hei!
onko kokemusta pelkopolista ja miten hyvin on auttanut..mulla aika kauhee synnytyspelko,ollut vasrmaan aina.olen aina pitänyt sitä "pahimpana juttuna" ikinä ja pelottavimpana.nyt olen siis raskaana.tosin vasta viikolla 8 mutta mielessä liikkuu nämä jutut.olen ajatellut mennä sitten jonnekkin jutteleen jos joku sais mut synnyttämään normaalisti.kuitenkin "haluan" synnyttää lapseni normaalisti,näin se kuuluu tehdä..ja tiedän että se on turvallisempaa kun leikkaus ja suositeltavampaa,mutta ei auta kun ajattelenkin synnytystä,saa minut voimaan lähes pahoin ja alkaa itkettää.
pelkään siinä toki kipua tosi paljon mutta suurena pelkona on että en pysty siihen,että pelkään niin paljon,että menetän tajuni ja lapsi kuolee,ja vaikka pystyisinkin siihen niin lapsi silti kuolee.pelkään ilkeetä henkilökuntaa,kaikkea pieniä ja yksinkertaisia asioita kuten kivunlievityksen antaminen,ei jostain syystä onnistukkaan. yleensäkkin mun ajatukseen omasta synnytyksestä liittyy mielikuva että jotain kamalaa tapahtuu!
jos teillä on kokemusta synnytypelosta ja sen voittamisesta,tai vaikka siitä että olette päätyneet leikkaukseen,kertokaa ihmeessä!kiitos.
onko kokemusta pelkopolista ja miten hyvin on auttanut..mulla aika kauhee synnytyspelko,ollut vasrmaan aina.olen aina pitänyt sitä "pahimpana juttuna" ikinä ja pelottavimpana.nyt olen siis raskaana.tosin vasta viikolla 8 mutta mielessä liikkuu nämä jutut.olen ajatellut mennä sitten jonnekkin jutteleen jos joku sais mut synnyttämään normaalisti.kuitenkin "haluan" synnyttää lapseni normaalisti,näin se kuuluu tehdä..ja tiedän että se on turvallisempaa kun leikkaus ja suositeltavampaa,mutta ei auta kun ajattelenkin synnytystä,saa minut voimaan lähes pahoin ja alkaa itkettää.
pelkään siinä toki kipua tosi paljon mutta suurena pelkona on että en pysty siihen,että pelkään niin paljon,että menetän tajuni ja lapsi kuolee,ja vaikka pystyisinkin siihen niin lapsi silti kuolee.pelkään ilkeetä henkilökuntaa,kaikkea pieniä ja yksinkertaisia asioita kuten kivunlievityksen antaminen,ei jostain syystä onnistukkaan. yleensäkkin mun ajatukseen omasta synnytyksestä liittyy mielikuva että jotain kamalaa tapahtuu!
jos teillä on kokemusta synnytypelosta ja sen voittamisesta,tai vaikka siitä että olette päätyneet leikkaukseen,kertokaa ihmeessä!kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm.. Odotan itse esikoista, synnytyskin alkaa olla pian ajankohtainen. Itse en ole pelännyt synnytystä, tai osannut pelätä.. Ajattelen asian vain niin, että se kipu kestää loppujen lopuksi niin lyhyen ajan.. Ja uskon kyllä, että kun synnytys alkaa, niin sitä ei voi enää pysäyttää. En usko että siinä taju lähtee ja jos lähtee niin eiköhän ne tee sit hätäsektion. Ja ymmärtääkseni kun ponnistamisen tarve tulee, sen lapsen tosiaan HALUAA ponnistaa ulos :)
No, mun on hyvä puhua kun en synnytystä pelkää enkä pahemmin jännitä. Mut kannattaa varmaan puhua paljon asiasta ja selvittää tunteita. Pelkopoli on varmaan ihan ok kans.. Ainakin meidän synnytyssairaalassa saa toivoa jotain tiettyä kätilöä. Jos vaikka tutustumisreissulla löytyy mukava kätilö, niin sekin vois helpottaa.
Kuulin myös jostain tälläsesta hypnoosi-synnytyksestä. Eli raskausaikana tehdään harjoituksia, joita sitten käytetään synnytyksessä ja kuulemani mukaan toimii!
Kannattaa selvittää itselleen nämä asiat, mutta ei vielä noin alussa hirveesti alkaa stressaamaan. 9 kk on nimittäin pitkä aika ja siinä kerkeää ajatella ja tapahtuakin yhtä sun toista. Tsemppiä kuitenkin odotukseen ja synnytykseen! Ainakin omalla kohdalla alkaa olla niin, että vois jopa maksaa että pääsee synnyttämään, sen verran tukala olo jo :D
Mulla on nyt synnytyksestä 6 päivää aikaa. Synnytystä en kyllä osannut pelätä etukäteen, vaan menin ihan rauhassa sinne. Synnytys oli pitkä ja rankka, olin aivan poikki. Nyt olen kovasti miettinyt uskallanko enään, mutta kyllä mä uskon uskaltavani, on tuo vauva niiiin ihana