Tuolla aikaisemmin on puhuttu mustasukkaisuudesta ja siitä, kun toinen on pettänyt toista. Itse olen täysin sitä mieltä että pettäminen on väärin, mutta silti petin nykyistä kumppaniani. Se hetki vei vain mukanaan... ja se jonka kanssa sen tein oli jotenkin niin saavuttamaton...
Tiedän että tein väärin nykyistä kumppaniani kohtaan ja toisaalta myös tätä toista naista kohtaan. Asun kumppanini kanssa eri kaupungeissa, joten emme näe usein eikä hän siis ehkä saa tietää koskaan. Vai pitäisikö saada? En haluaisi kertoa koska se vain loukkaisi häntä...
Onko täällä muuten kirjoittajissa enemmän pettäjiä vai petetyksi tulleita??
Tiedän että tein väärin nykyistä kumppaniani kohtaan ja toisaalta myös tätä toista naista kohtaan. Asun kumppanini kanssa eri kaupungeissa, joten emme näe usein eikä hän siis ehkä saa tietää koskaan. Vai pitäisikö saada? En haluaisi kertoa koska se vain loukkaisi häntä...
Onko täällä muuten kirjoittajissa enemmän pettäjiä vai petetyksi tulleita??
Vastaukset 19
Vanhimmat
Omaatuntoasi lopun elämääsi! Mutta sitä saa mitä tilaa, jossakin vaiheessa elämääsi joku satuttaa sinua vieläkin pahemmin.
Ole hyvä ja kerro "rakkaallesi" (oikeastihan hän ei ole rakkaasi, koska petit ja satutit häntä) teostasi, jotta hän pääsee eroon kaltaisestasi paskakasasta.
jos joku sut pettää, niin se tunne on niin kauhea että ett edes toivo sitä sun pahemille viholisille...
olen varmaan pettämisestä samaa mieltä että se on väärin.mutta luulen että suhteenne pyysyy parempana kun on hiljaa.mikä on taas väärin t.mira
Pettäminen on tietenkin väärin. Mutta on eri asteista pettämistä. Minusta kauheampaa olisi jos naiseni olisi ihastunut tai jopa rakastunut toiseen naiseen, vaikkei fyysistä pettämistä ole tapahtunut, kuin se että naiseni olisi mennyt esim. humalapäissään hetken huumassa pettämään minua ilman tunteita siihen toiseen naiseen. En tiedä pystyisinkö antamaan anteeksi kumpaakaan. Mutta näin kun ajattelen niin tuo henkinen osa on kauheampaa. Seksissähän ilman tunteita on vain kyse eritteiden vaihdosta, niinkuin jossain leffassakin ssanottiin, mulle tunne on tärkeämpää.
Mutta en oikein osaa auttaa sua. Ymmärrän sua ettet haluaisi kertoa rakkaallesi koska se vain satuttaisi häntä, mutta ennen pitkään se tulee jotain kautta ilmi, tai jos sulla on tippaakaan inhimillisyyttä, se rupeaa sua painamaan, ja hän huomaa sen ennemmin tai myöhemmin ja kyselee onko jokin pielessä. Rehellisyys kannattaa mielestäni aina, teki se sitten kuinka kipeää tahansa! Rakkaallasi on oikeus tietää. Ja luota muhun, mielummin hän haluaa tietää sen heti, kuin että hän saa tietää sen myöhemmin, jolloin hänellä on olo kuin huijatulla, silloin se tekee enemmän kipeää. Koska totuus tulee jotain kautta kuitenkin ilmi!!
Mutta, mutta, en ole ollenkaan niin varma, että petoksestaan pitäisi mennä kumppanille kertomaan, kuten noi muut tossa käskevät tekemään. Ei se välttämättä tule koskaan ilmi muuta kautta ja jos kyse oli ensimmäisestä ja viimeisestä kerrasta, niin miksi todellakin loukata toista (ja mahdollisesti päättää suhdetta hairahduksen takia). Joten pidä turpa kiinni ja jatkossa housut jalassa toisten naisten kanssa ja häpeä, sekä kärsi hiljaa itseksesi.
Itse en ole pettänyt ketään ja jos minua on joku existäni pettänyt, niin ei ole sitä tullut kertomaan, enkä ole muualtakaan mitään sen suuntaista kuullut, ja hyvä niin...
oooooooooooooooo
http://www.finnchan.fi/b/files/1180492435/1_Sailor_Bubba.jpg
On tietysti helppo sanoa, että pettäminen on väärin ja että itse en koskaan voisi sitä tehdä. En kuitenkaan ole niin naiivi, että voisin täysin uskoa puhuvani totta jos niin sanoisin. Elämässä tapahtuu joskus asioita, jotka ovat niin useiden sattumien summia, ettei laskuissa pysy mukana. Silloin sellainenkin ihminen voi pettää, joka ei ole "pettäjä".
En voi neuvoa, koska en tiedä sinusta tai suhteestanne mitään, enkä varmaan osaisi auttaa, vaikka tietäisinkin. "Yleiset totuudet" eivät päde kaikissa tilanteissa. Itse olet paras päättämään kerrotko vai et. Salaisuuksia on raskasta kantaa, mutta toisaalta olisi itsekästä kertoa vain siksi, ettei itsellä olisi vaikeaa...
Noh... En ole moralisoivaa tyyppiä. Voimia jaksamiseen mitä sitten päätätkin tehdä! :)
olen tdarkin kanssa! Tämä kertoako vaiko eikö on niitä samoja ikuisuuskyssäreitä kuin tuo missä menee pettämisen raja...
En myöskään lähde moralisoimaan, asioita sattuu ja tapahtuu, niin vain käy ja elettävä on siitä huolimatta!
Pitää vaan miettiä MITÄ haluaa siltä suhteelta, siis tältä vakituiseksi luokitellulta. Ei se kertominenkaan aina ole hyvä asia, eikä äärirehellisyys vaan aina kannata, vaan voi satuttaa sitä toista nk. "valkoista valhetta" enemmän! Ihan sama mitä muut sanovat, mä olen tätä mieltä.
Pettäjä tässä tapauksessa takuulla muistaa tekonsa ja joutuu elämään sen kanssa! Sanon aina, että pitää kasvaa asioitten yli. Jos tämä oli pettäjälle opetus, joka meni perille ja avaa silmät yrittämään tämän vakitoisen kanssa ihan toiselta tasolta, niin se oli raadollisuudestaan huolimatta HYVÄ asia!
helppo sanoa etten petä. Eihän se pettäminen ole mikään transsi jossa ei itse voi kontrolloida tekemisiään. Pettäminen on aina tietoinen valinta, ei sitä vain mene missään sumussa toisen kanssa sänkyyn ja sitten on jälkeen päin että oh, en oikein voinut sille mitään.
Voidaanhan sitä sanoa että pettäjäkin kärsii, ja varmana kärsiikin, nimittäin huonosta elämästä. Mutta mä en kyllä tunne mitään sympatioita pettäjiä kohtaan tai selitys "se vain tapahtui" ei ole mikään selitys vaan paskanjauhantaa.
Ihminen kyllä osaa ja voi ottaa vastuuta tekemisistään jos niin haluaa.
Voihan sitä leikkiä vaikka kuinka että voi tulla tilanne jossa ufot hyökkää ja ottaa sun ruumiin valtaansa ja tekee sillä mitä lystäävät. Ehkä silloin, ja vasta silloin mä uskon siihen ettei ihminen ole itse vastuussa tekemisistään.
Ihmiset ovat aina liputtamassa rehellisyyden nimissä mutta olen kanssasi samaa mieltä, että valkoiset valheet ovat sitä varten olemassa, ettei turhaan haavoitettaisi, loukattaisi; että elämä kulkisi ja olisi suhteellisen siedettävää.
Tom Shadyackin leffassa Valehtelija, valehtelija näytettiin kärjistetysti se, mitä elämä olisi, jos tosiaankin olisimme aina, joka tilanteessa ja kaikkialla 100 pros. rehellisiä. Se, joka väittää olevansa, katsokoon sen leffan.
Pettämisasiassa olen sitä mieltä, että ehdottomasti tärkeintä on aika ennen ensimmäistäkään pettämistä. Jokaisen pitäisi kelata itsensä kanssa, mitä haluaa ja mihin on valmis. Mitä sillä omien tarpeidensa hetkellisellä tyydyttämisellä saavuttaa? Onko se sen arvoista, että olemassa oleva suhde kannattaa vaarantaa? Jos vastaus on kyllä, sitten tulee vain kantaa seuraukset mukanaan. Jos taas ei, kannattaisi muutaman kerran miettiä, ennenkuin "antaa tilanteen viedä".
Koska vaikka et koskaan kertoisi, saattaa omantunnon kolkutus vaikuttaa käytökseen, omaan itseen niin paljon, että se aiheuttaa ongelmia. Sillä itse todellakin tietää tehneensä sen mitä on tehnyt, vaikka kukaan muu ei tietäisi.
Tilaisuuksia ja tilanteita on kaikilla. Minulla viimeksi eilen asemalla, kun eräs vihreäsilmäinen nainen miltei söi kädestäni. Mutta minulle murun luottamus on niin arvokas asia, etten lähtisi sitä likaamaan hänen selkänsä takana rosvoamalla. Vaikka seikkailu joskus voisi olla kivaa. Vaikka se imartelee, että joku kiehnää sinussa valmiina melkein mihin vaan. Ja vaikka muru ei siitä olisi tiennyt mitään.
Just kun mun suusta oli tuo!
Nimenomaan mm. kohta, että kolkutus todellakin voi vaikuttaa jopa fatalisti sen suhteen kulkuun ja kehitykseen... jos pettäjä ryhtyy kynnysmatoksi ja altavastaajaksi tai lampaaksi tai muulla tavalla selkeästi ei-itsekseen jopa katsomaan toista läpi sormien, niin sen suhteen kuoppajaiset pidetään kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Pettäjänkin pitää KÄSITELLÄ asia pohjia myöten, viisastua kokemastaan ja mennä eteenpäin! Tässä tapauksessa koko jupakka voi olla hyväksikin suhteelle... riippuu niin että miksi meni pettään. Ja ko. ihmisten kypsyysasteista.
Mä oon kattelu näitä lespotraamoja jo vaik kuin kaua ja just näit verisiä mustasukkaisuusjuttuja ja miettiny et MIHIN noi oikein energioitaan haaskaa kun senki ajan vois tehdä jotain kehittävää, vaikka RAKASTELLA ...sen omansa kanssa!
Jos olet itsestäsi noin varma. Minä vain olen tämän elämäni aikana tehnyt jo niin monia typeriä asioita, ja aina uudestaan lyön pääni seinään. Pettänyt en ole, mutta eiköhän sekin ole mahdollista. Mikä tahansa on mahdollista, vaikkakaan ei ehkä kovin todennäköistä.
Mä kyllä teen kanssa virheitä mutta isoja en ole tehnyt enään aikoihin. Kun sitä oppii ja jaksaa malttaa ja miettiä hetken.
Sehän se avain on, oppiminen ja opettelu, siihen onneen.
Jos vain jatkaa päänsä hakkaamista seinään, ei kannata seinää syyttää.
Ehkä oli vähän jyrkästi sanottu, etten opi, mutta silti kerta toisensa jälkeen huomaan löytäväni itseni samankaltaisesta tilanteesta, johon ovat johtaneet enemmän tai vähemmän samalaiset virheet.
Sanoisin vieläpä olevani sellaista rationaalista ja analysoivaa tyyppiä, mutta tunteiden viedessä voiton sellainen ei paljoa paina vaakakupissa.
Enkä suinkaan ole ketään syyttänyt, seinää tai edes itseäni. :)
voivat pettää naistaan. Siksi ovatkin niin inhottavia!
minulla kävi näin että oltiin viikon loppu yhdessä ja kaikki oli hyvin niin kauan kun ihana nainen sanoi että hänellä onkin jo joku, mutta jos ei se minua haitta voidaan tavata joskus toistekin. Joten kyllä nainenkin pettää!
moniavioisuus,orgiat kunniaan.
haluan haaremin!
haluan heti kaikki seksuaaliset tarpeeni tyydytetyksi.
sitä tämä yhteiskunta ajaa takaa.pornoapornoa lisää pornoa.kaikki nai kaikkien kanssa niin ei tarvi olla mustasukkainen eikä pettyä.
mitä v...ua tässä muuta tarvitse tehdä!
et siis kumppaniasi rakasta.Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.Kunnioita häntä edes sen verran,että jätät kertomatta.Kukaan ei halua kuulla tommosta shittiä.
Kuinka vanhoja olette? miten tilanne tapahtui? Mielestäni on hyvä jos tunnustaisit hänelle ja jos todellakin kadut tilnnetta näytät sen hänelle. Hän toki varmasti suuttuu, mutta jos oikeasti rakastaa luulen että antaa anteeksi