Tarkoitukseni ei todellakaan ole tuomita ketään, jos joku päätyy aborttiin annan kaiken tukeni ja myötätuntoni hänelle, mutta kehottaisin silti: ÄLKÄÄ TEHKÖ ABORTTIA.
Itse olen läpikäynyt yhden abortin monta vuotta sitten ja se käy vieläkin lähes päivittäin mielessä. Kadun sitä todella syvästi.
Monet lääkärit puolustelevat nykyään aborttia sanomalla nuorelle tytölle, että se on parempi vaihtoehto eikä aiheuta läheskään niin paljon esim. mielenterveysongelmia kuin lapsen synnyttäminen. Se ei kuitenkaan ole totta. Joku voi selvitä abortista ilman ongelmia, mutta todella monelle se aiheuttaa masennusta, joka voi olla vaikea-asteistakin.
Kukaan ei ole varmasti katunut sitä, että on synnyttänyt lapsen, mutta aborttia on katunut todella moni.
Ei lapsen syntymä ole maailmanloppu, vaikka se siltä saattaa raskauden alussa tuntua.
Itse olen läpikäynyt yhden abortin monta vuotta sitten ja se käy vieläkin lähes päivittäin mielessä. Kadun sitä todella syvästi.
Monet lääkärit puolustelevat nykyään aborttia sanomalla nuorelle tytölle, että se on parempi vaihtoehto eikä aiheuta läheskään niin paljon esim. mielenterveysongelmia kuin lapsen synnyttäminen. Se ei kuitenkaan ole totta. Joku voi selvitä abortista ilman ongelmia, mutta todella monelle se aiheuttaa masennusta, joka voi olla vaikea-asteistakin.
Kukaan ei ole varmasti katunut sitä, että on synnyttänyt lapsen, mutta aborttia on katunut todella moni.
Ei lapsen syntymä ole maailmanloppu, vaikka se siltä saattaa raskauden alussa tuntua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
palstalla on aikoinaan keskusteltu siitä, että katuvat lapsensa tekemistä.
Siitä on kylläkin jo varmaan n. 2 vuotta aikaa..
Mutta keskustelua siitä on kyllä ollut ;)
...moni on katunut lapsen synnyttämistä.
Itsekin tunnen yhden tällaisen henkilön, nimittäin oman äitini. Eikä hän ole milloinkaan antanut minun unohtaa, kuinka paljon minun synnyttämistäni katuu :'(
(Siitä sainkin niin hyvät eväät elämälleni, että koko nuoruusikä on kulunut terapiassa, itsemurhaa olen yrittänyt pari kertaa ja psykiatriset osastot ovat tulleet hyvin tutuiksi.)
Mutta niin. Jos joku aborttiin päätyy, sen pitäisi tapahtua hänen omasta tahdostaan, olla hänen oma valintansa (käytettävissä olevan A S I A L L I S E N tiedon pohjalta), ei kenenkään toisen painostuksen tulosta.
En itsekään haluaa aborttien tapahtuvan. tietysti tietyt tapaukset ovat eriasia, sairaudet, raiskaukset ym.
Minusta tuntuu aina niin, että abortti on ratkaisu, mitä ei enää koskaan pystyy korjamaan. Sitä tehtään usein toisen painostuksesta, pelosta ettei pärjää tai yksinkertaisesti siksi, että ollaan sitä mieltä, että se on pikkujuttu.
Uskon, että kun abortin tekijälle sanottais nimenomaan siitä haittapuolesta tai kun aborttiklinikkan seinällä olisi kuvia abortista, niin en usko, että kovin moni haluaa sitä tehdä omalle lapselle.
Sitäpaitsi, 9 kk on pitkä aika, siinä moni tyttö, nainen oppii rakastamaan omaa lastaan ja synnytyksen jälkeen ei haluaisi enää millään luopua omasta lapsesta.
On tapauksia, että sitä ei kuitenkaan haluta tai pystyttaa pidämään, niin voi sen antaa adoptoitavaksi, se on kuitenkin parempi kun tappaminen. Ja on olemassa myös sijaisvanhemmat, jotka voivat hoitaa lasta lyhytaikaisesti tai jopa täysiikään asti. Äiti olis aina äiti ja saisi lapsen kanssa tavata ja kun siltä tuntuu, viedä lapsen kotiin. Mahdollisuuksia on monia, sitäpaitsi usein tytön vanhemmat auttaa lapsen kasvatuksessa ja ei se lapsen synnyttäminen ole ihan niin kamala juttu kun mitä joku väittää.
Tässä palstalla on monet nuoret äitit kehunnut, miten heillä menee , vaikka tiukkaa tekee, ne ovat onnellisia lapsesta.
Silloin tietysti aina joku binladen hyökkää ja pahoittaa äitin mielen, mutta totuus on kuitenkin se, että USEIN olisi parasta antaa lapsen syntyä, vaikka kuinka pahalta tilanne näyttä alussa.
sitä että päätin lapsen synnyttää. Tosin tuota ei vaa moni tiiä enkä missää nimes aio sitä pojalle kertoo.
Synnytys on ainoo asia mitä oon tähä astisessa elämässä katunu eniten. Koska mikää juttu ei menny sillee ko piti.
Mie kadun tuota synnytystä lähinnä sen takii et miul ei oo äiti tunteita just ollenkaan ja se vituttaa miuta todella paljon. Kuinka moni pysty elämää ihmisen kanssa jota kohtaan ei tunne mitään? Ei varmasti monikaan ja sen takii en asu miekää...poika on isäsä luona asunu yli 4 vuotta. Nähään kyl. Mut mie en vaa pääse irti ajatuksesta et en häntä kohtaa mitää tunne.
Niin nyt katuu neljäs osa aborttiaan. Jos aborttia ei tehtäisi niin 75 prosenttia 11 tuhannesta katuisi lapsen tekoa. Onneksi sitä ei nyt tarvitse katua, sillä sitä ei tarvitse tehdä.
Mutta varmaa on että täydet 11 000 katuu vuosittain raskaaksi tuloaan.
missähän sanotaan että jälkihoidettujen määrä on sama ku katujien määrä?? Missä on todistettu/tutkittu että kukaan ei kadu niiden 75% joukossa!!?