Mulla on esiintynyt näitä oireita noin puoli vuotta.Välillä enemmän ja välillä vähemmän.Terkkarilla olen kerran käynyt ensimmäisen isomman kohtauksen saatuani joka sekään ei kamalan paha ollut.Verikokeet ottivat mutta kun sieltä ei sokeritautia eikä kilpirauhasen toiminta häiriöitä löytynyt niin sanoivat ,että :tule takaisin jos oireet jatkuvat.En ole mennyt.Kun en ensimmäisellä kerralla edes lääkärin puheille päässyt vaan pelkästään sairaanhoitajan.
Oireet olivat useita kuukausia poissa kun sitten taas iski se kamala tunne.Olen itse ajatellut että varmaan paniikkikohtauksista kärsin.Etenkin kun olen aina ollut kova jännittäjä.
Viimeaikoina on alkanut olla melko ahdistunut olo.Etenkin nykyisin, kun olen joutunut aika paljon yksin olemaan.Töissäkin joskus iskee paniiki,onneksi en ole vielä joutunut kesken pois lähtemään vaan saanut itseni ajatuksen voimalla rauhoittumaan.Todella noloon tilanteeseen joutuisin jos pitäisi kesken töistä lähteä.
Onneksi olen vaivastani nyt pystynyt vanhemmilleni ja sisaruksilleni sekä avopuolisolleni kertomaan.Se helpotti sillä hetkellä oloa paljon.
Nyt olen alkanut miettimään pitäisikö sittenkin alkaa kääntymään lääkärin puoleen kun oireita on tullut useammin ja välillä huimaa pitkiä aikoja putkeen.Tahtoisin tietää kehittyvätkö oireet aina vain pahemmaksi vai voivatko ne pysyä samassa "voimakkuudessa" kokoajan.Nykyisen olotilani pystyisin (ehkä) vielä ilman lääkkeitä pitämään... Olkaa kiltejä ja kertokaa omista kokemuksistanne niin osaisin paremmin arvioida omaa tilannettani.
Kiitos jos jaksoitte lukea viestini loppuun asti :) Hyvää alkavaa kesää ja voimia kaikille!!
Oireet olivat useita kuukausia poissa kun sitten taas iski se kamala tunne.Olen itse ajatellut että varmaan paniikkikohtauksista kärsin.Etenkin kun olen aina ollut kova jännittäjä.
Viimeaikoina on alkanut olla melko ahdistunut olo.Etenkin nykyisin, kun olen joutunut aika paljon yksin olemaan.Töissäkin joskus iskee paniiki,onneksi en ole vielä joutunut kesken pois lähtemään vaan saanut itseni ajatuksen voimalla rauhoittumaan.Todella noloon tilanteeseen joutuisin jos pitäisi kesken töistä lähteä.
Onneksi olen vaivastani nyt pystynyt vanhemmilleni ja sisaruksilleni sekä avopuolisolleni kertomaan.Se helpotti sillä hetkellä oloa paljon.
Nyt olen alkanut miettimään pitäisikö sittenkin alkaa kääntymään lääkärin puoleen kun oireita on tullut useammin ja välillä huimaa pitkiä aikoja putkeen.Tahtoisin tietää kehittyvätkö oireet aina vain pahemmaksi vai voivatko ne pysyä samassa "voimakkuudessa" kokoajan.Nykyisen olotilani pystyisin (ehkä) vielä ilman lääkkeitä pitämään... Olkaa kiltejä ja kertokaa omista kokemuksistanne niin osaisin paremmin arvioida omaa tilannettani.
Kiitos jos jaksoitte lukea viestini loppuun asti :) Hyvää alkavaa kesää ja voimia kaikille!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinun kantsis tilata aika lääkärille ja käydä keskustelemassa asiasta. Itse aikanaan päästin paniikkihäiriöni liian pahaksi ja meni pitkä aika ennen kuin olin entiselläni; tarvin lääkkeitä avuksi ja sairauslomaa. Tämä "tauti" on siitä ikävä että se kietoo kantajansa.
Tsemppiä sulle!!!
lääkäriin, vaikuttaa ahdistuneisuus oireilta, jos pääsee pahaksi kestää kauan toipua.
Mää sain ekan kohtauksen viime juhannuksena, sen jälkeen oireina oli yleensä vain jatkuva pelko mennä paikoihin, joissa on paljon ihmisiä. Söin lääkkeitä 6kk, nyt en oo syöny lääkkeitä moneen kuukauteen ja oireet on tullu takasin ja niitä on enemmän. Mulla on tullu nyt huimaus ja hengitysvaikeudet lisänä, ja lähes koko ajan ahdistaa. Käyn puhumassa MT:ssä asoistani ja se auttaa. Lääkityksen alotan huomenna.
Kyllä se lääke ainaki mun kohalla helpottaa elämää!
Hyvää kesää ja voimia sullekki!:)