"Jokamiehistä" vielä

Toki tosiosaajia pitäisi arvostaa, mutta jokamiehet ja naisetkin osaavat tehdä saman asian niin vaikea sitä arvostusta on enää saada.

Hyvä esimerkki on kotisivujen teko, ennen kuka osasi sivuja tehdä sai älyttömiä summia rahaa, mutta nykyään jopa peruskoululaisetkin osaa tehdä sivuja ja tekee niitä ihan yrityksillekkin ja saa muutaman euron korvaukseksi. Ja jälki on usein jopa parempaa kuin tosiosaajien.

Pelko perseessä on vain heikoimmilla. Tällä palstalla taisi peräti vain kaksi vuotta sitten joku kirjoittaa, ettei esim. www-sivuja opi tekemään amk:ssa kuin tietotekniikan linjalla. Itse kävin kaupallisen puolen tradeksi 1999 (on myös it-alan koulutusta) ja kävin valinnaisessa tuon www-sivujen teon, täsmälleen sama kurssi kuin iteeläisilläkin. Nuorin tuntemani on tehnyt omat sivut 8-vuotiaana ja ne ovat hyvät sivut, kun ei ole brassailtu, vaan yksinkertaiset ja siistit.

Itsellänikin on it-koulutusta, mutta koska ei ole osaamista kilpailemaan nörttien kanssa, niin olen suosiolla lähtenyt opiskelemaan ihan toista alaa tekniselle puolelle. Työelämässä olen huomannut, että ylimielisimpiä ovat ne, jotka osaavat vähiten. Yhdelle ei kelvannut harjoittelijalta ohje yksinkertaiseen asiaan. Suututin hänet kertomalla faktan, että kuusivuotias lapseni osasi kotikoneella ratkaista saman asian.

Oma puolisoni on guru, jota headhunterit metsätävät. Ei hänellä ole minkäänlaista korkeakoulututkintoa, mutta osaamista on kuulemma harvoilla saman verran. On ammattikoulupohjalta suunnittelutehtävissä vaativassa ympäristössä - hän on antanut näyttönsä työelämässä tulosta tekemällä, ei puhumalla. Itsekehuun ei tarvitse mitään koulutusta.

on.. kirjoitti:

Pelko perseessä on vain heikoimmilla. Tällä palstalla taisi peräti vain kaksi vuotta sitten joku kirjoittaa, ettei esim. www-sivuja opi tekemään amk:ssa kuin tietotekniikan linjalla. Itse kävin kaupallisen puolen tradeksi 1999 (on myös it-alan koulutusta) ja kävin valinnaisessa tuon www-sivujen teon, täsmälleen sama kurssi kuin iteeläisilläkin. Nuorin tuntemani on tehnyt omat sivut 8-vuotiaana ja ne ovat hyvät sivut, kun ei ole brassailtu, vaan yksinkertaiset ja siistit.

Itsellänikin on it-koulutusta, mutta koska ei ole osaamista kilpailemaan nörttien kanssa, niin olen suosiolla lähtenyt opiskelemaan ihan toista alaa tekniselle puolelle. Työelämässä olen huomannut, että ylimielisimpiä ovat ne, jotka osaavat vähiten. Yhdelle ei kelvannut harjoittelijalta ohje yksinkertaiseen asiaan. Suututin hänet kertomalla faktan, että kuusivuotias lapseni osasi kotikoneella ratkaista saman asian.

Oma puolisoni on guru, jota headhunterit metsätävät. Ei hänellä ole minkäänlaista korkeakoulututkintoa, mutta osaamista on kuulemma harvoilla saman verran. On ammattikoulupohjalta suunnittelutehtävissä vaativassa ympäristössä - hän on antanut näyttönsä työelämässä tulosta tekemällä, ei puhumalla. Itsekehuun ei tarvitse mitään koulutusta.

Puolisostasi en tiedä, mutta yleensä head hunterit metsästävät niitä, jotka puhuvat. Katsos kun harvoin heillä on todellisia suhteita organisaation sisällä, vaan kuulostelevat tuttavapiirissään huhuja kovista tekijöistä. Oikeat gurut ovat ne, joiden taidot tietää oma tiimi ja kenties osa muista samassa yksikössä työskentelevistä. Laajemmalle leviää yleensä projektipäälliköiden teamleadereiden ja muiden posken soittajien nimi. He markkinoivat itseään.

arkkitehti kirjoitti:

Puolisostasi en tiedä, mutta yleensä head hunterit metsästävät niitä, jotka puhuvat. Katsos kun harvoin heillä on todellisia suhteita organisaation sisällä, vaan kuulostelevat tuttavapiirissään huhuja kovista tekijöistä. Oikeat gurut ovat ne, joiden taidot tietää oma tiimi ja kenties osa muista samassa yksikössä työskentelevistä. Laajemmalle leviää yleensä projektipäälliköiden teamleadereiden ja muiden posken soittajien nimi. He markkinoivat itseään.

Yritit varmaan loukata, mutta kyseessä ei ole sellaiset jotka työkseen metsästävät, vaan entisten työkavereiden suositukset. Tiedän itsekin, että puolisoni on helkkarin hyvä. Ei tiettyihin paikkoihin pääse ilman töissä näytettyä osaamista.

on tutut headhunterit kirjoitti:

Yritit varmaan loukata, mutta kyseessä ei ole sellaiset jotka työkseen metsästävät, vaan entisten työkavereiden suositukset. Tiedän itsekin, että puolisoni on helkkarin hyvä. Ei tiettyihin paikkoihin pääse ilman töissä näytettyä osaamista.

Jos yrittäisin loukata, niin sitten kai mun pitäisi kirjoittaa sun puolisolle, eikä sulle. Vai onko egosi niin pitkälle puolisosi varassa, että loukkaannut hänen kauttansa.

Hyvä, ettet sentään sanonut, että nämä head hunterit ovat ystäviänne, sillä heillä ei ole sellaisia. Heillä on vain yhteyksiä. :)Joka tapauksessa juttu vaan on niin, että tunnen head hunterit ja heidän tapansa toimia. Toisekseen head hunter on nimen omaan työkseen rekrytoitavia metsästävä henkilö. Kun entinen duunikaveri kysyy töihin, niin hän ei ole oikea hunter, vaikka saattaa saada työnantajaltaan vihjepalkkion. Suositukset taas laitetaan CV:en, eikä ne vaadi kummempaa head hunteria.

Nykyään useimpiin paikkoihin pitää osoittaa työssä näytettyä osaamista, mutta on hieno juttu, että te kumpikin tiedätte puolisosi ylivertaiset taidot. Nykyään niin harva oikeastaan tietää, mitä puoliso työpaikallaan varsinaisesti tekee.

Mitä se tutkinto todistaa? Muuta kuin rantaruotsalaisuudesta? Kovimmat osaajat tulee edelleenkin sieltä "ei-niin-konventionaalisista" kuvioista. Joku hikinen tutkintopaperi, sitä voi käyttää takan sytykkeenä. Itse tienaan enemmän kuin suurin osa tutkintoputken läpi käyneitä keskinkertaisuuksia, ja myöskin osaamiseni on todellista. Tämä ilman tutkintoa. IT-alalla on pulaa tosiosaajista.

Mulla on ollut paljon opiskelukavereita tuntiopettajina yms. määräiakaisissa työsuhteissa yliopistoissa ja niistä kyllä kaikki selittää, kuinka päteviä ovat, vaikka opinnot eivät vielä ole valmiit. Tuntemani nörtit eivät yleensä tutkinnosta tai sen puutteesta puhu mitään.

Sitten on tietenkin niitä työyhteisöjä, joissa ei tarvi osata muuta kuin kaivaa ojaa tai kantaa lautoja. Niissä ei varmaan puhuta puuttuvista tutkinnoista. Joten voin kuvitella muita työyhteisöjä "täpisemässä keskenään", mutta sinä ilmeisesti olet jäsenenä yhteisössä, jossa tehdään niin sanottua ruumiillista työtä.

"Jos ohjelma toimii virheellisesti, kuka ratkaisee, onko vika itse ohjelmakoodissa vai huonosti toteutetuissa spekseissä (ohjelmatuotteen tai ohjelmointivälineen), joiden pohjalta ohjelma on tehty?"

Ongelma on oikeastaan enemmänkin siinä, voidaanko edellyttää että käytetään järkeä. Homman tarkoitus ei ole tehdä softaa speksin mukaan vaan tehdä toimiva ohjelmisto joka toteuttaa määritellyt käyttötapaukset. Terve järki tulee kuvaan esimerkiksi käytettävyyden ja käyttöjärjestelmän standardien muodossa.

Jos esimerkiksi käyttötapauksessa sanotaan, että tiedosto tallennetaan, toisille on itsestäänselvyys että tällöin haetaan vastaavaa toiminnallisuutta kuin muissakin Windows -järjestelmissä. Tallennus siis tapahtuu menusta, pikanäppäinyhdistelmällä tai save -nappulasta. Edelleen pitäisi olla itsestäänselvää mitä tapahtuu jos samanniminen tiedosto jo on olemassa, levy on täynnä tai mitä tapahtuu silloin jos käyttäjä painaakin cancel.

On olemassa koodareita, joiden mielestä käyttötapaus "tiedosto tallennetaan" toteutuu silloin, kun edes yksi tapa on implementoitu eikä mistään poikkeuksista tarvitse välittää. Sen jälkeen syytetään sitten speksejä kun tulee bugiraportti siitä ettei ctrl s toimi.

Speksatessa taas kysymys on pikemminkin siitä, miten rautalangasta asia pitää vääntää ihmisille, jotka ovat vuosia vääntäneet softaa.