En tiedä onko tällaista ketjua vielä aloitettu, mutta kertokaa omista kissoistanne. Mahdollinen rotu, väri, ikä käyttäytymistapoja myöten.
Meillä on kohta kahden vuoden ikäinen pikimusta tyttökissa. Se on ehkä maailman pienin tapaus ja painaakin vain vajaa kolme kiloa (ei ole laihuudesta kyse, kissa vain on todella pieni). Leikkaamaton narttu vielä toistaiseksi, mutta kiimoista ei ole ollut haittaa ja leikkaus on edessä lähitulevaisuudessa. Vauva tulee aina kainaloon nukkumaan ja se tykkää istua tietokonepöydällä ja jahdata lintuja ja oravia ikkunasta. Tietokoneella istuessa se tulee usein myös näytön päälle nukkumaan, kun siellä on lämmin.
Toinen kissamme on reilun vuoden ikäinen narttu, Viivi. Meillä ei ole sen menneisyydestä mitään tietoa, kun se tuli meille vain kolme kuukautta sitten. Viivi asui ennen nuoren pariskunnan kanssa, jotka lähtivät etelänmatkalle ja erosivat siellä, eikä kumpikaan enää halunnut kissaa takaisin ja jättivät sen hoitajalleen. Tämä hoitaja puolestaan sattui olemaan rekkakuski, eikä matkustamisen takia olisi voinut sitä pitää ja antoikin sen sitten tuttavalleen, jolla oli ennestään vuoden ikäinen poikabengali. Tämä meidän Viivi oli tappaa sen poikakissan ja siksi se tuli meille. Valitettavasti Viivi oli kiimassa meille tultuaan ja pissaili hellaakin myöten, mutta leikkasimme sen heti, kun kiima loppui.
Viivillä on kaunis siniharmaa turkki ja limenvihreät pyöreät silmät. Se ei osaa naukua vaan hurisee koko ajan =) Viivi pitää minusta, mutta avomiestäni lähestyy hyvin harvoin. Aamuisin Viivi tulee aina sänkyyn tarpomaan tyynyjä ja puskemaan suoraan kasvoihin ja voi kun se kehrää isoon ääneen
Meillä on kohta kahden vuoden ikäinen pikimusta tyttökissa. Se on ehkä maailman pienin tapaus ja painaakin vain vajaa kolme kiloa (ei ole laihuudesta kyse, kissa vain on todella pieni). Leikkaamaton narttu vielä toistaiseksi, mutta kiimoista ei ole ollut haittaa ja leikkaus on edessä lähitulevaisuudessa. Vauva tulee aina kainaloon nukkumaan ja se tykkää istua tietokonepöydällä ja jahdata lintuja ja oravia ikkunasta. Tietokoneella istuessa se tulee usein myös näytön päälle nukkumaan, kun siellä on lämmin.
Toinen kissamme on reilun vuoden ikäinen narttu, Viivi. Meillä ei ole sen menneisyydestä mitään tietoa, kun se tuli meille vain kolme kuukautta sitten. Viivi asui ennen nuoren pariskunnan kanssa, jotka lähtivät etelänmatkalle ja erosivat siellä, eikä kumpikaan enää halunnut kissaa takaisin ja jättivät sen hoitajalleen. Tämä hoitaja puolestaan sattui olemaan rekkakuski, eikä matkustamisen takia olisi voinut sitä pitää ja antoikin sen sitten tuttavalleen, jolla oli ennestään vuoden ikäinen poikabengali. Tämä meidän Viivi oli tappaa sen poikakissan ja siksi se tuli meille. Valitettavasti Viivi oli kiimassa meille tultuaan ja pissaili hellaakin myöten, mutta leikkasimme sen heti, kun kiima loppui.
Viivillä on kaunis siniharmaa turkki ja limenvihreät pyöreät silmät. Se ei osaa naukua vaan hurisee koko ajan =) Viivi pitää minusta, mutta avomiestäni lähestyy hyvin harvoin. Aamuisin Viivi tulee aina sänkyyn tarpomaan tyynyjä ja puskemaan suoraan kasvoihin ja voi kun se kehrää isoon ääneen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä on leikattu poikakissa, vuoden ikäinen. Lersson on oikein meidän vaavi. Kuvittelee olevansa välillä ihminen ja välillä koira. Joka paikkaan seuraa mukana ja on kaikessa tekemisessä mukana. Koiran antaa tehdä itselleen mitä vaan. Toinen kissa on Lerssonin äiti, joka tuli meille viikko pennun jälkeen. Ei sopeutunut kerrostaloon vaan halusi maalle. Lilli- kissan historiaa en tiedä, enkä edes ikää. Lilli on kolmivärinen ruskea-valkoinen ja musta, Lilli pelastettiin varmalta kuolemalta ja palkkioksi se odottikin pentuja. Lersson, joka on harmaa on yksi pennuista.
Kissamme ovat aina vapaana ja niillä on oma luukku
mistä ne pääsee kulkemaan. Kun lähdemme lenkille niin kissat ja koira seuraavat mukana. Meidän kissoilla on onni asua maalla, lähellä ei ole naapureita ja kissat pääsevät metsästämään meitä piinanneita hiiriä ja rottia.
Minäkin kerron nyt meidän kisuistamme. :)
Aatu on rodultaan norjalainen metsäkissa. Koskaan en ole papereita nähnyt, enkä tiedä onko niitä olemassakaan, mutta varma on kuitenkin, että Aatu on puhdas norski. Aatun sain tammikuussa 2006, aluksi vain hoitoon, omistajan ollessa ulkomailla töissä. Kesällä kun Aatun luovutuksen aika olisi koittanut, en antanutkaan kissaa takaisin omistajalleen. Koska joidenkin riitojen takia Aatu aiottiin viedä tapettavaksi. Minä en sitten kissaani antanut ja menin omistajan luo ja sanoin, että Aatua en enää takaisin anna. Omistajakin heltyi ajatukseen, että Aatu jäisi minulle ja hän saisi sitä välillä käydä katsomassa. (Mutta eipä ole vuoteen näkynyt..). Aatu on noin 13-vuotias vanha herra. Erittäin hyvässä kunnossa, painoa on varmasti paljon, epäilisin, että jopa 6kg ellei enemmänkin. Lihava Aatu ei ole, vaan erittäin vahvarakenteinen. Turkissa on harmaan eri sävyjä, ruskeaa ja mahanalunen on valkoista ja beigeä. Silmät ovat todella suuret, vihreä-keltaisen väriset.
Luonteeltaan Aatu on aivan mammanpoika. Joka ilta käpertyy joko vatsan päälle (voitte kuvitella tuon kokoisen rontin päällenne nukkumaan:D), tai änkeää samalle tyynylle. Monesti myös tulee kainaloon nukkumaan. Aatu kehrää todella paljon ja myöskin kopristelee. Aina kun laittaa maate, niin Aatu kyllä on paikalla.
ja Veetiin lisäyksenä; Harmaa turkki, ja joka karvan päässä on sellainen hopea piste. :) Tosi jännän näköinen turkki. Monesti ovat galleriassa ja muutenkin kysyneet, että onko Veeti rotukissa. Näyttää kuulemma aivan koratilta tai venäjänsiniseltä. :) Silmät ovat suuret, pyöreät ja ihan keltaiset :)
Meillä on vain yksi, mutta sitäkin ihananpi ja pienempi kissa. :D
Kissallani ei ole mitään tiettyä omaa nimeä, koska siitä ei päästy sopimukseen miksi sitä kutsutaan. Mutta tottelee mm. nimiä: Kisu, Karvaperse, Purnau, Katti ja Pyr. :)
Kissani on luultavasti norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen risteytys, koska sillä on ihana pehmeä ja untuvainen turkki. Turkin väritys taas on täysin omaa luokkaansa. Valtaosin turkin väri on hopeanharmaa, mutta erikoisen siitä tekee valkoiset sukat tassuissa, toinen takajalka sekä puolet naamasta on oranssiraidallinen,puolet nenästäkin on erisävyinen ja hännän päässä on pieni valkoinen tupsu sekä maha on kokonaan valkoinen.
luonteeltaan kissa on hellä, mutta villi sekä puhelias. :D se tulee usein iltaisin syliini makaamaan ja kerjäämään huomiota ja aina kun sanon sille "pyr" niin se vastaa "grr"
Kaapo on leikattu iso kissa, ei kuitenkaan läski. Painaa yli 5kg. Pohjaväri on valkoinen ja siellä täällä on harmaita laikkuja. Häntä on harmaa raidallinen ja pitkä. Iältään 2 vuotta. Ei leiki paljoakaan, silloin tällöin innostuu kyllä oikein kunnolla riehumaan. :D Nukkuu paljon.
Toinen kissa, Essi, on yli vuoden ikäinen ei leikattu kissa. Tällä hetkellä Essillä on neljä yli viikon ikäistä pentua. Essi on väriltään valko-musta-ruskea. Eli aika tavallinen.. Essi tuli meille poikana. :) Mutta pian me sitten tajuttiin, että tyttöhän se kissa on. Todella villi tapaus oli pentuna. Ja ennen pentujen syntymääkin ole tosi leikkisä.
Pentu 1: Alta valkoinen, päältä vaalean ja tumman harmaa.
Pentu 2: Melkein musta, siellä täällä ruskeita laikkuja.
Pentu 3: Melkein saman värinen kuin 2, mutta kirjavampi, siinä on myös valkoista.
Pentu 4: Ruskea raidallinen ja täplikäs.
Osalla pennuista on myös mahassa pyöreitä täpliä, kuten emollaan. Kaikilla silmät ovat aukeamassa, paitsi harmaavalkoisella. :)
Ja maatiaiskissoja ovat.
Niin, Max painaa sellaiset 6 kiloa, ei läski vaan TODELLA vahvarakenteinen. Sitä kutsutaan muunmuassa Steel Maniksi, Ananakseksi,Mustaksi,
Maximus ja paljon muita.
Moriz on vain 4 kiloa, kutsutaan Leonardoksi,
kukkaruukkukusitaitelijaksi( tapana pissiä kukkaruukkuun ;< ) ,Bananakseksi,taiteilijasielu yms. Kaverillani myös tapana käyttää samaista "Karvaperse" nimitystä tuosta. ;)
Tiku on vain kolmisen kiloa, lempinimiä on
Coconuts, Mestari Tikku, Stikkenstain, Pappa.
:D
Mun pieni maatiaistyttöni on jo pian 6 vuotta. (en ole ihan varma tarkasta iästä). On tosi pieni, hento ja nirso ruoan suhteen, syö paria merkkiä ja raksuttimista ei huoli ellei eläinkaupasta osta. Sain sen noin reiluna puolivuotiaana lehti-ilmoituksen perusteella jonka bongasin lahjoitusosastolta. Sellaisena tyypillisenä talvipäivänä toin kotiini pelokkaan ja laihan tytön joka sai nimen Sylvia. Neiti on kovin kirjava, mutta pääväri on valkoinen. Silmät ovat keltaisen vihreät ja korvat kovin isot. Selässä neidillä on hassu pyörre, ihan kuin ihmisilläkin saattaa olla.
Toisia kissoja ei siedä alkuunkaan, pentuja hieman pelkääkin joten joutuu olemaan ainokainen. Ihmisiäkin pelkää, ovikellosta nyt puhumattakaan. Riittää, että telkkarissa soi ovikello niin katti saa hepulin. Ulkona valjaissa en enää käytä kun siellä tuntuu olevan niin pelottavaa, mutta toisinaan käydään yhdessä parvekkeella katsomassa maailmaa. Joskus uteliaisuus vie voiton ja Sylvia luikahtaa ovenraosta rappukäytävään...usein pelkkä EI! pysäyttää kuitenkin kuin seinään ja neiti kipittää kiltisti takaisin sisälle. On sitä kyllä kissan perässä käytävässä menty monesti :)
Kissaneitini vahtii ja naukuu vessanpytyn päällä aina kun olen suihkussa tai kylpyammeessa (ammeessa en tosin käy kuin korkeintaan pari kertaa kuussa). Pelkää ilmeisesti, että huuhtoudun veden mukana pois :D Sylvia on suorastaan mun karvainen varjo ja aina hyppäämässä syliin kun istun nojatuoliin. Ilmaantuu myös kainaloon tai jalkojen päälle kun sänkyyn menen. Ovella odottaa aina karvainen vastaanottokomitea ja ranskalainen tervehdys (kun ojennan käden neiti kiehnäisee päällään ensin peukalon puolta, sitten pikkurillin puolta ja saattaa toistaa vielä muutaman kerran).
Jos lepertelen kissalleni alkaa kehräys ja vatsarapsut ovat kovasti mieleen, mutta sylissä ei pysy kuin oma-aloitteisesti. EI sana saa aikaan mäkättävän ma-a-a-a-u äänen samanlaista ääntä saattaa päästellä jos itken.
Muuten neitikkä ei yleensä ole kovin kova naukumaan, sanoo jos on asiaa. Että tälläinen tyttö mulla.
Meillä on kolme uroskissaa, Max, Moriz ja Tiku.
Jokainen maatiainen.
Max on musta lyhytkarvainen vajaa nelivuatias poika, naapurilta tulivat meille veljekset, Max ja Moriz siinä vajaa kahden vuoden ikäisenä. Max on sellainen riehuja, ja melko tempperamenttinen, olenkin joskus kuullut että mustat kissat ovat helposti sellaisia, tosin en tiedä pitääkö paikkaansa. Suurimman osan yöstä Max riehuu ja kolaa sekä marisee omia juttujaan hiljaa. Moriz taasen yleensä vietää yöt minun vieressäni rauhallisesti nukkuen. Mutta jos nuo veljekset kunnolla vauhtiin pääsevät, niin apua! :) Morizilla inhottava tapa aloittaa hirveä huuto jos edes jääkaappiin päin vilkaisee. Moriz on pitkäkarvainen, tabby kuvioinen kissa. Moriz tykkää leikkiä, Max taasen kyllästyy melko nopeasti leikkeihin, paitsi laatikoissa oleiluun.
Joskus tekee itsestään vanhan olutpahvin avulla mäyräkoiran :)
Näyttelyissä en käytä, ja sisäkissoja ovat kaikki.
Tikusta sitten. Tiku on 18 vuotias veteraani, oranssitabby. Kuolaa ja on koko ajan syliin änkeämässä. Koskaan ei ole oikein kunnolla osannut maukua, ainastaan mouruta silloin tällöin. Herttainen vanhus ;)
Ja sitten kun Tikusta aika jättää, varmaankin kissanpentu hankitaan. Mutta tuo tapahtuu vähintään kolmen vuoden päästä, kun olen jo lukioikäinen. :)
lapseni ovat Wilma;Roosa ja Siiri.Wilma on 9v,siniharmaa ja kiukkuinen :) Omaa todella lyhyen pinnan ja suuttuessaan heittelee tavaroita hyllyiltä alas.(vihaa vauvoja myös)Rakas kuitenkin :)
Roosa on 7v,ruskea mustilla raidoilla ja puoliangora.Roosa on kiltti kaikille.Jopa koirille.Rakastaa valjaissa ulkoilua
Siiri on musta valkoisilla merkeillä(häntä stumpy).Ikää ei tiedetä.Ilmestyi oven taa 30.12-06 ja jäi asumaan sydämeen :)
Wilma ja Roosa ovat leikattuja.Siiri leikataan heinäkuussa.Kaikki ovat pieniä ja painavat n.3-4kg.Omaavat suuren ruokahalun mutta kuluttavat kalorit ravaamalla ympäri asuntoa peräkanaa :D
löytyy kaksi kissaa. Ruskea colorpoint Ragdoll Santeri, ikää pikkasen yli 2-v ja pitkäkarvainen maatiaisneitonen Muusa täyttää syksyllä 3-v. Muusa on oikea "äiskänvaavi" sylikissa ja kehruukone. Mutta myös arka ja säikky. Santeri taasen ei sylissä viihdy mutta nenänsä kyllä tunkee aina sinne missä vaan jotakin tapahtuu. Luonteeltaan aika ärripurreja molemmat kun sille päälle sattuvat. Ja mestareita tekemään välillä kaikkea kiellettyä ; )
Ensiksi pakko sanoa, että on mukava ketju. =)
Kissani Karvinen on syntynyt 3.12.2004 ja se on norjalaisen metsäkissan ja maatiaiskissan sekoitus, joka omaa kellertävät silmät. Väriltään mustasavu ja aina auringonvalossa pilkahtelee kyljessä ruskeaa väriä. =) Todella komea herra kyseessä.
Karvinen on luonteeltaan mitä ihanin kissa, tosi kova juttelemaan ja aina kaikessa mukana. Välillä kun komennan poikaa niin sanoo oman mielipiteensä asiasta. On seurallinen kissa ja pötköttää mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja paikoissa.
Karvinen on leikattu ja oleskelee sisäkissani. Tykkää katsella ikkunasta ulos ja kun valjaat otan esille, tulee viereen istumaan ja kauheasti kehrää ja purisee. Tykkää leikkiä paljon ja on hyvin sopeutuvainen kissa ja rohkea. Vieraiden tullessa monesti menee ovelle valmiiksi murisemaan. On muuten aivan mahtavan kuuloista. =)
Juhannusviikolla taloon kotiutuu pieni tyttö kissanpentu, joka on myös norjalaisen metsäkissan ja maatiaiskissan sekoitus. Väriltään on vaalean harmaa, jolla on vaalean ruskeaa kyljissä, valkoinen massu ja sievät siniset silmät. =) On kyllä todella kaunis kissa kuin olla ja voi!
Saas nähdä miten herra suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin. =)
Kolme kisulia, kaikki ruskearaidallisia:
Miuku on ollut pennusta asti, J&J tulleet aikuisina. Kaikki ovat ovella vastassa, kun tullaan kotiin.
Miuku, 9-vuotias, maatiainen, 4-kiloinen neiti, mutta aika pikkuinen, lievää ylipainoa. Vieraiden seurassa arkajalka, mutta perheen kesken pikkutyranni. Tosi kova ääni, mitä käytetään paljon, varsinkin jos halutaan ruokaa. Juttelee muutenkin. Öisin tulee aina emännän viereen nukkumaan. Lempipuuhia pöydänjalkojen ja emännän käden potkiminen. Lempiruokia kalkkunaleike ja tonnikala. Tosi etevä availemaan kaapin ovia ja vetolaatikoita.
Juuso, 9-vuotias, maatiainen, 6-kiloinen köllikkä. Luulee olevansa perheen pää. Eli ei tottele mitään, vaikka on kuitenkin aika kiltti. Harvoin naukuu, yleensä vain "kurahtelee". Lempipuuhaa on nukkuminen ja Miukun kiusaaminen. Aina kun tulee vieraita, on Juuson mentävä heidän syliinsä makaamaan. Muutenkin jos joku ihminen makaa/istuu jossain, se tarkoittaa Juuson mielestä, että siihen päälle pitää mennä nukkumaan. Lempiruokaa on kaikki ruuat. Aina kun on tehty ruokaa, pitää mennä nuohoamaan kattilat ja pannut läpi.
Jaska, 7,5-vuotias, maatiainen, 5-kiloinen. Ihanan pörröinen ja pehmeä turkki. Tosi isot lapiotassut. Hiukan muita kömpelömpi. Juuson veli/velipuoli. Naukuu paljon, juttelee. Tiedottaa aina, jos esim. käy nukkumaan tai menee syömään. Lempipuuhaa on huonekasvien syöminen ja lintujen bongailu ikkunasta. Lempiruokaa on raksut ja tonnikala. Muuten nirsoilee kauheasti.