mun tarina osa 13

Afrodite kirjoitti:

”Oleks sä jo ostanut kaiken, mitä pitikin?” Lauri kysyi. Mä vastasin myöntävästi, ja me päätettiin mennä kahville. Tietenkin meille tuli riitaa, että kumpi maksaa. Mä halusin maksaa itse omani, mutta Lauri herrasmiehenä halusi maksaa meidän molempien puolesta. Ja pakkohan mun oli taipua. Ei ainakaan omat rahat kuluneet…

Me oltiin istuttu pöydässä jo jonkin aikaa, kun mä huomasin erään entisen luokkakaverini Rikun tulevan moikkaamaan mua. ”Moi, mitäs Niina? Oli jengi kuulemman saanut oikein kunnolla turpaan vai?” Riku virnisteli. ”Niin kai ne sai joo… Keneltä sä kuulit?” Mä kysyin. ”Älä ny. Kaikkihan sen tietää!” Sitä mä en kyllä vaan ollut tiennyt. Ei siinä mitään, jos kaikki tiesivät jengin saaneen turpaansa, mutta jos ne tiesivät miksi niin… Se oli noloa.. En mä halunnut kaikkien tietävän, että mut oli melkein… raiskattu. Mä en halunnut kenenkään pitävän mua heikkona! ”Mitä kaikkea sä oot kuullut?” Mä kysyin siinä toivossa, ettei Riku tiennyt koko totuutta. Se kertoi kuulleensa, että Mikko oli vain vähän yrittänyt lähennellä, korkeintaan pussannut. Sitten siihen oli tullut joitain vanhempia tyyppejä känissä ja ruvenneet riehumaan. Mä olin onnellinen, ettei Riku tiennyt totuutta. Ilmeisesti siis moni muukaan ei tiennyt. Toivottavasti… ”No, mut tiesiks sä, että lauantaina on Juulian bileet?” Riku kysyi vaihtaen aihetta. ”Ai, en tienny.. Mitä sitten?” Mä kysyin. ”Mä vaan ajattelin, että haluaisitko sä tulla sinne mun kanssa? Yks mun tuttu sai just ajokortin, ja se vois kuskata meidät sinne. No, miten on? Sikäli, kun tää sun henkivartias päästää sut sinne. Just nyt se näyttää siltä, että vois vaikka murhata mut..” Riku virnisti ja hymyili kai mielestään viettelevästi. Eikö sille ollenkaan tullut mieleen, että mulla vois olla joku muu? Ei kai. Mutta Lauri näytti juuri niin, kuin Riku oli sanonut; valmiilta tappamaan joku. Mun ei tehnyt yhtään mieli bailata, mutta suostui kuitenkin, ihan Laurin kiusaksi. Ja sillähän oli oma tyttöystävänsä. Ei luulisi olevan valittamista. ”Joo kyllä mä voin tulla. Ei mulla mitään muutakaan ole, ja Laurillakin on ihan omakultansa.” Me sovittiin tapaamisaika ja Riku lähti. Lauri näytti vihaiselta. ”Miks sä menit lupaamaan tolle jotain?” Se tiuskaisi. ”Miksen olis luvannut? Ja mitä se sua sitä paitsi haittaa? Mene sä vaan nuolemaan sitä Sofiaas!” Lauri näytti yllättyneeltä. ”No mutku..” Se yritti. ”Älä yritä. Ihan, kuin sä olisit kateellinen. Oleks sä?” Mä kysyin, vaikka tiesin ettei se olisi mitenkään mahdollista. ”En, mut mä en halua sun lähtevän ton matkaan. Ja, kun sulle tuntuu tapahtuvan niin paljon kaikkea.” Lauri yritti. ”Sä et oo mun mutsi!” Mä tiuskaisin ja lähdin pois. Mikä oikeus Laurilla oli määräillä mua? Sillähän oli se Sofia. En mäkään kertonut, että mitä se saa tehdä, ja mitä ei, vaikka tykkäsinkin siitä.

Mä kuljon vielä vähän aikaa kaupungilla ja ostin itselleni uuden paidan bileisiin. Kolmen tunnin päästä mä astuin ovesta sisään, ja heti Saara oli mun kimpussa. Se valitti, etten mä saisi noin vain lähteä Laurin luota, kun kerran olin sen kanssa kaupungilla. ”No, ei vois vähempää kiinnostaa!” Mä huusin ja juoksin huoneeseeni ovet paukkuen. Taisi Saara vähän yllättyä, mä ajattelin virnistäen. Lopulta mä uppouduin kirjoittelemaan runoja ja keksin, että mustahan voisi tulla vaikka runoilija!

Sori, kun on toi kirjoittaminen kestänyt noin kauan, mutta nyt on loma ja mulla on taas aikaa tehdä kaikkea kivaa. Hyvää pääsiäistä!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä