Haluaisin asialisia kommentteja belgin omistajilta/ muuten hyvin rotua tuntevilta.
Kokemusta itselläni on boksereista ja sakuista, kuinka paljon malit eroaa kyseisitä roduista ( kirjoja olen lukenut, mutta haluan elävistä esimerkkejä) Mielestäni kirjoissa kuvataan vain sitä mikä pitäisi olla.
Koiran kanssa tekeminen olisi normaalia tottista sekä ulkoilua, kilpailla en halua eikä näyttelyt kiinnosta. Riittääkö belgille?
Entä suhtautuminen vieraisiin lapsiin esim. jos lapsi koulusta tullessaan tuo kavereita (aikuinen ei kotona) millainen vahti / vartioimisvietti on?
Miten yleensä suhtautuu lapsiin, tietenkin kaikki on yksilöllistä mutta yleisellä tasolla.
Oma lapseni on äärettömän vilkas ekäluokkalainen, onko malit miten stressiherkkiä?
Kiitos etukäteen vastauksista ja jos jotain mitä haluatte tuoda esiin olen kiitollinen tiedosta.
Harkinnut malin ottamista
33
4089
Vastaukset
- tervun omistaja
Itsellä on tosin kokemusta tervuista,mutta vaikka koira ehti olla reilu 3v itsellä,ennen kuin eka lapsi syntyi,suhtautui silti todella hyvin lasten kanssa olemiseen.Luulen että maliin pätee,kuten yleisesti kaikkii rotuihin,että mihin se koiran opettaa..Tuskin mikään koira lapselle "osaa olla" niin vihainen,(ja varsinkin,kun on oma lapsi mukana)kun jos vieras aikuinen tulee kotia "luvatta",.yksin nyt ei olisikaan järkevää ketään laskea kotia:)jos koira siellä..Kyllä belgeille riittää se,että itse touhuaa ja tekee yhteiskunta kelpoisen koulutuksen.Ei tämän rodun omistus tarkoita,että pitää käydä näyttelyt jne läpi koiran viihtymisen vuoksi vaan että järjestää itse touhua,oli se sitten omaa tokoilua tai metsälenkkeilyä,kunhan välillä on koiralla "päänvaivaa".Kannattaa miettiä jo pentuvalinnoissa ja sanoa kasvattajalel,ettet ole kiinnostunut näyttelyistä tms,mutta koira silti saa touhua kotosalla,eli et tarvitse ns.valioyksilöä.
Oma koirani reagoi miehiin aina kamalan epäilevästi(olen itse nainen),lapsia rakasti ja suojeli heitä ja minua varsin hyvin:)aina tarkkaili missä mennään.Suosittelen kyllä rotua,itse rakastuin kyllä ensisilmäyksellä ja tervu näistä muunnoksista se minun juttu:) - grotskun omistaja
Kaikkista parhaiten saat tietoa belggareiden omilta netti sivuilta www.finbelge.fi esim. keskustelupalstalta (pitää rekisteröityä), siellä on myöskin kasvattajienkin yhteystiedot. Mielellään varmasti kertovat rodusta.
- malin omistaja
kehotan sinua harkitsemaan malin ottamista. meillä on reilun vuoden ikäinen maliuros, joka on oikea stressipesä ja kamalan arka, vaikka sitä on sosiaalistettu pienestä asti. nuorempana se kärsi eroahdistuksesta, josta pitkällisen koulutuksen jälkeen päästiin osittain eroon.
koiramme on sitä luokkaa, että se ei anna kenenkään koskea itseään (siis ns. ulkopuolisen) ja yrittää aina karata uhkaavan tilanteen edessä. isääni koira ei ole koskaan hyväksynyt, vaan haukkuu ja murisee hänelle, samoin kaikille muille miehille. asumme rivitalossa ja koirille (meillä siis toinenkin, erirotuinen koira)on aidattu takapihalle ns temmellysalue. malipoika kuitenkin hermostuu, kun se päästetään toisen koiramme kanssa ulos, se ei voi rauhoittua vaan vinkuu ja kävelee edestakaisin jopa tunteja(jos sen siellä niin kauan olisi). lapsia se pyrkii paimentamaan näykkien.
olemme itsekin jo aivan loppu koiran piinaavan käytöksen takia, joka selkeästi johtuu ns huonosta hermorakenteesta eli eipä sitä koulutuksella paranneta. yritetty on!
ei enää koskaan belgiä meille. (aiepaa kokemusta oli mm. grotskusta, joka ei todellakaan ollut nykyisen kaltainen.)- tyyppitulos
Tossa esimerkki pehmokoulutuksen tuloksista. Ei pelkkarista kunnon koiraa pelkällä kampaamisella tule. Taipaapi sulla olla näyttelylinjanen. Ne on juuri kuin sulla. OLisit ottanut työlinjaisen. Ne osaa rahoittuakin.
- ...
tyyppitulos kirjoitti:
Tossa esimerkki pehmokoulutuksen tuloksista. Ei pelkkarista kunnon koiraa pelkällä kampaamisella tule. Taipaapi sulla olla näyttelylinjanen. Ne on juuri kuin sulla. OLisit ottanut työlinjaisen. Ne osaa rahoittuakin.
Kuule ei ne työlinjaiset mitään helppoja ole, ne osaa rauhoittua jos saavat Tarpeeksi aktiviteettiä joka ei ole kovin vähän..
Toisekseen niitä ei vaan oteta, onneksi niiden kasvattajat ovat vielä niin tarkkoja siitä millaisiin koteihin koirat menevät. Miks pitäisi ottaa käyttis jos ei sen viettiomonaisuuksilla ole mitää käyttöä..? - tiedetään
tyyppitulos kirjoitti:
Tossa esimerkki pehmokoulutuksen tuloksista. Ei pelkkarista kunnon koiraa pelkällä kampaamisella tule. Taipaapi sulla olla näyttelylinjanen. Ne on juuri kuin sulla. OLisit ottanut työlinjaisen. Ne osaa rahoittuakin.
näkemättäkin, miten koiraa on koulutettu. koirani ei todellakaan ole pehmokoulutettu. eikä se ole näyttelylinjainen. koulutus sinällään on ollut äärimmäisen helppoa, koira on aina ollut todella innnokas oppimaan uutta se on myös erittäin fiksu poika. sitä voi huoletta pitää irti lenkeillä(jos laki sen sallisi), se tottelee puhetta, äänenpainoja, käsimerkkejä.. MUTTA. sillä on hermoissa jotain vikaa.
ole hyvä ja tule meille kouluttamaan koiran hermot paremmaksi. ehkä voit samalla parantaa myös paniikkihäiriöistä tai muista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset.
"ei sen vian tarvi iso olla, kun se on päässä"
ps. pentuna se oli pentueen rauhallisin.
- vain aktiiviselle
Takana 10 vuotta aktiivista rodun harrastamista ja kisaamista.
Aloittajan tapauksessa en missään nimessä ottaisi malinoisia. Käyttömalinois on aktiivinen, voimakasviettinen, taistelutahtoinen ja nopea koira joka on jalostettu ja tarkoitettu käyttökoiraksi. Aktiiviseen kotiin jossa koiran kanssa harrastetaan = sitä koulutetaan tavoitteena kokeisiin osallistuminen. Muunlaisiin koteihin (ts. pelkiksi kotikoiriksi) niitä kasvattajat eivät suostu myymäänkään.
Lisäksi on olemassa pieni kanta ulkomuotojalostettuja malinoiseja, ns. näyttelylinja. Näyttelymenestykseen ja ulkomuodollisiin seikkoihin keskittyneen jalostuksen seurauksena koirien luonneominaisuudet kuten hermorakenne ja rohkeus ovat valitettavasti heikentyneet. Näyttelymaleissa on siten paljon arkoja, hermostuneita ja/tai paukkuarkoja koiria. Epävarmaa luonnetta esiintyy selkeästi enemmän kuin yleisesti ottaen tasapainoisemmissa saksanpaimenkoirassa ja bokserissa.
Jälkimmäisistä molempien rotujen terveystilanne on huomattavasti malinoisia heikompi, erityisesti bokserilla on paljon ongelmia, myös saksanpaimenkoiralla esiintyvien luustosairauksien ja allergioiden lisäksi myös mm. sydänvikaa.
Kuitenkin kun valitsee pentueen jossa molemmat vanhemmat ovat näiltä osin terveitä (tutki ja KYSY kasvattajalta edellämainituista terveysriskeistä) on ihan hyvä mahdollisuus saada kiva koira.
Suosittelisin siis perehtymään boksereihin ja saksanpaimenkoiriin. Jälkimmäinen on malinoisin tapaan jakautunut käyttö- ja näyttelylinjaan. Aloittajalle suosittelisin näyttelylinjaista, EN kuitenkaan linjan huippukenneleistä. Ota pieneltä kasvattajalta joka arvostaa vahvaa perusluonnetta. Äärinäyttelykasvattajilta myös saksanpaimenkoirissa jää vahva perusluonne välillä ulkomuotoseikkojen jalkoihin. - sarianna21212
Meillä oli grotsku, nykyisin mali. Viimeinen belgialainen, mikä meille koskaan tulee.
Grotsku oli heikkohermoinen ja stressiherkkä, todella pidättyväinen ja seläntakaa vieraisiin kiinni pyrkivä, salakavala eläin. Se lopetettiin 5-vuotiaana todella vaikean epilepsian takia.
Sitten meille tuli käyttömali, koska emme halunneet ottaa meille tutumpaa saksanpaimenkoiraa rodun terveydentilan takia...
Kuinka kävikään. Saimme vakavista spondyloosimuutoksista kärsivän koiran, joka on allerginen kaikelle mahdolliselle viljatuotteista ja kananmunasta naudanlihaan... Koiran hermot eivät kestä mitään vaihtelevia olosuhteita, se reagoi kaikkeen poikkeamaan niin rajusti, että hilseilee.
Lasten kanssa saa olla todella tarkkana, sillä koira syttyy pienimmästäkin saalisärsykkeestä ja esim. vieraan lapsen juoksuun pyrähdys sytyttää koirassa sairaalloisen reaktion, ja koira menee päälle. Vieraita aikuisia kohtaan on erittäin epäluuloinen, enkä uskalla jättää hetkeksikään valvomatta vieraiden läsnäollessa.
Koira on laitettava tarhaan päiviksi, sillä lasten kanssa en uskalla jättää hetkeksikään kotiin. Tarhassa se ei pysty rauhoittumaan hetkeksikään, vaan ravaa sekopäisenä ympäriinsä ja pureskelee häntäänsä.
Treeneissä koiraa on lähes mahdotonta saada oppimisalueelle - se ei kerta kaikkiaan kykene rauhoittumaan hetkeksikään.
Olemme miettineet vaihtoehtoa päästää koira ikiuneen, sillä sen kanssa eläminen on uskomattoman väsyttävää, ja koira elää jatkuvassa stressitilassa - onko se koiran arvoista elämää sekään. Jokainen hermoheikon koiran omistanut tietää, mitä sellainen koira kokee täysin normaalissakin ympäristössä.
Koskaan aiemmin meillä ei ole ollut vastaavia ongelmia yhdenkään koiran, vilkkaankaan sellaisen, kanssa, emmekä todellakaan ole keltanokkia palveluskoirien kanssa, vaan molemmilla on kilpailutausta. Hermorakenteeltaan puutteellisia koiriakin (dobermanni) meillä on ollut, mutta näitä kahta belggaria vastaavia ongelmia ei koskaan ennen.
Seuraavaksi meille tulee jälleen saksanpaimenkoira. Piut paut välitän siitä, onko rodulla ongelmia - etsimme mahdollisimman terveen linjan, ja toivomme parasta. On täysin totta, että saksanpaimenkoira on keskimääräisesti huomattavasti tasapainoisempi kuin moni muu palveluskoirarotu, belgianpaimenkoira mukaan lukien.
Terveyskään kun ei ole itsestään selvää millään rodulla, ja sillä fyysisellä terveydelläkään ei lopulta mitään tee, jos koiralla korvien väli krakaa perusteellisesti.
Belggareista käyttömali on ainut vaihtoehto, mihin itse edes vilkaisisin, omista kokemuksista huolimatta, mutta kuten sanottu, sellaisen hankinta tuskin on perusteltua, jos etsitään etupäässä lenkkikaveria ja seuralaista, ei aktiiviharrastuskoiraa.- tervun omistaja
mietin tuossa juttuasi ja pyörittelin hieman päätäni..tosin..ei ole kokemusta muista kun tervuista,toinen rauhallinen,toinen vilkas,mutta tervepäisiä-maleista olen kuullut->en koskaan kyseistä rotua livenä tavannut,että ovat vaikeampia kuin tervut ja taas geelarit on heikkopäisempiä ja arvaamattomampia..mene ja tiedä.En yleistä,eniten vikaa on siellä päässä,miten yhdistetään mammat ja papat,eli mikä on pentujen suku..ja eritoten,jos kotikasvatus pentuna,jo ennen uuteen kotiin pääsyä on ihan päin ja sieltä ja syvältä,niin tuskin belgeistä,kuten muistakaan tulee mitään järkikoiraa liittäen tähän oman kasvatuksen ja määrätietoisuuden.Belgi ei ole jokamiehen koira,vaatii enemmän mielestäni kuin esim.saksanpk.,mutta ehdottomasti paras rotu belgit,mihin itse olen sekaantunut.Kaikki loppujen lopuksi kiinni siitä,mitä tekee alusta asti koiran kanssa.ja harmi tietysti,että on jäänyt sinulle huono kuva belgeistä:(sattui syystä jos toisesta "huonot koirat"..Lopuksi vielä sanon että kannattaa miettiä aina,mistä kennelistä belgin(koiran yleensä..) ottaa sekä katsoa sukua hieman kauemmas ja ottaa selvää eritoten pentujen vanhemmista ja heidän vanhemmista,sieltä se luonne lähtee.
- pentuna?
havaittavissa jotain merkkejä huonosta hermorakenteesta, esim hyökkäilystä lasten päälle?
Kysyn siksi että itselläni on 6kk malinpentu ja sillä on taipumusta "hyökkiä" lapsen/ lapsien päälle tilanteissa joissa lapsi lähtee juoksemaan ( lapsi/lapset eivät millään tavalla yllytä pentua) vaan juoksevat omia leikkejään.
Muutaman kerran on käynyt niin että pentu on ampaissut perään ja hypännyt sekä samalla käynyt kiinni ylävartaloon.
Tätä on ollut jo nelikuisesta lähtien ja saatiin se jo hetkeksi pois mutta taas tämä tapa on pennulle tullut. Pennulta on kielletty kaikenlainen pureminen.
Pentu on myös hyvin herkkä stressaamaan esim. kynsienleikkuussa alkaa hilseilemään myös vieraiden ihmiseten tapaaminen aiheuttaa hilseilyä. Pennulla on myös melkein jatkuvasti maha sekaisin. - huonot aina menee
tervun omistaja kirjoitti:
mietin tuossa juttuasi ja pyörittelin hieman päätäni..tosin..ei ole kokemusta muista kun tervuista,toinen rauhallinen,toinen vilkas,mutta tervepäisiä-maleista olen kuullut->en koskaan kyseistä rotua livenä tavannut,että ovat vaikeampia kuin tervut ja taas geelarit on heikkopäisempiä ja arvaamattomampia..mene ja tiedä.En yleistä,eniten vikaa on siellä päässä,miten yhdistetään mammat ja papat,eli mikä on pentujen suku..ja eritoten,jos kotikasvatus pentuna,jo ennen uuteen kotiin pääsyä on ihan päin ja sieltä ja syvältä,niin tuskin belgeistä,kuten muistakaan tulee mitään järkikoiraa liittäen tähän oman kasvatuksen ja määrätietoisuuden.Belgi ei ole jokamiehen koira,vaatii enemmän mielestäni kuin esim.saksanpk.,mutta ehdottomasti paras rotu belgit,mihin itse olen sekaantunut.Kaikki loppujen lopuksi kiinni siitä,mitä tekee alusta asti koiran kanssa.ja harmi tietysti,että on jäänyt sinulle huono kuva belgeistä:(sattui syystä jos toisesta "huonot koirat"..Lopuksi vielä sanon että kannattaa miettiä aina,mistä kennelistä belgin(koiran yleensä..) ottaa sekä katsoa sukua hieman kauemmas ja ottaa selvää eritoten pentujen vanhemmista ja heidän vanhemmista,sieltä se luonne lähtee.
On se hauska nähdä kun joillekin tyypeille aina menee ne huonot yksilöt vuosikymmenestä toiseen ja joillakin toisilla perheillä on aina mahtava tuuri ja saavat kerta toisensa jälkeen vain hyvin käyttäytyviä ja tervepäisiä koiria. Miten tämä asias voidaan selittää? Tuntuu, että jotkut eivät tajua koiran kouluttamisesta yhtään mitään. En ole vielä kusipäistä pelkiä tavannut. Huonosti koulutettuja kylläkin.
- osaa kouluttaa
pentuna? kirjoitti:
havaittavissa jotain merkkejä huonosta hermorakenteesta, esim hyökkäilystä lasten päälle?
Kysyn siksi että itselläni on 6kk malinpentu ja sillä on taipumusta "hyökkiä" lapsen/ lapsien päälle tilanteissa joissa lapsi lähtee juoksemaan ( lapsi/lapset eivät millään tavalla yllytä pentua) vaan juoksevat omia leikkejään.
Muutaman kerran on käynyt niin että pentu on ampaissut perään ja hypännyt sekä samalla käynyt kiinni ylävartaloon.
Tätä on ollut jo nelikuisesta lähtien ja saatiin se jo hetkeksi pois mutta taas tämä tapa on pennulle tullut. Pennulta on kielletty kaikenlainen pureminen.
Pentu on myös hyvin herkkä stressaamaan esim. kynsienleikkuussa alkaa hilseilemään myös vieraiden ihmiseten tapaaminen aiheuttaa hilseilyä. Pennulla on myös melkein jatkuvasti maha sekaisin.Sä et osaa kouluttaa malia etkä ruokkia sitä. Näiden näyttöjen perusteella turha kitistä muuta.
- Sarianna12121121
pentuna? kirjoitti:
havaittavissa jotain merkkejä huonosta hermorakenteesta, esim hyökkäilystä lasten päälle?
Kysyn siksi että itselläni on 6kk malinpentu ja sillä on taipumusta "hyökkiä" lapsen/ lapsien päälle tilanteissa joissa lapsi lähtee juoksemaan ( lapsi/lapset eivät millään tavalla yllytä pentua) vaan juoksevat omia leikkejään.
Muutaman kerran on käynyt niin että pentu on ampaissut perään ja hypännyt sekä samalla käynyt kiinni ylävartaloon.
Tätä on ollut jo nelikuisesta lähtien ja saatiin se jo hetkeksi pois mutta taas tämä tapa on pennulle tullut. Pennulta on kielletty kaikenlainen pureminen.
Pentu on myös hyvin herkkä stressaamaan esim. kynsienleikkuussa alkaa hilseilemään myös vieraiden ihmiseten tapaaminen aiheuttaa hilseilyä. Pennulla on myös melkein jatkuvasti maha sekaisin.Kuvauksesi voisi olla suoraan meidän koirastamme.
Toki aina valitetaan sitä, miten "hihnan toinen pää" sitä ja tätä. Tunnustan ihan täysin, että meillä ei ole ollut taitoa viedä hermoheikkoa viettihyrrää eteenpäin niin, että sen hermot olisivat jotenkin vahvistuneet... (onneksi jollain ilmeisesti on... ;-) ).
Koirassa ei oikeastaan ole muuta kuin valtava saalisvietti, jolla se elää. Tilanteissa, joissa saalista pääsee hyödyntämään, ei ympäristötekijät stressaa, mutta muuten...
Jotkut eivät yksinkertaisesti voi tunnustaa, että omassa rodussa voisi olla heikompia yksilöitä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene elämään stressivapaata ja yhteiskunnan normien edellyttämää elämää.
Tämän meidän koiramme kanssa on tehty todella paljon töitä rauhoittamisen ym. opettamisen kanssa, mutta asiasta on ollut vain hyvin vähäistä hyötyä. Kun kuuppa ei kestä, niin se ei kestä, eikä siinä mitkään siedätykset auta.
Olihan pennussa hektisyyttä ja rauhattomuutta jo pentulaatikossa havaittavissa, mutta kasvattajan mielestä se oli rodulle normaalilla tasolla. Kasvattaja olisi halunnut koiran monttuun jo alle vuotikkaana, kun on huonoa mainosta rodulle ja toiminnalleen, mutta me halusimme yrittää - paljolta tosin olisi säästytty, jos kasvattajan tahtoon olisimme taipuneet. - sekin luonteessa
huonot aina menee kirjoitti:
On se hauska nähdä kun joillekin tyypeille aina menee ne huonot yksilöt vuosikymmenestä toiseen ja joillakin toisilla perheillä on aina mahtava tuuri ja saavat kerta toisensa jälkeen vain hyvin käyttäytyviä ja tervepäisiä koiria. Miten tämä asias voidaan selittää? Tuntuu, että jotkut eivät tajua koiran kouluttamisesta yhtään mitään. En ole vielä kusipäistä pelkiä tavannut. Huonosti koulutettuja kylläkin.
Onhan jo pennuissa paljon eroja,kun niitä käy katsomassa,jos haluaa(ainakin itsellä toteutunut)ns.rauhallisen yksilön,kannattaa jo pentuvalinnassa katsoa,ettei se oli joka hyökkäilee ja puree kaikkea(oma toinen oli sellainen,pentuna jo vilkas)ja siihen sitten vaikuttaa se,että pennulle tekee selväksi mitä voi tehdä,mitä ei.Joillakin tosiaan käy huonotuuri,miksi..vaikea sanoa,ehkä eivät osaa kouluttaa kuitenkaan belgiä-
- aikamoinen satusetä
Sarianna12121121 kirjoitti:
Kuvauksesi voisi olla suoraan meidän koirastamme.
Toki aina valitetaan sitä, miten "hihnan toinen pää" sitä ja tätä. Tunnustan ihan täysin, että meillä ei ole ollut taitoa viedä hermoheikkoa viettihyrrää eteenpäin niin, että sen hermot olisivat jotenkin vahvistuneet... (onneksi jollain ilmeisesti on... ;-) ).
Koirassa ei oikeastaan ole muuta kuin valtava saalisvietti, jolla se elää. Tilanteissa, joissa saalista pääsee hyödyntämään, ei ympäristötekijät stressaa, mutta muuten...
Jotkut eivät yksinkertaisesti voi tunnustaa, että omassa rodussa voisi olla heikompia yksilöitä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene elämään stressivapaata ja yhteiskunnan normien edellyttämää elämää.
Tämän meidän koiramme kanssa on tehty todella paljon töitä rauhoittamisen ym. opettamisen kanssa, mutta asiasta on ollut vain hyvin vähäistä hyötyä. Kun kuuppa ei kestä, niin se ei kestä, eikä siinä mitkään siedätykset auta.
Olihan pennussa hektisyyttä ja rauhattomuutta jo pentulaatikossa havaittavissa, mutta kasvattajan mielestä se oli rodulle normaalilla tasolla. Kasvattaja olisi halunnut koiran monttuun jo alle vuotikkaana, kun on huonoa mainosta rodulle ja toiminnalleen, mutta me halusimme yrittää - paljolta tosin olisi säästytty, jos kasvattajan tahtoon olisimme taipuneet.Sä satuilet täällä. Puhut kakkia sen kun ehdit.
- apaatikon rotu
sekin luonteessa kirjoitti:
Onhan jo pennuissa paljon eroja,kun niitä käy katsomassa,jos haluaa(ainakin itsellä toteutunut)ns.rauhallisen yksilön,kannattaa jo pentuvalinnassa katsoa,ettei se oli joka hyökkäilee ja puree kaikkea(oma toinen oli sellainen,pentuna jo vilkas)ja siihen sitten vaikuttaa se,että pennulle tekee selväksi mitä voi tehdä,mitä ei.Joillakin tosiaan käy huonotuuri,miksi..vaikea sanoa,ehkä eivät osaa kouluttaa kuitenkaan belgiä-
Vielä havainto: Belgi ei ole apaatikon rotu. Myös belgin omistajalta vaatitaan hoksottimia. Jos niitä ei ole, niin koirasta tulee helposti hankala tapaus. Pentulaatikon perusteella pennun ominaisuuksista voi sanoa varsin vähän. Ainoastaan tyhmät pystyvät siihen.
- pentuna?
Sarianna12121121 kirjoitti:
Kuvauksesi voisi olla suoraan meidän koirastamme.
Toki aina valitetaan sitä, miten "hihnan toinen pää" sitä ja tätä. Tunnustan ihan täysin, että meillä ei ole ollut taitoa viedä hermoheikkoa viettihyrrää eteenpäin niin, että sen hermot olisivat jotenkin vahvistuneet... (onneksi jollain ilmeisesti on... ;-) ).
Koirassa ei oikeastaan ole muuta kuin valtava saalisvietti, jolla se elää. Tilanteissa, joissa saalista pääsee hyödyntämään, ei ympäristötekijät stressaa, mutta muuten...
Jotkut eivät yksinkertaisesti voi tunnustaa, että omassa rodussa voisi olla heikompia yksilöitä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene elämään stressivapaata ja yhteiskunnan normien edellyttämää elämää.
Tämän meidän koiramme kanssa on tehty todella paljon töitä rauhoittamisen ym. opettamisen kanssa, mutta asiasta on ollut vain hyvin vähäistä hyötyä. Kun kuuppa ei kestä, niin se ei kestä, eikä siinä mitkään siedätykset auta.
Olihan pennussa hektisyyttä ja rauhattomuutta jo pentulaatikossa havaittavissa, mutta kasvattajan mielestä se oli rodulle normaalilla tasolla. Kasvattaja olisi halunnut koiran monttuun jo alle vuotikkaana, kun on huonoa mainosta rodulle ja toiminnalleen, mutta me halusimme yrittää - paljolta tosin olisi säästytty, jos kasvattajan tahtoon olisimme taipuneet.Kiitos kun vastasit rehellisesti, olinkin jo aika ihmeissäni pennun kanssa, koska vastaavaa ongelmaa ei ole ennen ollut siis muiden koirien kanssa ja nekin palveluskoiria.
Oikein hyvää kesää sinulle ja perheellesi :) - pentuna?
osaa kouluttaa kirjoitti:
Sä et osaa kouluttaa malia etkä ruokkia sitä. Näiden näyttöjen perusteella turha kitistä muuta.
Hyvin paljon mahdollista etten ole kykenevä tämän koiran kouluttamiseen, enkä kai sitten ruokkiakkaan.
Mutta sinä mitä ilmeisemmin osaat ja kun olet ilmeisesti niin taitava että voit sanoa noin tietämättä kuitenkaan asiasta kovinkaan paljon, niin annappa sitten tyhmälle ihan asiallisia neuvoja :)
Viisaana ja taitavana ihmisenä kykenet aivan varmasti myös siihen. - Sarianna12121212
aikamoinen satusetä kirjoitti:
Sä satuilet täällä. Puhut kakkia sen kun ehdit.
Huomattu on belgipiireissä muutaman vuoden ajan pyörineinä, että rodun ja eri muunnosten harrastajilla todella on suuria vaikeuksia kestää minkäänlaista kritiikkiä rotuaan kohtaan.
Geeliturkkien ominaisuuksien heikkoudet tunnustetaan käyttölinjaharrastajien piireissä, mutta käyttölinjapuolellahan ei heikkouksia ole...
Uskoo ken tahtoo. Jokainen voi onneksi harrastaa sitä rotua, mistä pitää. Meidän kokemustemme mukaan tämä käyttömali on viimeinen belgianpaimenkoiramme.
En hetkeäkään epäile, ettemmekö löytäisi vielä hyvääkin käyttöbelgiä jostain, mutta belgiharrastajiston yleinen asennevammaisuus on niin suurta, että ei jaksa innostaa sellaisen etsiminen. - syy
Sarianna12121212 kirjoitti:
Huomattu on belgipiireissä muutaman vuoden ajan pyörineinä, että rodun ja eri muunnosten harrastajilla todella on suuria vaikeuksia kestää minkäänlaista kritiikkiä rotuaan kohtaan.
Geeliturkkien ominaisuuksien heikkoudet tunnustetaan käyttölinjaharrastajien piireissä, mutta käyttölinjapuolellahan ei heikkouksia ole...
Uskoo ken tahtoo. Jokainen voi onneksi harrastaa sitä rotua, mistä pitää. Meidän kokemustemme mukaan tämä käyttömali on viimeinen belgianpaimenkoiramme.
En hetkeäkään epäile, ettemmekö löytäisi vielä hyvääkin käyttöbelgiä jostain, mutta belgiharrastajiston yleinen asennevammaisuus on niin suurta, että ei jaksa innostaa sellaisen etsiminen.Joidenkin asenteiden vuoksiko teet valintoja. Kuulostaa hyvin erikoiselta. Tutustu Helgeen niin ymmärrät enemmän jos ylipäänsä ymmärrät mitään.
- sarianna1212121
syy kirjoitti:
Joidenkin asenteiden vuoksiko teet valintoja. Kuulostaa hyvin erikoiselta. Tutustu Helgeen niin ymmärrät enemmän jos ylipäänsä ymmärrät mitään.
Kyllä yleinen ilmapiiri on yksi suuri tekijä harrastettaessa niin intensiivistä lajia kuin suojelu, sano sinä mitä sanot.
Sori, mutta kun ongelmia on koiralla ollut hermoissa ja itsevarmuudessa, niin haluamme VARMAN koiran, emme piilolla vajaalla otteella kiinnihitsaajan kaltaista. - vika rodussa
sarianna1212121 kirjoitti:
Kyllä yleinen ilmapiiri on yksi suuri tekijä harrastettaessa niin intensiivistä lajia kuin suojelu, sano sinä mitä sanot.
Sori, mutta kun ongelmia on koiralla ollut hermoissa ja itsevarmuudessa, niin haluamme VARMAN koiran, emme piilolla vajaalla otteella kiinnihitsaajan kaltaista.Luuleks et vika rodussa. Katos miten Arttu ja Helge hoitavat hommat MM-tasolla. Ne kunnon koiria. Sulla pilattu vifi nurkassa. Laita se monttuun ja osta uusi kunnon kasvattajalta. Kyl niitä hyviäkin maleja löytyy helposti kun vähän viitti vaivaa nähdä.
- -.,-.,-.,-.,-.
vika rodussa kirjoitti:
Luuleks et vika rodussa. Katos miten Arttu ja Helge hoitavat hommat MM-tasolla. Ne kunnon koiria. Sulla pilattu vifi nurkassa. Laita se monttuun ja osta uusi kunnon kasvattajalta. Kyl niitä hyviäkin maleja löytyy helposti kun vähän viitti vaivaa nähdä.
Menikö jotain ohi? Kirjoittajahan juuri kertoi, ettei halua Helgen kaltaista koiraa - vai jäikö Kärkölän karkelot käymättä? ;-)))
- vain aktiiviselle
Sarianna12121121 kirjoitti:
Kuvauksesi voisi olla suoraan meidän koirastamme.
Toki aina valitetaan sitä, miten "hihnan toinen pää" sitä ja tätä. Tunnustan ihan täysin, että meillä ei ole ollut taitoa viedä hermoheikkoa viettihyrrää eteenpäin niin, että sen hermot olisivat jotenkin vahvistuneet... (onneksi jollain ilmeisesti on... ;-) ).
Koirassa ei oikeastaan ole muuta kuin valtava saalisvietti, jolla se elää. Tilanteissa, joissa saalista pääsee hyödyntämään, ei ympäristötekijät stressaa, mutta muuten...
Jotkut eivät yksinkertaisesti voi tunnustaa, että omassa rodussa voisi olla heikompia yksilöitä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene elämään stressivapaata ja yhteiskunnan normien edellyttämää elämää.
Tämän meidän koiramme kanssa on tehty todella paljon töitä rauhoittamisen ym. opettamisen kanssa, mutta asiasta on ollut vain hyvin vähäistä hyötyä. Kun kuuppa ei kestä, niin se ei kestä, eikä siinä mitkään siedätykset auta.
Olihan pennussa hektisyyttä ja rauhattomuutta jo pentulaatikossa havaittavissa, mutta kasvattajan mielestä se oli rodulle normaalilla tasolla. Kasvattaja olisi halunnut koiran monttuun jo alle vuotikkaana, kun on huonoa mainosta rodulle ja toiminnalleen, mutta me halusimme yrittää - paljolta tosin olisi säästytty, jos kasvattajan tahtoon olisimme taipuneet.Ikävä kuulla Sariannan kokemuksista. Ainakin itselleni rodun harrastajana ei ole ei ongelma myöntää että myös heikkoja yksilöitä syntyy käyttömalinoispentueisiin. Tällöin ongelmat ovat jossain määrin saman tyyppisiä kuin näyttelylinjalla yleisesti ottaen. Pois lukien että käyttömalin kanssa on mahdollista yrittää korjata ja peitota tilannetta juuri tuon voimakkaan saalisvietin avulla.
Nimenomaan vahvan perusluonteen puuttuminen voi olla malinoisilla heikommissa yksilöissä ongelma. Saksanpaimenkoiralla nimenomaan vahva perusluonne on vahvuus, mutta jonkin verran viettivoiman, nopeuden ja taistelutahdon lisäämisessä käyttölinjassa on jo siitäkin hetkittäin tingitty.
"Kasvattaja olisi halunnut koiran monttuun jo alle vuotikkaana, kun on huonoa mainosta rodulle ja toiminnalleen, mutta me halusimme yrittää - paljolta tosin olisi säästytty, jos kasvattajan tahtoon olisimme taipuneet."
Olen iloinen kuullessani tämän. Tunnen/tiedän kaikki käyttömalikasvattajat Suomessa ja uskoisin että joukossaan ei juuri ole ihmisiä jotka eivät heikkoa/puutteellista koiraa tuntisi kun näkevät sellaisen.
Onnea seuraavan pennun metsästykseen! Toivottavasti saksanpaimenkoiran suhteen käy terveydessä onnea! - hyvei fifei
-.,-.,-.,-.,-. kirjoitti:
Menikö jotain ohi? Kirjoittajahan juuri kertoi, ettei halua Helgen kaltaista koiraa - vai jäikö Kärkölän karkelot käymättä? ;-)))
Must Arttu Ja Heguli ovat hyvii fifei. Sen parempia aika vaikee löytää mistään.
- vikaa ja paljon
vain aktiiviselle kirjoitti:
Ikävä kuulla Sariannan kokemuksista. Ainakin itselleni rodun harrastajana ei ole ei ongelma myöntää että myös heikkoja yksilöitä syntyy käyttömalinoispentueisiin. Tällöin ongelmat ovat jossain määrin saman tyyppisiä kuin näyttelylinjalla yleisesti ottaen. Pois lukien että käyttömalin kanssa on mahdollista yrittää korjata ja peitota tilannetta juuri tuon voimakkaan saalisvietin avulla.
Nimenomaan vahvan perusluonteen puuttuminen voi olla malinoisilla heikommissa yksilöissä ongelma. Saksanpaimenkoiralla nimenomaan vahva perusluonne on vahvuus, mutta jonkin verran viettivoiman, nopeuden ja taistelutahdon lisäämisessä käyttölinjassa on jo siitäkin hetkittäin tingitty.
"Kasvattaja olisi halunnut koiran monttuun jo alle vuotikkaana, kun on huonoa mainosta rodulle ja toiminnalleen, mutta me halusimme yrittää - paljolta tosin olisi säästytty, jos kasvattajan tahtoon olisimme taipuneet."
Olen iloinen kuullessani tämän. Tunnen/tiedän kaikki käyttömalikasvattajat Suomessa ja uskoisin että joukossaan ei juuri ole ihmisiä jotka eivät heikkoa/puutteellista koiraa tuntisi kun näkevät sellaisen.
Onnea seuraavan pennun metsästykseen! Toivottavasti saksanpaimenkoiran suhteen käy terveydessä onnea!Sakuissa tosi usein vikoja. Tervettä vaikee löytää. Niitä menee paljon nuorina monttuun.
- sakuja
vikaa ja paljon kirjoitti:
Sakuissa tosi usein vikoja. Tervettä vaikee löytää. Niitä menee paljon nuorina monttuun.
meillä on ainaski yksi. Lonkat, kyynärät, selkä ok, ei allergioita, koira puolitoistavuotias. Hankittu pienestä kennelistä terveyskriteerien takia. Sakulle ei pelkkä lenkitys riitä päiväohjelmaksi, se kaipaa lisätoimintaa aivoilleen ja tiukan päällikön. Lepertelyä ja halailua saava koira luulee olevansa pomo, valitettavasti. Ongelmissa on sen takia välillä oltu, mutta ongelmathan pitää ratkoa ajan kanssa. Vielä vietikkäämpi malikka saattaa olla aika vaativa ekaksi koiraksi, musta ei ehkä olisi siihen. Tosin täytyy eka saada tämä yksikin kappale toimimaan kunnolla.
Ootteko ajatelleet koskaan hankkia huonohermoisille koirillenne rauhoittavia lääkkeitä, helpottaisi kaikkien teidän elämää. Se ei ole mitään ihmeellistä tämän päivän koiramaailmassa. Kysykää eläinlääkäriltänne. - petra77
sakuja kirjoitti:
meillä on ainaski yksi. Lonkat, kyynärät, selkä ok, ei allergioita, koira puolitoistavuotias. Hankittu pienestä kennelistä terveyskriteerien takia. Sakulle ei pelkkä lenkitys riitä päiväohjelmaksi, se kaipaa lisätoimintaa aivoilleen ja tiukan päällikön. Lepertelyä ja halailua saava koira luulee olevansa pomo, valitettavasti. Ongelmissa on sen takia välillä oltu, mutta ongelmathan pitää ratkoa ajan kanssa. Vielä vietikkäämpi malikka saattaa olla aika vaativa ekaksi koiraksi, musta ei ehkä olisi siihen. Tosin täytyy eka saada tämä yksikin kappale toimimaan kunnolla.
Ootteko ajatelleet koskaan hankkia huonohermoisille koirillenne rauhoittavia lääkkeitä, helpottaisi kaikkien teidän elämää. Se ei ole mitään ihmeellistä tämän päivän koiramaailmassa. Kysykää eläinlääkäriltänne.fiksu kerran sanoi,että belgianpaimenkoiraa tulee kouluttaa"rautaisella otteella mutta silkkihansikkain"
Mielestäni tämä kuvastaa aika hyvin mistä rodun kohdalla on kyse=)
Itselläni on ollut 2 tervua,joista ensimmäinen saapui taloon vuonna-91
Parempia koiria en olisi voinut saada.Olen tavannut paljon arkoja ja hermostuneita yksilöitä ja näissäkin tapauksissa kiittäminen omistajia,jotka liian kovakouraisella tai väärällä käsittelyllä saivat sen aikaan.Huono sosiaalistaminen,liian kovakourainen koulutus(koira jolla muutenkin erittäin herkkä kuulo niin ei tarvitse karjumista),liian vähäinen aktivoiminen..ei todellakaan mikään sohvakoira,joka tyytyy korttelin ympäri ja kotiin meininkiin.
Malinoiseista ei ole kokemusta mutta ei varmasti joka miehen/naisen koira.. - hyvä mali
petra77 kirjoitti:
fiksu kerran sanoi,että belgianpaimenkoiraa tulee kouluttaa"rautaisella otteella mutta silkkihansikkain"
Mielestäni tämä kuvastaa aika hyvin mistä rodun kohdalla on kyse=)
Itselläni on ollut 2 tervua,joista ensimmäinen saapui taloon vuonna-91
Parempia koiria en olisi voinut saada.Olen tavannut paljon arkoja ja hermostuneita yksilöitä ja näissäkin tapauksissa kiittäminen omistajia,jotka liian kovakouraisella tai väärällä käsittelyllä saivat sen aikaan.Huono sosiaalistaminen,liian kovakourainen koulutus(koira jolla muutenkin erittäin herkkä kuulo niin ei tarvitse karjumista),liian vähäinen aktivoiminen..ei todellakaan mikään sohvakoira,joka tyytyy korttelin ympäri ja kotiin meininkiin.
Malinoiseista ei ole kokemusta mutta ei varmasti joka miehen/naisen koira..Usein kun on kyse oiran kohdalla ongelmista sormi, olkoon syyttävä tai ei, osoittaa koiran omistajaa, en sano ettei moni asia ole sieltä kotoisin, mutta täytynee rehellisesti katsoa asian kaikkia puolia.
Myös perimällä on ikävä kyllä osuutta hermorakenteeltaan heikkoijen koirien osalla, sekä myös sillä miten ne ovat kasvatuskodissaan ensimmäisiä elinviikkojaan viettänyt.
Omistajien syyllistäminen harvoin tuottaa toivotunlaisia tuloksia, ne kenellä on enemmän kokemuksia koirista voisivat muistella aikoja kuin olivat täysin vihreitä kaikkien asioiden edessä, olisiko silloin ollut mukavaa kun ensimmäisenä olisi tullut eteen vastaus " ongelma on omistajassa ei missään tapauksessa koirassa".
Kenenkään on turha väittää ettei ole olemassa synnynnäisesti jo arkoja, heikkohermoisia tai jopa liian agresiivisia koiria.
Ei ne omistaja polotkaan ihan kaikkeen pysty, vaikka paljoon pystyvätkin varsinkin hankkiessaan väärän rotuisen koiran väärään tarkoitukseen.
Olisi hyvä jos pyrittäisiin siihen että syyllistämisen sijaan ohjattaisiin ja neuvottaisiin, näin voitaisiin päästä parempiin tuloksiin.
Mutta kaikki tyynni niinkuin Petra77 jo mainitsi belgi varsinkaan mali ei ole joka ihmisen koira, eikä missään tapauksessa pelkkä koti/seurakoira, silloin tulee taatusti ongelmia. - malin omistaja
hyvä mali kirjoitti:
Usein kun on kyse oiran kohdalla ongelmista sormi, olkoon syyttävä tai ei, osoittaa koiran omistajaa, en sano ettei moni asia ole sieltä kotoisin, mutta täytynee rehellisesti katsoa asian kaikkia puolia.
Myös perimällä on ikävä kyllä osuutta hermorakenteeltaan heikkoijen koirien osalla, sekä myös sillä miten ne ovat kasvatuskodissaan ensimmäisiä elinviikkojaan viettänyt.
Omistajien syyllistäminen harvoin tuottaa toivotunlaisia tuloksia, ne kenellä on enemmän kokemuksia koirista voisivat muistella aikoja kuin olivat täysin vihreitä kaikkien asioiden edessä, olisiko silloin ollut mukavaa kun ensimmäisenä olisi tullut eteen vastaus " ongelma on omistajassa ei missään tapauksessa koirassa".
Kenenkään on turha väittää ettei ole olemassa synnynnäisesti jo arkoja, heikkohermoisia tai jopa liian agresiivisia koiria.
Ei ne omistaja polotkaan ihan kaikkeen pysty, vaikka paljoon pystyvätkin varsinkin hankkiessaan väärän rotuisen koiran väärään tarkoitukseen.
Olisi hyvä jos pyrittäisiin siihen että syyllistämisen sijaan ohjattaisiin ja neuvottaisiin, näin voitaisiin päästä parempiin tuloksiin.
Mutta kaikki tyynni niinkuin Petra77 jo mainitsi belgi varsinkaan mali ei ole joka ihmisen koira, eikä missään tapauksessa pelkkä koti/seurakoira, silloin tulee taatusti ongelmia.meillä tosiaan tuo yksi huonohermoinen koira ja uskon sen valitettavasti olevan synnyinnäinen ominaisuus. jo pienestä pitäen koira oli erilainen, kuin ns. normaalikoira.
koulutettiin koiraa juurikin määrätietoisesti, muttei kovakouraisesti tai huutamalla. mm. eristäminen laumasta oli rangaistuksista pahin, suihkepullo ym. ja meillä tosiaan mali ei ollut ensimmäinen belgi, eikä kolmaskaan koira, eli kokemusta monenlaisista koirista kyllä oli ja myös belgin tarpeista.
tarkoitus oli kouluttaa mali työkoiraksi. huomasimme jo pentuna ettei siitä ole suojeluun. joten emme vieneet sitä kentälle. se olisi varmasti sekoittanut äärimmäisen herkän koiran pään lopullisesti.
tottakai monet koiran vioista ovat hihnan toisessa päässä, mutta on myös asioita joihin omistaja ei voi vaikuttaa, vaikka olisi kuinka hyvä koirien kanssa. toki osaava ihminen saa hermostuneen koirankin elämän varmasti helpommaksi, kuin kokematon koiranomistaja.
rauhoittavia lääkkeitä emme käytä kuin pitkillä automatkoilla, koska muuten koira on kuin hyrrä autossa ja stressaantuu hirmuisesti. koiraa on rauhoittanut toisen koira seura. - pentuna päänsä
malin omistaja kirjoitti:
meillä tosiaan tuo yksi huonohermoinen koira ja uskon sen valitettavasti olevan synnyinnäinen ominaisuus. jo pienestä pitäen koira oli erilainen, kuin ns. normaalikoira.
koulutettiin koiraa juurikin määrätietoisesti, muttei kovakouraisesti tai huutamalla. mm. eristäminen laumasta oli rangaistuksista pahin, suihkepullo ym. ja meillä tosiaan mali ei ollut ensimmäinen belgi, eikä kolmaskaan koira, eli kokemusta monenlaisista koirista kyllä oli ja myös belgin tarpeista.
tarkoitus oli kouluttaa mali työkoiraksi. huomasimme jo pentuna ettei siitä ole suojeluun. joten emme vieneet sitä kentälle. se olisi varmasti sekoittanut äärimmäisen herkän koiran pään lopullisesti.
tottakai monet koiran vioista ovat hihnan toisessa päässä, mutta on myös asioita joihin omistaja ei voi vaikuttaa, vaikka olisi kuinka hyvä koirien kanssa. toki osaava ihminen saa hermostuneen koirankin elämän varmasti helpommaksi, kuin kokematon koiranomistaja.
rauhoittavia lääkkeitä emme käytä kuin pitkillä automatkoilla, koska muuten koira on kuin hyrrä autossa ja stressaantuu hirmuisesti. koiraa on rauhoittanut toisen koira seura.Onko pentuna tapahtunut onnettomuus, juossut seinää, lyönyt päänsä, pudonut tms. Kovasta tärskystä johtuva aivovamma voi tehdä koirasta rauhattoman eli vähän pimeen.
- malin omistaja
pentuna päänsä kirjoitti:
Onko pentuna tapahtunut onnettomuus, juossut seinää, lyönyt päänsä, pudonut tms. Kovasta tärskystä johtuva aivovamma voi tehdä koirasta rauhattoman eli vähän pimeen.
ole päätään lyönyt. epäilen rauhattomuuden ja jokseenkin oudon käytöksen johtuvan johtain muusta. esimerkiksi huonoista hermoista. en kiellä mahdollisuutta etteikö olisi sille olisi voinut tapahtua jotain ennen luovutusta tai vaikka happivaje syntyessä.
joka tapauksessa vika ei ole niin suuri, että harkitsisimme koirasta luopumista. se on rakas perheenjäsen, vaikka vähän "pimeä" onkin :) - petra77
hyvä mali kirjoitti:
Usein kun on kyse oiran kohdalla ongelmista sormi, olkoon syyttävä tai ei, osoittaa koiran omistajaa, en sano ettei moni asia ole sieltä kotoisin, mutta täytynee rehellisesti katsoa asian kaikkia puolia.
Myös perimällä on ikävä kyllä osuutta hermorakenteeltaan heikkoijen koirien osalla, sekä myös sillä miten ne ovat kasvatuskodissaan ensimmäisiä elinviikkojaan viettänyt.
Omistajien syyllistäminen harvoin tuottaa toivotunlaisia tuloksia, ne kenellä on enemmän kokemuksia koirista voisivat muistella aikoja kuin olivat täysin vihreitä kaikkien asioiden edessä, olisiko silloin ollut mukavaa kun ensimmäisenä olisi tullut eteen vastaus " ongelma on omistajassa ei missään tapauksessa koirassa".
Kenenkään on turha väittää ettei ole olemassa synnynnäisesti jo arkoja, heikkohermoisia tai jopa liian agresiivisia koiria.
Ei ne omistaja polotkaan ihan kaikkeen pysty, vaikka paljoon pystyvätkin varsinkin hankkiessaan väärän rotuisen koiran väärään tarkoitukseen.
Olisi hyvä jos pyrittäisiin siihen että syyllistämisen sijaan ohjattaisiin ja neuvottaisiin, näin voitaisiin päästä parempiin tuloksiin.
Mutta kaikki tyynni niinkuin Petra77 jo mainitsi belgi varsinkaan mali ei ole joka ihmisen koira, eikä missään tapauksessa pelkkä koti/seurakoira, silloin tulee taatusti ongelmia.syyllistää ketään.On totta,että sekaan mahtuu myös huonon hermorakenteen omaavia koiria ja näistä koirista ei ikinä saa välttämättä toimivaa koiraa esim.palveluskoiraharrastuksiin.Sen takia kannattaa hieman katsoa mistä koiransa ostaa(eihän tämäkään aina 100%takaa mutta..),koska kasvattajallakin on tosiaan aika suuri rooli pentujen elämässä.Omat koirani tulivat kodista,jossa saivat tottua muihin eläimiin,lapsiin,normaaleihin kodin ääniin heti pennusta.Itse myös heti pennusta kuljettelin koiraa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin..ehkä tämän takia siitä tuli niin hyväluonteinen koira.Paikassa kuin paikassa kuin viilipytty.Pentua on aivan turha"sääliä"rohkeasti vaan joka paikkaan mukaan.
mutta valitettavan usein tosiasia on että väärällä omistajalla on oikea koira ja oikealla koiralla on väärä omistaja.
>Olisi hyvä jos pyrittäisiin siihen että syyllistämisen sijaan ohjattaisiin ja neuvottaisiin, näin voitaisiin päästä parempiin tuloksiin.<
tässä olen samaa mieltä!Mutta valitettavan usein ihmiset luulevat,että koiralle riittää pelkkä lenkki pari kertaa päivässä,vaikka koiran kanssa voisi paljon muutakin tehdä..juuri aktiiviset rodut turhautuvat,jos eivät pääse päätään käyttämään ja kuten joissain aikaisemmissa kirjoituksissani totesin ettei tämä tarkoita välttämätta sitä,että 24/7 tarttee naama punaisena vääntää agility/tokentällä..
>Kenenkään on turha väittää ettei ole olemassa synnynnäisesti jo arkoja, heikkohermoisia tai jopa liian agresiivisia koiria.
Ei ne omistaja polotkaan ihan kaikkeen pysty, vaikka paljoon pystyvätkin varsinkin hankkiessaan väärän rotuisen koiran väärään tarkoitukseen.<
No tämä lause kiteytti mitä ajoin takaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3771441- 1041253
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1141187Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1581072- 40940
- 63886
Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32796Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0790Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s85767Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni166662