Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Vieläkö?

    Olen niin sanotusti ihan normaali naisihminen
    ikää 37v. En ole elänyt niin sanottua laitapuolen
    elämää vaikkakin tarkkaa taloutta aina!
    Stressaavassa elämäntilanteessa kolmisen vuotta
    sitten aloin syömään unilääkkeitä ja kun sitten
    unet tuli korjattua niin kaiken moiset vitutukset
    alettiin korjaamaan rauhottavilla! No nyt sitten
    olen käynyt tätä hoitorumbaa läpi yli vuoden ja
    tällä hetkellä tilannetta yritetään tasottaa
    mielialalääkkeellä. Voiton puolella jo
    voimakkaasti! Kumma kyllä ystävät ei hävinny kun
    pyörin pillerikännissä niin sanoekseen enkä kyllä
    ollu oma itsenikään siis aivan kuin persoona ois
    muuttunu! Kun kerroin ongelmastani ja halusta
    hoitaa itseeni (ja olen ollut lyhyessä
    laitoshoidossa ) ystävät kaikkos!! Onko kellään
    vastaavia kokemuksia? Olo toisaalta hyvä näin
    puhtaana lääkkeistä mutta vieläkö tässä iässä saa
    uusia ystäviä? Tuliko pillerikännin sijalle
    masennus ja yksinäisyys!?
    1318
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    pysyvät rinnalla myös vaikeina aikoina ja tukevat
    myös! Itelläni on masennusta ja olen syönyt
    lääkitystä n. 1½ v.
    Jotku tutut/ystävät otti heti sen kannan että älä
    nyt vaan kellekkään mainosta että nupissa viiraa
    jne. Sellaisia kavereita on kyllä kaikonnut mutta
    n. 10% ystävistä on ystäviä isolla Yyllä ja
    ne on kyllä vieläkin rinnallani.

    Jos sulta on kadonnut ystävät niin ei ne ole sun
    ystävyytesi arvoisia ollutkaan, ehkä joltain
    toiselta suunnalta, esim. saman kokeneita ystäviä
    löytyy?

    Lippu korkeelle ja häntä pystyyn!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Paminalle kirjoitti:

    Olen niin sanotusti ihan normaali naisihminen
    ikää 37v. En ole elänyt niin sanottua laitapuolen
    elämää vaikkakin tarkkaa taloutta aina!
    Stressaavassa elämäntilanteessa kolmisen vuotta
    sitten aloin syömään unilääkkeitä ja kun sitten
    unet tuli korjattua niin kaiken moiset vitutukset
    alettiin korjaamaan rauhottavilla! No nyt sitten
    olen käynyt tätä hoitorumbaa läpi yli vuoden ja
    tällä hetkellä tilannetta yritetään tasottaa
    mielialalääkkeellä. Voiton puolella jo
    voimakkaasti! Kumma kyllä ystävät ei hävinny kun
    pyörin pillerikännissä niin sanoekseen enkä kyllä
    ollu oma itsenikään siis aivan kuin persoona ois
    muuttunu! Kun kerroin ongelmastani ja halusta
    hoitaa itseeni (ja olen ollut lyhyessä
    laitoshoidossa ) ystävät kaikkos!! Onko kellään
    vastaavia kokemuksia? Olo toisaalta hyvä näin
    puhtaana lääkkeistä mutta vieläkö tässä iässä saa
    uusia ystäviä? Tuliko pillerikännin sijalle
    masennus ja yksinäisyys!?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu