Mää en nyt tiedä kuuluisiko tämä tekstini juuri tälle palstalle mutta menkööt nytten.
Elikkä tilanteeni on semmoinen että olen tapaillut viikon verran erästä naista. Meillä on ollut ihan hauskaa ja nainen vaikuttaa kiinnostuneelta. Seurusteluksi tätä ei kuitenkaan vielä voi kutsua.
Minulla on tähän naiseen liittyen yksi ongelma enkä todellakaan tiedä miten tekisin.
Elikkä Naisen luonne on todella kiva. oikeastaan olen todella viehtynyt hänen luonteeseensa ja hänen seurassaan on näin ollen mukava olla ja puheenaiheitakin riittää. Oleminen on jotenkin luontevaa tämän naisen kanssa.
Mutta sitten tämä ongelma. Naisen ulkonäkö ei aiheuta minussa sen kummempia säväreitä. Ei häntä rumaksikkaan voi sanoa mutta tosiaan tämän naisen ulkonäkö ei mielestäni ole sellainen että pitäisin häntä mitenkään kauniina naisena ja näinollen se tietenkin vähän häiritsee kaiken aikaa. Mikään ylipainoinen hän ei ole.
Hänen ulkonäkönsä ei siis juurikaan säväytä minua, eli siitä ei juurikaan mitään ylimääräistä kiinnostusta saa mutta se luonne sitävastoin on loistava.
Mutta toisaalta kun olen tapaillut joskus todella kauniitakin naisia niin tuntuu että todella monella heistä on melko vittumainen luonne ja itsekkin olen hieman epävarma sellaisten tosi kauniitten naisten seurassa.
Sellaistakin olen tässä päässäni kelaillut että jos nyt alkaisin tämän naisen kanssa seurustelemaan niin pystyisinkö häntä ylpeästi esittelemään kaikille kavereille ja läheisille.
En pidä häntä vastenmielisenä mutta ulkonäkö ei juuri tunteita herätä.
En itsekkään mikään Brad pitt ole mutta kohtuu mukavasti saan kyllä naisseuraa baarista hommattua. Eikä minulla rimakaan mitenkään todella korkealla ole mutta nyt pistää miettimään että mitä helvettiä teen?
Onko tämmöinen homma tuhoontuomittu vai kannattaisiko minun yrittää tämän kanssa koska luonne on kyllä todella hyvä mutta tosiaan se ulkonäkö aika mitäänsanomattoman tavallinen.
Kertokaa mielipiteenne ja onko joku muu ollut samassa tilanteessa??
Elikkä tilanteeni on semmoinen että olen tapaillut viikon verran erästä naista. Meillä on ollut ihan hauskaa ja nainen vaikuttaa kiinnostuneelta. Seurusteluksi tätä ei kuitenkaan vielä voi kutsua.
Minulla on tähän naiseen liittyen yksi ongelma enkä todellakaan tiedä miten tekisin.
Elikkä Naisen luonne on todella kiva. oikeastaan olen todella viehtynyt hänen luonteeseensa ja hänen seurassaan on näin ollen mukava olla ja puheenaiheitakin riittää. Oleminen on jotenkin luontevaa tämän naisen kanssa.
Mutta sitten tämä ongelma. Naisen ulkonäkö ei aiheuta minussa sen kummempia säväreitä. Ei häntä rumaksikkaan voi sanoa mutta tosiaan tämän naisen ulkonäkö ei mielestäni ole sellainen että pitäisin häntä mitenkään kauniina naisena ja näinollen se tietenkin vähän häiritsee kaiken aikaa. Mikään ylipainoinen hän ei ole.
Hänen ulkonäkönsä ei siis juurikaan säväytä minua, eli siitä ei juurikaan mitään ylimääräistä kiinnostusta saa mutta se luonne sitävastoin on loistava.
Mutta toisaalta kun olen tapaillut joskus todella kauniitakin naisia niin tuntuu että todella monella heistä on melko vittumainen luonne ja itsekkin olen hieman epävarma sellaisten tosi kauniitten naisten seurassa.
Sellaistakin olen tässä päässäni kelaillut että jos nyt alkaisin tämän naisen kanssa seurustelemaan niin pystyisinkö häntä ylpeästi esittelemään kaikille kavereille ja läheisille.
En pidä häntä vastenmielisenä mutta ulkonäkö ei juuri tunteita herätä.
En itsekkään mikään Brad pitt ole mutta kohtuu mukavasti saan kyllä naisseuraa baarista hommattua. Eikä minulla rimakaan mitenkään todella korkealla ole mutta nyt pistää miettimään että mitä helvettiä teen?
Onko tämmöinen homma tuhoontuomittu vai kannattaisiko minun yrittää tämän kanssa koska luonne on kyllä todella hyvä mutta tosiaan se ulkonäkö aika mitäänsanomattoman tavallinen.
Kertokaa mielipiteenne ja onko joku muu ollut samassa tilanteessa??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kauniissa naisissa niin onpahan mitä esitellä kavereille:)))
pitää moisia kysellä,anna olla,nainen pääsee paljon helpommalla ilman sinua.
Pystyisitkö ylpeästi esittelemään..tiedätkö mitä,
kirjoituksellasi häpäisit tämän naisen,mutta itsesi vielä pahemmin.
eh.. naisetkin on sellasia, miksi ne on luotu. Tuollainen ei ole tasan mikään naisen häpeä.
Tosiaankaan. Kaippa jokainen tietää onko voikukka vai ruusu, mut mitä sillä on merkitystä, jos ihminen on onnellinen?
sulla murheet. Tommosta en ookkaan ennen miettiny. Mä oon aina vaan pulannu noitten vanhojen autojen kanssa, mutta kattotaan jos niistä ympyröistä saatas sulle neuvo aikaseks. Vanhemmiten noi autot alkaa pikkasen ruostuun ja tulee rupia vähän sinne sun tänne, eikä ne todellakaan sillon säväytä. Oikeestaan pahalta näyttää. Mutta kyllä niistä maalamalla ihan hyviä tulee. Pikkasen pakkelia ja tasottaa hyvin ja maalia pintaan. Aina siitä parempi tulee. Pääasia että tekniikka on kunnossa ja kaikki herkut löytyy..
tääl on enemmänkin näitä välkkyjä liikkeellä :))
Toisaalta, mun elämäni mies on ikänsä autojen kans pelaillu...
pintaliitoinen oot.
Pelasta se nainen itseltäsi ja jatka niiden hyvän näköisten kanssa.
Oikeesti. uhhuh.
koko teksti.. Tai sitten nykyajan ihmiset on vaan todella uskomattomia.
Olen juuttunut nyt vastaavanlaiseen suhteeseen. Kyllä avomieheni kimpussa naisia on, ei hän rumakaan ole, mutta rakkaus on aina puuttunut. Aluksi viihdyimme tosi hyvin yhdessä, oli paljon puhuttavaa ja harrastettavaa. Nyt liki 20 vuotta myöhemmin meillä on kyllä yhteisiä puheenaiheita edelleen, mutta on asioita, mitä en voi ymmärtää hänessä. Eli tarkoitan tällä sitä, että kun tarpeeksi kauan seurustelee, niin todella mukavastakin tulee vähemmän siedettävä. Ehkä se johtuu minustakin, kun olen tällainen "moraalisaarnaaja", enkä siedä pienintäkään vilppiä.
Se opetus mikä tällä tarinalla oli tulee tässä:
Seurusteltuasi kymmeniä vuosia tapaat todennäköisesti juuri hänet, joka viehättää sinua kaikin puolin, myös luonteeltaan. Siinä sitten olet sen vain mukavan kanssa, joka ei enää vuodesta toiseen olekaan enää niin mukava.
En silti kadu, voishan sitä huonomminkin asiat olla. Vähän se kyllä ärsyttää, kun muut naiset pitävät mieheni ulkonäöstä - huomaan usein - mutta itse en erityisemmin.
Ihminen voi olla oma persoonansa, itseään ja muita haittaamatta. Aina voi kaikissa jotain paklata, stailata, duunata. Kukaan ei ole täydellinen. Rakkaus kaunistaa aina. Moni myös vanhetessaan kaunistuu, komistuu, paranee.
kantsinu yrittää olla mun kanssa sitten!? Kun mä imeisesti ainakin veren sain pakkautumaan jonnekki jalkoväliin.....
mä luulen, et kätevintä on eka selvittää onko ongelmaa edes, et onko hän kiinnostunut susta ja jos ei, niin eihän sulla mitään ongelmaa sitten edes ole.
kannattaa suosia niitä kauniita. Sovitte paremmin niin. Jos ei kerran sytytä niin älä petä itseäsi. Mies on lopulta melko yksinkertainen tapaus. Aina ne loppujen lopuksi valitsee sen kauniimman riippumatta naisen korvien välistä ja se tapahtuu heti, kun miehellä pikkuisenkaan itseluottamus horjahtaa. Sit ne ei enää usko itseensä, vaan pitäis pönkittää itseensä jollain koristeella. Tulee vaan turhaa sanomista sellaisesta, jos turhaa huijaat toista. Ja luulen, ettei sulla pokkaa riitä lopulta kuitenkaan, jos nyt jo kaverit menee edelle. Ja jos kerran tyttöystävän hankit kavereita varten esiteltäväksi, niin tavista ei kannata.
Kyllä niitä barbeja löytyy varmasti sullekkin jostain.
Minä itse olen naispuolinen, mutta silti ymmärrän sinua oikein hyvin. Minä itse seurustelin vähän aikaa miehen kanssa, joka oli tosi mukava ja meillä oli hauskaa yhdessä. Hänen ulkonäkönsä ei kuitenkaan sytyttänyt, vaikka monen mielestä hän onkin komea. no, seurusteltiin 2,5 viikkoa ja sen jälkeen minä jätin hänet. En haluaisi olla pinnallinen, mutta juttu ei vaan oikein toiminut, kun en edes pystynyt hullaantumaan häneen "täysillä". Sitten huomasin, että mitä sitä odottelemaan sitä, että toinen kolahtaa joku päivä ihan kunnolla. Vaikea selittää. Sen jälkeen tapasin toisen miehen, joka taas sytytti sekä ulkonäöllisesti että henkisesti. Noita kahta miestä ja minun tunteitani heitä kohtaan ei voi edes verrata.
Mä ymmärrän sua. Mun mielestä pelkkä luonne ei ihmisessä riitä. Pitää myös ulkonäkö miellyttää.
Nainen haluaa kuulla kehuja ulkonäöstään ja haluaa olla kumppaninsa mielestä kaunis.
Eikä myöskään pelkkä ulkonäkö riitä.
Molempien pitää miellyttää, ulkonäön ja luonteen!
ettei ole oikeasti rakastunut.
Niin yksinkertaista se on. Kun rakastua humahtaa kunnolla, kaikki vastapuolessa on yksinkertaisesti läheistä ja rakasta.
"Muien musta, miun omani".