Olen ihastunut yhteen opettajaani, joka vaikuttaa käytöksen perusteella ihastuneen myös muhun. Olen 20 ja hän 28, ikäeromme on siis suuri muttei kuitenkaan ainutlaatuinen. Olen koittanut pitää tunteeni kurissa, koska en halua ihastukseni joutuvan minkäänlaisiin vaikeuksiin takiani ja ikäerokin epäilyttää. Tietysti pelkkä ihastuksen tunnustaminenkin on tällaisessa asetelmassa vaikeaa, kun toisen tunteista ja tunteiden pysyvyydestä ei ole mitään varmuutta. Mutta mitä enemmän olen ihastukseni tunneilla ollut, sitä enemmän olen tunnistanut hänessä ainutlaatuisen sielunkumppanini. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että siinä on todella sellainen ihminen jonka kanssa tahdon jakaa loppuelämäni.
En kuitenkaan osaa tarkastella tilannetta opettajan näkökulmasta, joten kysyn täältä apua. Jos opettaja on ihastunut täysi-ikäiseen oppilaaseensa, voiko vakavan suhteen aloittamisesta seurata jotain ongelmia? Paheksunnalta ja motiivien kyseenalaistamiselta on varmasti vaikea välttyä, mutta onko esim. työpaikan menetys (en tiedä onko virassa vai ei) tai muut konkreettiset toimenpiteet mahdollista? Entä onko teidän mielestänne yleensäkin väärin, jos oppilas yrittää iskeä opettajaansa tavoitteenaan koko loppuelämän kestävä suhde? Valmistumiseeni on ainakin pari vuotta aikaa, joten pelkään ihastukseni löytävän jonkun muun jos odotan niin kauan.
En kuitenkaan osaa tarkastella tilannetta opettajan näkökulmasta, joten kysyn täältä apua. Jos opettaja on ihastunut täysi-ikäiseen oppilaaseensa, voiko vakavan suhteen aloittamisesta seurata jotain ongelmia? Paheksunnalta ja motiivien kyseenalaistamiselta on varmasti vaikea välttyä, mutta onko esim. työpaikan menetys (en tiedä onko virassa vai ei) tai muut konkreettiset toimenpiteet mahdollista? Entä onko teidän mielestänne yleensäkin väärin, jos oppilas yrittää iskeä opettajaansa tavoitteenaan koko loppuelämän kestävä suhde? Valmistumiseeni on ainakin pari vuotta aikaa, joten pelkään ihastukseni löytävän jonkun muun jos odotan niin kauan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aikuisten ihmisten suhteita eivät lait säätele, mutta asiaa voitaisiin paheksua, mikä voisi johtaa siihen, ettei esimerkiksi tuntiopettajuutta jatkettaisi. Osa ihmisistä lienee sitä mieltä, että tilanne olisi epäeettinen, koska opettajasi arvioi menestymistäsi jne. Toisaalta historia tuntee suuren määrän noin puolisonsa tavanneita aina Minna Canthista alkaen. Minä en paheksuisi enkä pidä ikäeroanne liian suurena. Mutta moni on eri mieltä, ja opesi tietää sen. Olisiko mahdollista vaihtaa toisen open kursseille?
Ei tuossa ikäerossa mitään ongelmaa ole - minulla on sinua vuotta vanhempi tytär, joka on kihloissa yli 30-vuotiaan kanssa.
Kunhan tällä opettajalla ei ole aiempia vastaavia juttuja, eli että hänellä olisi maine etsiä useita suhteita opiskelijoidensa kanssa, ja ne jäisivät lyhytaikaisiksi. Muuten suhteen ei pitäisi vaikuttaa, eikä se ole koulun asia ollenkaan. Mutta jos alatte viettää aikaa yhdessä, parempi olisi varmaan olla sitä mitenkään näyttämättä koulupäivien aikana.
Vaikutat suoraan sanottuna ikäisekseksi jälkeenjääneeltä, koska ei normaali 20-vuotias voi olla oppilaana. Ainoastaan peruskoululaiset ovat oppilaita. Sen jälkeen ollaan opiskelijoita, vaikka aika usein lukiolaisia vielä sanotaan oppilaiksi. Aikuiset lukiolaiset ovat aikuisopiskelijoita.
Yliopistossa on opiskelijoita, samoin ammattikorkeakoulussa ja kansanopistossakin. Kun olet tuon ikäinen, et ole missään lasten koulussa. Siinä mielessä olet tasavertaisessa asemassa tämän opettajan tai luennoitsijan kanssa. Tehkää mitä haluatte, aikuisiahan olette, mutta älä puhu itsestäsi oppilaana, muuten vaikutat lapselta. Eli siis kerro tällä palstalla, mikä on tämä oppilaitos, jossa opiskelet.
Miten tänne on nyt pesiytynyt oikein urakalla tuollaisia sanoista ja terminologiasta saivartelevia pilkunnus anteeksi viilaajia. Kommenttisi ei liity asiaan mitenkään, mutta ilmeisesti itsetuntoasi nostaa bongailla virheitä nettikeskusteluista. Kukahan tässä vaikuttaa jälkeenjääneeltä?
Ei ole mitenkään ainutlaatuista, että jotkut menee juuri peruskoulun päättänyttä vanhempinakin esim. tavalliseen ammattikouluun tai jopa tavalliseen lukioon. Ehkä ensimmäisellä ammattikoulututkinnolla ei pääsekään mukaviin töihin? Ehkä lukion käyminen oli sittenkin "turhaa", kun unelma-ammatiksi paljastuikin ura putkimiehenä? Tunnen pari takuulla normaaliälyistä tyyppiä, jotka meni teinien keskelle amikseen yli 20-vuotiaana.
Kun itse kävin lukiota, siellä aloitti opinnot yksi 19-vuotias poika, jonka mielestä aikuislukion kurssitarjonta ei ollut tarpeeksi laaja ja monipuolinen. Poika halusi lukea paljon tiettyjä aineita, joiden kursseja meidän koulussa oli tarjolla poikkeuksellisen paljon. Voihan sitä tietysti miettiä, miksei hän käynyt aikuislukiota ja alkanut lukea ko. aineita kunnolla vasta yliopistossa... Mutta miksi kaikkien pitäisi tehdä asiat samalla tavalla? Itse ainakin kunnioitan niitä, jotka tekee mieleisensä ratkaisut siitä huolimatta, että jotkut kapeakatseiset ihmiset saattaa pitää jälkeenjääneenä.
Nii-i! Ollaanko me opet todella tollasia.
Mulla itsellä on kokemusta opettaja-opiskelija-suhteesta. Ikäeromme oli kuusi vuotta. Suhde alkoi yhteisen projektin aikana, jolloin tapasimme myös vapaa-ajalla. Kaikki kesti hetken, ja sen jälkeen voitiin jatkaa ihan kuin ennenkin, itse asiassa olo oli paljon rennompi ja hauskempi kuin aiemmin. En tiedä, miten muut tiesivät "suhteestamme", se kesti niin hetken. Opisk.kaverit tietenkin tiesivät... Nyt puhutaan yliopistosta.
En näe mitään estettä lyhyemmälle tai vakavallekaan suhteelle.
Tuollaiset opettajat saa kenkää ellei ole jo saanut.