Olisiko teillä kellään hyviä ideoita mikä minua
mahtaa vaivata..?
Olen jo vuoden ollut ajoittaisesti masentunut,
välillä menee viikkokausia niin, että mikään ei
jaksa kiinnostaa eikä mikään ilahduta, itsemurha
pyörii päässä taukoamatta. Tiedän kuitenkin koko
ajan että tuskin sitä pystyn koskaan tekemään,
kunhan ajatuksella leikittelen...
Ja välillä on aikoja, että käyn aivan
ylikierroksilla, puhun ja nauran ja hypin täysin
syyttä monta päivää putkeen. Välimuotoa ei ole
kuukausiin ollut. Ja kuitenkaan tämä aktiivisuus
ei ole iloisuutta tai onnellisuutta, vaan
pikemminkin epätoivoista paineiden purkamista,
joka päättyy usein itkuun...
Onko kellään muulla kokemusta samasta,
masennuksesta, joka kuitenkin tuntuu olevan
ajoittaista? Maanis-depressiivisyydestäkään (tai
muusta sairaudesta) tuskin voi puhua, koska en
tunne olevani vähimmässäkään määrin sairas, ja
pystyn myös jotenkin tässä yhteiskunnassa vielä
elämään...
mahtaa vaivata..?
Olen jo vuoden ollut ajoittaisesti masentunut,
välillä menee viikkokausia niin, että mikään ei
jaksa kiinnostaa eikä mikään ilahduta, itsemurha
pyörii päässä taukoamatta. Tiedän kuitenkin koko
ajan että tuskin sitä pystyn koskaan tekemään,
kunhan ajatuksella leikittelen...
Ja välillä on aikoja, että käyn aivan
ylikierroksilla, puhun ja nauran ja hypin täysin
syyttä monta päivää putkeen. Välimuotoa ei ole
kuukausiin ollut. Ja kuitenkaan tämä aktiivisuus
ei ole iloisuutta tai onnellisuutta, vaan
pikemminkin epätoivoista paineiden purkamista,
joka päättyy usein itkuun...
Onko kellään muulla kokemusta samasta,
masennuksesta, joka kuitenkin tuntuu olevan
ajoittaista? Maanis-depressiivisyydestäkään (tai
muusta sairaudesta) tuskin voi puhua, koska en
tunne olevani vähimmässäkään määrin sairas, ja
pystyn myös jotenkin tässä yhteiskunnassa vielä
elämään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä meneekö pahasti metsään, mutta
käsittääkseni maanis-depressiiviset ihmiset eivät
itse tiedosta olevansa sairaita?
Voithan sä olla masentunutkin ja sitten välillä
aina menee hetken paremmin? Ylämäki-alamäki jne...
Bravo. Sä kanssa luet noi viestit varmaan tosi
tarkasti. Hän juuri ei tiedosta olevansa sairas.
>Maanis-depressiivisyydestäkään (tai
>muusta sairaudesta) tuskin voi puhua, koska en
>tunne olevani vähimmässäkään määrin sairas, ja
>pystyn myös jotenkin tässä yhteiskunnassa vielä
>elämään...
Lisäys vielä tuohon, että se, että pystyy elämään
yhteiskunnassa ei ole sen tae, että olisi
normaali.
Jälleen kerran sanan normaali väärinkäyttöä... ei
ole olemassa mitään selkeätä kuvausta ns.
normaalista ihmisestä ja mielenterveyspalveluiden
tarkoitus ei ole erotella epänormaaleja
normaaleista, vaan helpottaa tilannetta niin,
että ihminen pääsee elämässä eteenpäin.
Mielenterveyden häiriöt ovat eri asia kuin
psykiatriset sairaudet, mutta tällä suomalaisella
leimaamismentaliteetilla lievistä vaikeuksista
kärsivästä tehdään loppuiäkseen psykiatrinen
potilas!
Masennus on NORMAALI reaktio moniin elämän
kriiseihin ja kasvukipuihin. "Ylivirkeys" tai
mikä lie seinille pomppiminen taas on NORMAALI
reaktio masennukseen, kukaan "terve" ei jaksa
maata loputtomiin jolloin kroppa reagoi
ylivireydellä. Tämä vaihtelu voi pelästyttää
ihmisen, mutta jos oppii suhtautumaan itseensä ja
tunnetiloihinsa vähemmän ankarasti, on jo voiton
puolella vaivassa kuin vaivassa.
Valitettavasti esim. terveyskeskuksesta tyrkätään
pillerit automaattisesti käteen kun ihminen
näyttää vähänkään surulliselta tai alavireiseltä.
Pillerit eivät ole mikään "onnellisuustakuu",
vaan päinvastoin voivat saada ihmisen
riippuvaiseksi ja uskomaan
omaan "epänormaaliuteensa".
Lääkkeiden yllättävät sivuvaikutukset (esim.
ahdistus poistuu siinä määrin, että ihminen
havahtuu omaan välinpitämättömään
robottiolotilaansa vasta sitten, kun on kävellä
suoraan auton alle, koska ei hotsita edes katsoa
oikealle eikä vasemmalle kun menee vaan...)
voivat saattaa ihmisen vaaratilanteisiin, esim.
jos masentuneen aloitekyky paranee, vaikka
masennus ja arvottomuuden tunne ei vielä lähde,
on itsemurhan riski todella suuri!
Olen kuullut usealta ihmiseltä saman kommentin:
he ovat heittäneet lääkkeet veks, koska masennus
ja tuskakin on parempi kuin se ettei tunne
mitään! Nämä ovat olleet elämän kriisejä, esim.
sairauksia tai stressiä kokeneita ihmisiä.
Pitäisi todellakin tarkastella kriittisesti
masennuksen syitä ja vaikeusastetta, ennen kuin
käytetään järeitä aseita eli lääkkeitä.
Suru lähtee suremalla, itku poistaa kaikenlaista
kuonaa elimistöstä. Keskustelu auttaa. Jos ei ole
ymmärtäviä läheisiä, keskusteluapua saa
ammattilaisilta. Sen pitäisi vain olla oikeaa
vuorovaikutteista, ohjaavaa keskustelua.
Ns. maallikot eli tuttavat ja kotiväki sortuvat
usein (tietämättömyyttään ja omien pelkojensa
vuoksi) vähättelyyn tai liioitteluun, kun pitäisi
tukea toista ihmistä. Paras tuki, mitä voi
läheisiltään saada, on normaali arkielämä, missä
hyväksytään toisen tunteet ja tarpeet, eli ei
mitään "mennäänpäs vähän ulkoilemaan että sun
pääsi paranee, sun tarvii vaan ottaa itseäsi
niskasta kiinni..." -meininkiä.
Jokainen meistä loppujen lopuksi toteuttaa omaa
elämäänsä, ei esim. vanhempiensa toiveita. Tämä
ei ole mitään itsekkyyttä, koska jos ei huolehdi
itsestään, ei jaksa myöskään ympäristön paineiden
ja vaatimusten keskellä. Ihmisparan pitäisi ensin
tulla toimeen itsensä kanssa, että voisi rakastaa
ja auttaa muita.
Pistin nimimerkiksi saarnamies, koska vähän
pitkähän tästä tuli, mutta kun... moni tuntuu
tuskailevan samojen ongelmien kanssa, mutta
kanssaihmisten kommentit ja reaktiot niin netissä
kuin reaalimaailmassa ovat samaa tasoa: tarjotaan
yksinkertaistettuja reseptejä ja juostaan pois.
Kaikki psyykkisperäinen leimataan hulluudeksi ja
sitten ihmisestä pikkuhiljaa tulee oikeasti
sairas, koska häntä kohdellaan niin ja kartetaan
kuin hän sairastaisi jotain tarttuvaa.
Haluat siis vain kertoa sen että kaikki depris
lääkkeitä syövät ovat zombie tyyppejä.
Useimmat pystyvät normaaliin elämään ainoastaan
lääkityksellä.Joten lääkkeet ovat hyvä asia.
Esim. Minulta menee työkyky ilman lääkkeitä.Olen
yrittännyt pärjätä ilman ,mutta kun oireet
tulevat niin voimakkaaksi ettei työstä tule
mitään.
Etkö ole samalla asialla kuin että sanoisit että
diapeetikot voisivat aivan hyvin jättää
lääkkeensä.
... ja kokeile tällä kertaa tulkintaa, joka ei
hyökkää sinua eikä ketään muutakaan vastaan.
Yritin vain kertoa, että lieviin häiriöihin ja
kriiseihin on muitakin hoitovaihtoehtoja kuin
lääkkeet.
Olemme kaikki kuitenkin yksilöitä ja jokaisella
on oma elämäntilanteensa (vaikeutensa ja
mahdollisuutensa) ja toivoisin, että
terveydenhuoltokin jonain päivänä havahtuisi
myöntämään asian.
Jaksamista kaikille (valitsemallaan tiellä),
kuten nykyään on muotia toivottaa...
Minulla on ollut itsellä pitkä masennus ja on
vieläkin. Toista vuotta tätä on kestänyut nyt
alkaa pikku hiljaa tuntumaan, että valo
häämöttään tunnelin päässä. Ehkä tästä vielä
selviän, toivon niin ainakin. Harmi kun sitä
yrittää venyttää ja jaksaa yksin asioiden kanssa.
On vain niin korkea kynnys mennä hakemaan apua
aikaisemmin. Suosittelenkin ettei kukaan jäisi
yksin vaan hakisi apua. Sillä itse olen
henkilökohtaisesti saanut apua alan ihmisiltä ja
olen tosi tyytyväinen. Minusta on hyvä kun itse
rohkenee myöntämään väsymyksen ja masennuksen
sillä se ei ole mikään häpeä tämän päivän
maailmassa. Varmaan paremmat mahdollisuudet
selvitäkkin kun tekee itselleen selväksi, että
voi sairastaa masennuksensa puhtain mielin. Ei
kun voimia kaikille masennuksesta kärsiville.
TERVEISIN YKSI MASIS
ei ole kyse depressiosta. mutta mene hyvän sään
aikana hakemaan apua, ettei asia pääse
menemäänkään niin pitkälle. kuvauksesi kuulostaa
hyvin tutulta. eli olen itse samankaltaisessa
tilanteessa. olen nyt joitakin kertoja käynyt
kunnan psykologilla ja nyt olen aloittamassa
24kerran psykoterapia jaksoa. itselläni epäillään
masentuneisuus/ahdistuneisuushäiriötä. mene siis
puhumaan nyt samantien jollekulle, ennen kuin on
liian myöhäistä! ja tällä on eroa vielä tuohon
depressioon!!
tsemppiä.
Ensinnäkin haluaisin tietää ikäsi,yms.
Mitkä aiheutavat nämä ongelmat,joten viitaten
edelliseen. Ei aihetta ns,ITSETUHOAMISIIN.
Tunnet varmaan syyllisyyttä jotain kohtaan
perusteettomasti. Joila yrität paeta jotain?
lääkitys,VAIKEA NORMI tehdä. Ns,näillä
perusteluilla. AINA ON ELÄMÄLLÄ TARKOITUS.
ns.depressio,ja edel..Mainittu maanis:.
Todellakaan tarkoita,juuri sinua.Joskus ihminen
saattaa ajatella,pois menoa: ns;sti.Jota ei viha
ja rakkaus toisn,ns,oikeasti ajatttele.Lopuksi
kuin me kaikki ajattelemme laajemmin,törmäämme
joka toinen tähän samaan.ter.Elämätä nöyryyttä
me kaikki kaipaamme. VAI MITÄ?.
niistä voisi olla apua eikä tartte heti rynnätä
lääkäriin esim mäkikuismaa voisit kokeilla
www.tohtori.fi