Saattaa tulla pitkä viesti, varoitan. Toivottavasti joku jaksaa lukea.
Olen sairastanut nuorempana masennusta ja syömishäiriötä, ollut osastollakin niiden takia. Parannuin lääkkeiden avulla ja olen siitä saakka viettänyt suht koht normaalia elämää. Pari vuotta sitten aloin polttelemaan pilveä.. Aluksi en sitä tajunnut mutta jotenkin pilvi sai minut muuttumaan erittäin ujoksi, sisäänpäinkääntyneeksi ja "tyhmäksi". Polttelin n.vuoden ja lopetin, lopetuksesta lähtien olen mennyt eteenpäin koko ajan. Tapasin jossain vaiheessa elämäni rakkauden, miehen joka vei jalat altani, olimme yhdessä jokseenkin vähän aikaa kunnes hän jätti minut reilu puoli vuotta sitten. Murruin tästä täysin, ensimmäiset pari kuukautta menivät aivan sumussa, en päässyt sängystä ylös jne. Nyt alkaa jo tällä saralla näyttämään paremmalta, mutta edelleen jossain sisälläni on kova ahdistus, joka tulee aika ajoin esille. Ahmin ruokaa, hakkaan seiniä, viiltelen jne. kun näitä ahdistuskohtauksia tulee. Pikkuhiljaa olo on taas vaipumassa alaspäin. En jaksa tavata ystäviäni enää, kukaan ei nykyisin edes pidä minuun yhteyttä. Harmittaa mutta en jaksa välittää. Käyn päivät töissä ja illat ahdistelen seuraavaa työpäivää. Minua pelottaa lähteä ulos asunnostani, joskus kuvittelen ihan hulluja asioita että minua seurataan kameroilla ja kaikki tekemiseni kirjataan ylös. Pimeällä minua ei saa yksin ulos kirveelläkään koska kuvittelen koko ajan että joku hyökkää kimppuuni. Nämä pelot hankaloittavat elämääni monella tavalla. Niitä on enemmänkin, esimerkiksi täydessä ruuhkabussissa sydän alkaa hakkaamaan ja tuntuu etten saa henkeä, muissakin ihmispaljouksissa. Änkytän ja sössötän jos joudun puhumaan vieraille ihmisille, kaikki katsovat minua alaspäin kuin hullu olisin. Ehkä olenkin.. Viime viikkoina olen jopa alkanut miettimään mikä on asemani täällä maailmassa, kärsiä vaan? Eikö sitten olisi parempi vain lähteä....
Onkohan minulle tulossa masennus vai jotain pahempaa? En jaksa töissä enää, joka aamu on tuskaa. Ja illat kun täytyy jännittää seuraavaa työpäivää. Mutta ei ilman rahaakaan voi elää. Alkoholiakin kuluu liikaa nykyisin, se sentään helpottaa oloa edes jollain tavalla.
Ahdistaa ja pelottaa......
Olen sairastanut nuorempana masennusta ja syömishäiriötä, ollut osastollakin niiden takia. Parannuin lääkkeiden avulla ja olen siitä saakka viettänyt suht koht normaalia elämää. Pari vuotta sitten aloin polttelemaan pilveä.. Aluksi en sitä tajunnut mutta jotenkin pilvi sai minut muuttumaan erittäin ujoksi, sisäänpäinkääntyneeksi ja "tyhmäksi". Polttelin n.vuoden ja lopetin, lopetuksesta lähtien olen mennyt eteenpäin koko ajan. Tapasin jossain vaiheessa elämäni rakkauden, miehen joka vei jalat altani, olimme yhdessä jokseenkin vähän aikaa kunnes hän jätti minut reilu puoli vuotta sitten. Murruin tästä täysin, ensimmäiset pari kuukautta menivät aivan sumussa, en päässyt sängystä ylös jne. Nyt alkaa jo tällä saralla näyttämään paremmalta, mutta edelleen jossain sisälläni on kova ahdistus, joka tulee aika ajoin esille. Ahmin ruokaa, hakkaan seiniä, viiltelen jne. kun näitä ahdistuskohtauksia tulee. Pikkuhiljaa olo on taas vaipumassa alaspäin. En jaksa tavata ystäviäni enää, kukaan ei nykyisin edes pidä minuun yhteyttä. Harmittaa mutta en jaksa välittää. Käyn päivät töissä ja illat ahdistelen seuraavaa työpäivää. Minua pelottaa lähteä ulos asunnostani, joskus kuvittelen ihan hulluja asioita että minua seurataan kameroilla ja kaikki tekemiseni kirjataan ylös. Pimeällä minua ei saa yksin ulos kirveelläkään koska kuvittelen koko ajan että joku hyökkää kimppuuni. Nämä pelot hankaloittavat elämääni monella tavalla. Niitä on enemmänkin, esimerkiksi täydessä ruuhkabussissa sydän alkaa hakkaamaan ja tuntuu etten saa henkeä, muissakin ihmispaljouksissa. Änkytän ja sössötän jos joudun puhumaan vieraille ihmisille, kaikki katsovat minua alaspäin kuin hullu olisin. Ehkä olenkin.. Viime viikkoina olen jopa alkanut miettimään mikä on asemani täällä maailmassa, kärsiä vaan? Eikö sitten olisi parempi vain lähteä....
Onkohan minulle tulossa masennus vai jotain pahempaa? En jaksa töissä enää, joka aamu on tuskaa. Ja illat kun täytyy jännittää seuraavaa työpäivää. Mutta ei ilman rahaakaan voi elää. Alkoholiakin kuluu liikaa nykyisin, se sentään helpottaa oloa edes jollain tavalla.
Ahdistaa ja pelottaa......
Vastaukset 14
Vanhimmat
psykiatrilta!
Skitsofrenian tunnusmerkkejä, mutta alkoholi ja muut päihteet saattaa olla laukaisevia taikka pahentavia tekijöitä. Mtt:ssä voivat tyrkyttää psyykelääkettä, en tiedä toimiiko. Mielialalääke toimii jollakin keinoin ahdistukseen. Yksinäisyys ja elämänmuutokset on helvettiä, mutta aivan kuten minäkin, niin jotakin uutta pitäisi keksiä, eikä jumahtaa paikalleen.
Uusia asioita olen elääni hankkinutkin, muutin uuteen kaupunkiin ja vaihdoin työpaikkaa, hankin lemmikkieläimen jne. mutta silti vaan tuntuu tältä. Huomenna pitäisi olla kello 6.30 töissä ja täällä vielä hereillä ollaan, tulen varmaan olemaan koko yön koska pelottaa etten enää herää aamulla jos näin myöhään laitan nukkumaan.
Tiedostan kyllä että ei tämä oloni normaalia ainakaan ole ja kai sitä pitäisi lääkärille mennä, mutta siihenkin on oma kynnys. En halua mennä millekään tädille joka katsoo minua säälivästi kun kerron mitä on meneillään ja tyrkkää lääkereseptin käteen ja toivottaa parempaa oloa.
Skitsofrenia? En nyt ihan niin hulluksi olisi luullut olevani tulossa.
http://www.oikeahavainto.fi/page.php?page_id=4
Tuossa linkissä on skitsofreniasta.
voithan valita mieluisesi psykiatrin, kirjoitat olevasi töissä joten yksityisen sektorin käyttö on varmasti sitten kohdallasi mahdollinen vaihtoehto.
mulla on skitsofrenia.ja mulla on erilaisia pelkoja niinkuin sinulla.pelkään liikkua pimeällä koska pelkään että jotain tapahtuu.
pelkään myrkyttämistä tai että joku tekee minulle pahaa muuten vain.
pelkään erilaisia pahoja sanoja.
mulla on paranodinen skitsofrenia.
Kuulostaa minusta kyllä ihan jonkunsorttiselta ahdistuneisuushäiriöltä ennemmin kuin skitsofrenialta tai psykoosilta, pelko sinänsä ei tee ihmisestä hullua vaan se että oikeasti tietää että joku vainoaisi, yleensä se että ahdistut ajatuksesta on merkki ettet kyseiseen asiaan usko joten ei hätää, ja sanoit että pelkäät tulevasi hulluksi jo tuo lause kertoo että todennäköisesti et tule "hulluksi" Enkä tuon eroahdistuksen ja muun paskan ohella yhtään ihmettele että voit pahoin, itsellä läheisen sairastuminen aiheutti vastaavan tilanteen, pelkäsin kaikkea, odotin että äänet vaan alkaisi puhumaan päänsisällä, olin varma että kohta minua vainotaa yms yms, eli pelkäsin kaikkea mitä tiesin että skitsofreniassa esim esiintyy, mutten enpä sitten loppujenlopuksi tullutkaan hulluksi, ja pistettäköön merkille etten käyttäny myöskään mitään lääkkeitä, yks aamu heräsin, päätin et tänään voin huonosti mutta huomenna paremmin... Rupesin syömään säännöllisesti, rupesin liikkumaan intohimoisesti, tein kaikkea mistä tiesin että olen ainakin ennen pitäny vaikkei se nytten tuntuisikaan miltään, ja noin 4-6kk siihen meni mutta pääsin yli, aika-ajoin tuo huono-olo vieläkin yllättää stressaavien elämäntilanteiden jälkeen mutta eteenpäin kuin junassaistuisi, selvisinhän kerrän ni enköhän uudestaankin... Hetki kun huomaat jonkun pienenkin asian elämässä kuten tuotahan olisi kiva tehdä tai tuollahan olisi kiva käydä, ni eikun hanaa siitä se lähtee, lähde vaikkei tuntuisikaan niin kivalta !
Sitähän se kaikki mielisairaus on, käytännössä jonkin sortin ahdisteneisuutta.
Eikö tuollaisten pelkojen pitäisi hävitä sopivalla lääkityksellä.
On harhoja joita pelätään ja ahdistutaan, ja toisissa taas ei vaan ahdistus tuottaa niitä pelkotiloja vain !
Olet sairastunut alkoholiriippuvuuteen eli alkoholismiin. Se on kokonaisvaltainen tunne-elämän sairaus.
Paras tunnettu hoitokeino on hakeutua AA-liikkeen eli Anonyymien Alkoholistien kokouksiin. Tilanteesi on vaikea, mutta AA:n tarjoaman ja mahdollistaman täysraittiuden avulla tilanteesi selkenee.
Olisikohan ollut tuolla www.päihdelinkki.fi
Ei pidä alkoholia varastossa, ei osta alkoholia, ei käy baareissa, pysyttelee erossa niistä jotka juo.
Samoja seuraamuksia myös itselläni kannabiksesta ja amfetamiinista: pelkotiloja,harhoja siis suorastaan
psykoositila.
Vuosien mittaan helpottanut,mutta itse ainakin mietin että aineet sekoittivat aivokemiaa niin pahasti että joudun kantamaan seurauksia loppuelämäni. Toisaalta olisi voinut käydä pahemminkin eli olis voinut henki lähteä tai jäädä psykoositilaan,joten voi kai onnitella itseään edes tästä nykytilasta.
Masennukseen olen syönyt lääkkeitä,kuten myös paniikkihäiriöön-molemmat diagnoosit aineiden käytön lopettamisen jälkeen-ja lääkkeistä on ollut apua.
Ja elämässä todella pääsee eteenpäin-kaikesta kurjasta huolimatta on mies ja kaksi ihanaa ja tervettä lasta...
Älä jää ilkeiden ajatuskulkujen kanssa yksin vaan hae apua vaikka sitten mielenterveystoimistosta tai vaikka seurakunnan diakonilta-joskus ei tarvitse kuuntelijan olla ammatti-ihminen kunhan osaa kuunnella. Puhuminen auttaa ja aikoinaan itselläni tiputti minut aina maanpinnalle että hetkinen mitäs mä nyt oikein taas kuvittelinkaan maailmanmenosta...
Ja huumori on ollut pelastavana enkelinä lukemattomissa tilanteissa-olen pyrkinyt nauramaan asiat paremmalle tolalle.
Rohkeasti sun kannattaisi hakea lääkäristä apuja vaikeuksiin-lääkkeistä on tosiaan apua kertomiisi oireisiin.
Tästä tuli nyt tosi rönsyilevä vastaus, toivon sulle kaikkea hyvää ja hyviä ajatuksia elämääsi!
Toivotteko te helvetin skitsot täällä et muistakin tulisi skitsoja ettei vaan joutuisi kärsimään yksin, minusta on naiivia pelotella toisia skitsofrenialla täällä, heti kun jostain suunsa avaa, skitsofrenia on kuitenki mielensairauksista vakavintalaatua oleva ni eihän heti jonkun oireiden ilmaannuttua pitäisi pelotella vakavimmalla ! Eihän vatsakipukaan tarkoita automaattisesti syöpää !
Itselläni on diagnosoitu Sopeutumisahdistuneisuus, eli muuttuvien elämäntilanteiden alla ahdistun ja minulla ahdistuneisuuteen kuuluu juurikin päälimmäisenä oireena psykoosien ja skitsofrenian pelko, pakkoajatuksia eli tuotan itse itselleni jo niitä näin psykoosissa sitten ajatellaan ajatuksia ja pelkään niitä kuitenkaan uskomatta niitä ajatuksia todeksi... Kolme vuotta nytten olen kärsinyt välillä helpompaa välillä vaikeampaa ja en käytä lääkkeitä siltikään hei mielentasapainoni ole vielä hajonnut ja eikä hajoakkaan psykoottiselle tasolle, niinkuin eräs psykologi sanoi että ne jotka pelkää tuskin sairastuvat kyseiseen tautiin, ei skitsofreniaan tai psykoosiin sairastuvat itse sitä ymmärrä että tässä valutaan sitä kohti saattikka pelkää sitä... ! Myönnän ahdistusta ja masennusta varmasti on esioireena mutta valitettavasti tuo ahdistus ja masennus kuuluu jokaisen elämään jossain vaiheessa ! eri tasoisena tietenkin, toiset saa vatsahaavan, pelkäävät syöpää ja toiset sitten hulluksitulemisen pelon...
Mut tsemppiä jokaiselle !