En tiedä mihin osastolle tämä kuuluisi, joten kirjoitan tänne..
"Ongelmani" on sellainen, että murehdin ja panikoin tulevaisuutta hirveästi. Esim. olemme nyt mieheni kanssa päättäneet yrittää lasta, mietin kovasti että pärjäämmekö sen kanssa. Ja mietin jo niin pitkälle että kuinka hänet sitten aikanaan ilmoitetaan kouluun, huomaanko jos lapsi sairastuu yms.
Tuo on vain esimerkki mistä kaikesta mietin ja murehdin.
Minua pelottaa kaikki uudet asiat ja tilanteet. Pelkään että jos en osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla, niin minulle nauretaan ja pidetään ihan tyhmänä..
Onko muita murehtijoita? Tiedän, että murehdin aivan liikaa ja kaiken lisäksi etukäteen, tietämättä tapahtuuko edes niin..
"Ongelmani" on sellainen, että murehdin ja panikoin tulevaisuutta hirveästi. Esim. olemme nyt mieheni kanssa päättäneet yrittää lasta, mietin kovasti että pärjäämmekö sen kanssa. Ja mietin jo niin pitkälle että kuinka hänet sitten aikanaan ilmoitetaan kouluun, huomaanko jos lapsi sairastuu yms.
Tuo on vain esimerkki mistä kaikesta mietin ja murehdin.
Minua pelottaa kaikki uudet asiat ja tilanteet. Pelkään että jos en osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla, niin minulle nauretaan ja pidetään ihan tyhmänä..
Onko muita murehtijoita? Tiedän, että murehdin aivan liikaa ja kaiken lisäksi etukäteen, tietämättä tapahtuuko edes niin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla sama homma.
Olen lakannut haluamasta lapsia jo vuosia sitten, koska en olisi sellainen äiti kun toivoisin olevani. Äidin pitää ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat, osata vastata lapsen mieltä mullertaviin kysymyksiin, osata ilmoittaa kouluun ajoissa, olla sosiaalinen, jaksaa kiinnostua vanhempainilloista ja mielellään olla vielä aika paljon äänessä ja tietty joku korkealla pallilla oleminenkin olisi hyvästä.
Jaksaa pitää selvät säännöt ja sulkea korvansa pahanpäivän marinalta. Ei saisi menettää hermoja totaalisesti, vaikka itsellä olisi kuinka paha päivä tahansa. Jnejnejne.
Mutta nämä siis, miksi minä pelkään :D