Kerran vuodessa olemme siskojen (5) kanssa tavanneet mökkeilemisen merkeissä näin kesän alussa.
Kyllähän sitä muulloinkin tavataan, mutta kiva aloittaa kesä tällä tavalla.
Tulevana vkl taas nähdään ja odotamme sitä kaikki innokkaina :)
Toivottavasti sää suosii ja olisi yhtä helteistä kuin tällä hetkellä.
Onko teillä muilla sisko/veli tapaamisia miten usein?
Kyllähän sitä muulloinkin tavataan, mutta kiva aloittaa kesä tällä tavalla.
Tulevana vkl taas nähdään ja odotamme sitä kaikki innokkaina :)
Toivottavasti sää suosii ja olisi yhtä helteistä kuin tällä hetkellä.
Onko teillä muilla sisko/veli tapaamisia miten usein?
Vastaukset 28
Vanhimmat
mielenkiintoisia nämä "säätiedoitukset", jossain on hellettä ja toisaalla sataa...
Luin tuolta toisaalta, että 28 astetta, huh-huh!
Meillä oli päivällä 16, kun satoi, nyt on parinkymmenen asteen kieppeillä.
Sitten siihen sinun kysymykseesi - meitä on neljä sisarusta ja joulun aikoihin minä koitan saada kaikki yhteen jälkikasvuineen.
Harvoin onnistuu nuorison osalta, niillä on ne omat menonsa.
Muutoin nähdään hyvin harvakseltaan, vaikka kaikki on alle sadan kilometrin säteellä.
Nuorempana tuli käytyä useamminkin toistemme luona, mutta enää ei viitsisi lähteä oikein minkään. Mukavaa on, sitten kun joskus ollaan kaikki koolla - olemme sellaista hullunhauskaa porukkaa.
Silloin, kun lapsuuden koti vielä oli olemassa ja äiti eli, niin siellä sitten käytiin yht'aikaa.
yhdensiskon ja veljen kanssa viikottain jopa useamminkin viikossa,yhden siskon kanssa vähän harvemmin,mutta puhelimessa viikottain.Meillä on siskon kanssa milenkiintoinen peli aina, aivoja rasitetaan.
Minullakin on neljä siskoa ja tapaamme samalla tavoin ihan tyttöporukassa kerran, pari vuodessa.
Jälkikasvuja ei niihin tapaamisiin huolita. Tyttöenergia jyllää!
Minä taisin jo aiemmin Pystybaarissa kertoa, että muutoin pidämme yhteyttä viikkokirjeillä sähköpostitse (minä olen porukan laiskuri siinä suhteessa), joskus soittelemme, mutta nokakkain tapaamme näissä merkeissä tosiaan myös usein alkukesästä ja toisen kerran syssymmällä.
Nyt ei tapaamisen ajankohtaa ole vielä päätetty, se riippuu kahden sisaren työvuoroista, siis lähemmin heidän viikonloppuvapaistaan, mutta uskon, että viimeistään heinäkuun alussa tapaaminen toteutuu.
Ja sitten huudetaan ja mekastetaan niin, että tienoo raikuu!
Ikävää.Ainoa veli on kuollut 20 v sitten.
on kehitysvammainen, käyn häntä tapaamassa noin kerran kuukaudessa. Kahta veljeäni tapaan silloin, tällöin- en mitenkään säännöllisesti.Olettepa onnen tyttöjä, kun on noin monta sisarta.
asumme samassa kaupungissa ja olemme monta kertaa viikolla yhdessä.Huumori on usein pinnalla,mutta puhumme paljon myös vanhemmistamme ja lapsuuden muistoistamme.Käymme myös teatterissa yms.yhdessä.Veljiä ei ole.
... kuljettanut minut fyysisesti kauas neljästä sisaristani, mutta riennän iloisella mielellä aina sovittuihin tapaamisiimme. Muutenkin pidämme yhteyttä tiiviisti. Kun äiti oli vielä elossa, pidimme "tyttöjen" iltoja, joissa oli aina joku teema. Äidin poismenon jälkeen nuo illat ovat harventuneet, mutta ei sentään kokonaan unohdettu. Mikä rikkaus onkaan omistaa sisaria, joiden kanssa on lämpimät välit!
ja ihan hyvät välitkin, vaikka kaikki ollaan erilaisia persoonallisuuksia. Pieniä yhteenottoja sattuu joskus, mutta milloinkas sisarukset on täysin tappelematta? Tapaamisia on silloin tällöin, muutaman kerran vuodessa. Joskus pidetään kivoja peli-iltoja, joskus mökkeillään, milloin mitenkin.
A..N..N..A:lle ja sisaruksille toivotan oikein hauskaa viikonloppua!
Valitettavasti on vain yksi sisko. Asuu Ruotsissa, on asunut siellä jo 45-vuotta. Meillä on kuusi vuotta ikäeroa, eli lapsuudessa ja nuoruudessa emme olleet kovin läheisiä. Sisko asui kouluajan viikot kirkonkylällä koulun lähellä, tapasimme vain viikonloppuna ja kesäisin. Koulun jälkeen hän muutti välittömästi toisella paikkakunnalle opiskelemaan ja sieltä Ruotsiin.
Vanhempien kuoleman jälkeen olemme olleet enemmän yhteydessä. Soittelemme pari kertaa kuukaudessa ja olemme vierailleet toistemme luona noin kerran vuodessa.
Olen aina kaivannut isoa perhettä ja paljon sukulaisia. Vastaavasti tunne ihmisiä jotka toivoisivat, että sukua ei olisi. Ehkä se nyt vaan on niin, että ruoho on aina vihreämpi siellä aidan toisella puolella.
Joskus käy mielessä millaista olis omistaa sisko, kolme veljeä on ja lapsuudessa heidän kaverit. Onneksi oli naapureiden tyttöjä.
Veljien vaimoista on tullut jonkinlaisia siskojen korvikkeita.
Kävin galleriasivullasi ja mitä ihmettä? Upea kaunotar katsoo suoraan minua (no ainakin melkein)! Hieno kuva, onneksi olkoon rohkeudesta.
oletko kiinnostunut viettämään viikonloppua kanssani?
mutta on yksi "sisko". Olemme tunteneet toisemme 7-vuotiaasta lähtien. Siis melkein 60 vuotta. Tapaamme kerran pari vuodessa, mutta soittelemme viikoittain. Tunnen hänen ystäväpiirin ja samoin hän minun.
Minulle tuli jotenkin Gallia-sana mieleen tuosta edellisestä kirjoituksesta! Ei ollenkaan kateutta.
kiitän Kingale ja olen ylen otettu kutsustasi. Mutta luulen, että viihdyt paremmin Olivian, vaimosi ym naisten kanssa. You know, what i mean :O
Suukko poskelle.....
todellakin, että saisin omistaa vielä ainoan sisareni, jonka kanssa olin yhteydessä viikottain, puhelimitse.
Kesäisin tapasimme, joko meillä tai hänen silloisessa asuinmaassaan.
Sinä "onnenpekka", jolla sisaruksia on, kiva kuulla, että pidätte yhteyttä toisiinne.
Toivottelen hauskaa viikonloppua.
osaa ajatellakaan elämää ilman siskoja ja tämän ikäisinä mietimme, kuka taitaa ensimmäisenä lähtee ja kun siten joskus käy, niin surulle ei tule loppua ja se lähentää entsestään.
Ei nyt meni ihan liian synkäksi, enkä halua jatkaa.
Marjapensas, tervetuloa kotiin!
Pahoillani olen, kun olet menettänyt sinulle rakkaan siskon :( Myös teille muille kirjoittajille myötätunto puolellanne.
Ei hyvä kaveri siskoa korvaa, mutta onnellinen se joka bestiksen omistaa :O
Ei epäröintiäkään etteikö meillä olisi hauskaa :O
Virtuaalihali kaikille yhteiseksi ja jokaiselle erikseen ANNAlta mmmmuissskisssssss...
Pidämme yhdessä meluisia iltapukujuhla ja herätämme suurta pahennusta naapureissamme.
Nyt siskoa ei enää ole, eikä myöskään rakasta, 16 v nuorempaa pikkuveljeä, jota työntelimme ystäväni Maikin kanssa , munanmuotoisissa lastenvaunuissa v 1954.
Onneksi on vielä pikkuveli, 8v nuorempi, jonka kanssa juttelemme, silloin tällöin puhelimess, maan eripuolilla kun asumme.
Tavataan sisarusten kanssa lähinnä heidän kotonaan vaikkapa merkkipäivillä ja vanhalla yhteisellä kotipaikalla.
Ei koskaan tavata meillä kotona. Ns. parempi puolisko ei nimittäin siedä heitä.
Hauskoja tapaamisia ne ovat. Aina muistellaan menneitä.
"parempi puolisko" sinulla. Onhan se sinunkin kotisi, johon pitäisi saada kutsua omia sukulaisiaan.
loppuu aikanaan ja näin meilläkin.
Hitsi, että minulla on sitten ihania siskoja, kaikki erilaisia persoonia ja hyvä niin. Ei edes tapeltu, mitä nyt välillä puhuttiin päällekäin, kun niin paljon asiaa jokaisella.
Oli ihan "SikaHauskaMakeeta" ja aika kului taas liian nopeesti, kuten aina hyvässä seurassa.
Veden lämpötila 18, sinne lensi talviturkki....
Seuraavaan kertaan....
Pitikin kysyä sinulta, Annikki, että miten se tapaaminen sujui.
Mitä te siellä puuhasitte, paitsi että puhuitte toistenne suuhun;)
Oliko teillä jotain leikkejä, pelejä, tai muuta mukavaa ajanvietettä?
Ajattelin vain, että jos saan sinulta vaikka vinkkejä ohjelmaksi meidän tapaamisellemme.
Oliko hyvä ilma?
tuo "Annikki", mutta loogista...nikki on A..N.. :O
Tapaamisilla on myös ohjelmaa päälle puhumisen lisäksi.
Pelejä, tietokilpailuja, leikkejäkin joskus, kaikkea mitä päähän pälkähtää. Joskin kyssärit on jo valmiiksi tehty, tai pelikirjasta kysytään.
Saunominen ja uiminen niitä tärkeimpiä möksän juttuja, ainakin minulle.
Hyvin syötiin ja vielä paremmin juotiin.
Lauantaina viileää, vaikka aurinko paistoi koko ajan. Vaatetta lisättiin, eikä annettu periksi, vaan ulkona oltiin ilta myöhään.
Sunnuntaina liiankin kuumaa, hyvä niin.
Nyt menoks, ettei kiire tule.
Kaunista päivää jokaiselle....
aina jonkun hautajaisissa.........(
Samoin meidän laaja suku kokoontuu yhteen aina hautajaisissa.
Puhuttu monet kerrat, että olisi mukavaa tavata muulloinkin, mutta aina se on jäänyt.
Äidin puolelta sukukokousta on pidetty.
Onneksi on aktiivisia ja halukkaita nuoria, jotka jaksavat väsätä näitä.
Olenko kirjoittajista se kummajainen, jolla on sisar, mutta toivoisin ettei häntä olisi.
Meitä on kaksi ja inhnoamme toisiamme. Olemme inhonneet koko aikuisikämme.
Emme tapaa koskaan, emme soittele, ja jos joskus pakosta joudumme samaan "pöytään", ainakin minulla on kiire pois jonnekin....tekosyyn nojalla vaikka tapaamaan jotain ystävääni, jolle lupasin olla siellä tai siellä määrättyyn aikaan.
Minulla on ystäviä, sekä mieheni puoleisesta suvusta ikäisiäni naisihmisiä, joiden kanssa kemiat toimivat.
Uskooko joku laillani, että tähtimerkeillä olisi osuutta asiaan, kuten esm. etteivät skorpioonit ja leijonanaiset tule toimeen keskenään?
Katriina, sinun sisarussuhteesi on varmaan oudointa, mitä olen koskaan kuullut.
Inhoatte toisianne! Pahalta tuntui lukea ja toivoisin asian olevan toisin päin.
...Katriina, ole tuo, joskin harvinaista.
Tunnen erään veljesparin, joka vuoronperään tekee toisistaan rikosilmoituksia, milloinhan vakoilusta, kotirauhan rikkomisesta, tms.
Eivät edes perinnöstä voi riidellä; mitään perittävää kun ei ollut.
ei asioista voi puhua ja selvittää ne perin pohjin.
Ikävää, että on päässyt tuohon pisteeseen :(