Olisi sellainen (toistaiseksi vielä pieni) ohgelma / kautta pohdinta johon kaipailisin vastauksia..
Elikkä, mulla ja miehelläni on tosiaan vähän ristiriitoja siitä hommataanko lapsia ja koska ja kuinka.. Miehelläni (37v.) on 10-vuotias lapsi ja itse olen lapseton 27v nainen. Suhdetta takana vähän reilut kaksi vuotta. Olemme keskustelleet tästä aiheesta lukemattomat kerrat ja olen väsynyt hänen mielipiteisiinsä kyseiseen asiaan. Hän ei ilmeisesti itsekään tiedä mitä haluaa, koska toisinaan hän saattaa sanoa iloisin mielin, että "Ei varmaan mee enää kovin kauaa kun meilläkin on vauva". Ja taas toisaalta joskus kun itse otan asian puheeksi, hän ahdistuu eikä oikein osaa sanoa aiheeseen mitään.
Just pari päivää sitten kävi niin, että kysyin hältä et haluaakos hän nyt sitten niitä lapsia mun kanssa vai ei, kun en osaa oikein tulkita hänen mielialojensa vaihtelua. Hän sanoi siihen et "no, ehkä muutaman vuoden päästä, nyt on kaikki asiat vielä niin kesken (remontti, työt, opiskelut)". Mä meinaan räjähtää kohta tähän epätietoisuuteen. Mulla itselläni on vauvakuume ja kuitenkin hyvä suhde tähän miehen lapseen.
Mun mies on kohta 40 vee, joten ei hänkään nyt välttis kovin kauaa jaksa pieniä muksuja..
Yritän kovasti ymmärtää miestäni tämän asian suhteen, koska aikoinaan tämän lapsensa äidin kanssa he erosivat lapsen ollessa 1,5 vuotias koska se perhe-elämä ei oikein sujunut niinkuin olivat ajatelleet ja tuli muita miehiä ja naisia kuvioihin ynnä muuta klassista.. ;)
Kuinka kauan mun pitää jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen jne..?
Totuus on kuitenkin se että omia lapsiakin haluan, joten jos ei tässä suhteessa niin sit jonkun muun miehen kanssa. Olen toki nuori ja mulla on aikaa, mutta en voi vauvakuumelleni mitään.. Eikä kai tarvitsekaan voida..?
Auttakaa kiltit tätä tyttöä hädässä! Neuvoja, konsteja, niksejä, ihan mitä vaan!
Elikkä, mulla ja miehelläni on tosiaan vähän ristiriitoja siitä hommataanko lapsia ja koska ja kuinka.. Miehelläni (37v.) on 10-vuotias lapsi ja itse olen lapseton 27v nainen. Suhdetta takana vähän reilut kaksi vuotta. Olemme keskustelleet tästä aiheesta lukemattomat kerrat ja olen väsynyt hänen mielipiteisiinsä kyseiseen asiaan. Hän ei ilmeisesti itsekään tiedä mitä haluaa, koska toisinaan hän saattaa sanoa iloisin mielin, että "Ei varmaan mee enää kovin kauaa kun meilläkin on vauva". Ja taas toisaalta joskus kun itse otan asian puheeksi, hän ahdistuu eikä oikein osaa sanoa aiheeseen mitään.
Just pari päivää sitten kävi niin, että kysyin hältä et haluaakos hän nyt sitten niitä lapsia mun kanssa vai ei, kun en osaa oikein tulkita hänen mielialojensa vaihtelua. Hän sanoi siihen et "no, ehkä muutaman vuoden päästä, nyt on kaikki asiat vielä niin kesken (remontti, työt, opiskelut)". Mä meinaan räjähtää kohta tähän epätietoisuuteen. Mulla itselläni on vauvakuume ja kuitenkin hyvä suhde tähän miehen lapseen.
Mun mies on kohta 40 vee, joten ei hänkään nyt välttis kovin kauaa jaksa pieniä muksuja..
Yritän kovasti ymmärtää miestäni tämän asian suhteen, koska aikoinaan tämän lapsensa äidin kanssa he erosivat lapsen ollessa 1,5 vuotias koska se perhe-elämä ei oikein sujunut niinkuin olivat ajatelleet ja tuli muita miehiä ja naisia kuvioihin ynnä muuta klassista.. ;)
Kuinka kauan mun pitää jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen jne..?
Totuus on kuitenkin se että omia lapsiakin haluan, joten jos ei tässä suhteessa niin sit jonkun muun miehen kanssa. Olen toki nuori ja mulla on aikaa, mutta en voi vauvakuumelleni mitään.. Eikä kai tarvitsekaan voida..?
Auttakaa kiltit tätä tyttöä hädässä! Neuvoja, konsteja, niksejä, ihan mitä vaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinuna ottaisin miehen mukanani käymään juttelemassa kerran-kaksi parisuhdeterapeutilla, jossa ulkopuolinen näkemys voisi auttaa teitä löytämään ymmärrystä tässä asiassa sekä toisianne kohtaan, että yhteisymmärrystä.
Vauvakuume tai ei, lasta ei voi hankkia miehen kanssa, joka ei ole varma sen haluamisesta. Se on varma tuhon tie. Aikaa tarvitsette, onneksi sinulla sitä onkin.
Meillä on jokseenkin samanlainen tilanne. Kai. Itselläni ei ole lapsia ja miehelläni on kaksi lasta. Meidän ongelma taitaa muodostua vauvakuumeen ympärille. Haluaisin niin kovasti omaa vauvaa, eikä mies ymmärrä minua. Tai siltä se tuntuu. Hän ei käsitä miksi olen niin epätoivoinen, kun lasta ei kuulu vuoden yrittämisen jälkeen ja miksi haluaisin tehdä kaiken sen asian eteen. Miestä ei kiinnosta esim. seksin aikatauluttaminen tms. Hän kyllä pitää lapsista ja haluaisi minunkin kanssani lapsen, mutta hänelle se ei ole iso asia, jos ei lasta kuulu. Onhan hänellä jo kaksi.
Tämä tais mennä jo asian ohi, mutta kun niin ottaa välillä aivoon, miksei mies voi käsittää minun tuntemuksiani. Lapsettomuus ei ole pieni asia ja silloin kun sen asian joutuu yksin kantamaan, niin se tuntuu todella raskaalta.
Miehesi joko haluaa lapsen tai ei. Hän tietää kuinka paljon nainen/suhde todella saattaa muuttua lapsen saannin jälkeen ja varmaan pelkää että kaikki menee taas pieleen kuten aikaisemmassa suhteessa. Hän haluaa nauttia sinusta, sinusta ja hänestä. Miestä ei ole luotu suoranaisesti kuumeilemaan lapsen toivossa joten yleensä mies pyrkii järjellä ajattelemaan milloin on hyvä aika hankkia lapsi. Tuntuu vain siltä että onko sitä sopivaa hetkeä koskaan? Miehesi ikä myös saattaa aiheuttaa haluttomuutta.
Odotat kunnes miehesi on valmis tai lähdet suhteesta ja elät toivossa että löydät uuden miehen jota rakastat ja haluatte yhdessä niitä lapsia. Ja mitä ei ainakaan kannata tehdä on se että heittäydyt raskaaksi tahallasi (jätät pilleri pois jne.), se on lähestulkoon rikos mielestäni!