Teille toista

minulla on ollut kaksi melko hankalaa raskautta noin olotilaa ajatellen, ja kaksi ei-niin-mukavaa synnytystä, ja varmasti olen kummankin jälkeen vannonut, ettei minua enää synnärillä näy. No, neljättä tässä odotellaan, joten voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että KYLLÄ UNOHTUU! :)

Ekan saatuani aattelin, että tämähän on aivan hirveetä ja järkyttävää touhua, kuka ihme haluaa enemmän lapsia, minulle ainakin riitti. Mieli muuttui 3kk synnytyksestä. Kaameudet oli haalistuneet jonnekin kauaksi...

Ekan saatuani aattelin, että tämähän on aivan hirveetä ja järkyttävää touhua, kuka ihme haluaa enemmän lapsia, minulle ainakin riitti. Mieli muuttui 3kk synnytyksestä. Kaameudet oli haalistuneet jonnekin kauaksi...

Kyllä mä olin synnytyksen jälkeen 100% varma, että meille ei enää toista biologista lasta tule, että sitten jos halutaan lisää niin adoptoidaan. Näin ajattelin noin 2 viikkoa :) Sen jälkeen ajattelin, että ei vielä ikuisuuksiin, mutta että eiköhän sitä kuitenkin tule siihen joskus ryhdyttyä. Mutta eipä ollut poika kuin juuri vuoden täyttänyt, kun alettiin seuraavaa puuhaamaan.

Eli kyllä se luonto sen niin hoitaa, että unohtuu kärsimykset. Tai kyllä ne muistaa, mutta eivät ole enää niin tuoreita ja verestäviä, ja sitä alkaa ajattelemaan enemmän järjellä, että kyllä tuosta nyt selvitään kun selvisin silloinkin, ja että ei se nyt niin pitkä aika ole elämässä. Raskaus ja synnytys ei ole ainoat muistot, jotka aika kultaa. Se rankaa vauva-aika koliikkivauvan kanssa ja 8kk imetykset tunnin välein joka yö... Kesken sitä univajepöpperöä ajattelin, että täytyy pitää pitkä tauko ennen kuin tekee seuraavan että ehtii toipua. Kummasti sekin vaan unohtui kun sai pari kuukautta nukkua yöt hyvin.

Toinen raskaus on mennyt nopeammin, kun ekassa sitä niin kirjaimellisesti ODOTTI koko ajan. Nyt on muuta ajateltavaa ja seurattavaa/iloittavaa esikoisen kehityksessä. Mutta ei tämä sen helpompaa ole ollut. Kroppa ei ehkä ehtinyt kunnolla palautumaan, kun monet vaivat tuntuu astetta vaikeammilta nyt. Vaikka molemmat raskaudet ovat mulla suht koht hyvin menneetkin...

Kyllä minulla vaivat unohtuivat, mutta palasivat heti mieleen, kun toisen raskauden raskausvaivat alkoivat. Pari kertaa mietin, että olenko ihan hullu, kun uudestaan ryhdyin tähän:) Toisaalta nyt toisella kerralla en jaksa ihan jokaista kolotusta enää huomioida. Sitä vain ajattelee, että tätä samaa oli edelliselläkin kerralla.