Miks elämä potkii koko ajan päähän. Työ/koulu ei
kiinnosta enää, tuntuu että olen väärällä alalla,
mutten tiedä mikä se olisi se oikea. Elämä alkoi
masentaa pitkän sairasloman johdosta ja
kipuilu/sairastelu ei ota parantuakseen. Tottakai
masentaa kun työt ja opiskelu kärsi ja tuntuu
että elämä heivasi kyydistään. Nyt olenkin
alkanut "pohtia" elämääni ja kaikki aiemmat
ratkaisut tuntuvat vääriltä, miksi tein niin jne.
turhaa pohdiskelua varmaankin mutta sitä miettii
missä olisi nyt jos olisi tehnyt eri ratkaisut
nuorempana. Mies on kyllä ihana ja suhde kunnossa
ainakin toistaiseksi. Mutta tuntuu etten pääse
elämässä eteenpäin kun nuoremmat menee "ohi"
omine taloineen, avioliittoineen ja lapsineen.
Itse täytin kolmekymmentä ja vieläkin mietin omaa
alaa, eikä tämän takia uskalla ottaa talolainaa
saati lapsia ajatellakkaan, vaikka opiskelut olen
ilman velkaa pystynyt suorittamaankin. Tosin
autolaina on niskassa ja jos vielä jatkan
opiskelua on kai pakko ottaa lainaa. Kuuluuko
tämä "kolmenkympin kriisiin" vai onko ihan
omalaatuinen kriisi omassa päässä menossa, mutta
kun tuntuu niin mustalta ajatella tulevaa, ei
uskalla edes suunnitella mitään...eikä nykyään
ole pahemmin hymyilyttänyt saati naurattanut,
itkua tuppaa pikemminkin :(
kiinnosta enää, tuntuu että olen väärällä alalla,
mutten tiedä mikä se olisi se oikea. Elämä alkoi
masentaa pitkän sairasloman johdosta ja
kipuilu/sairastelu ei ota parantuakseen. Tottakai
masentaa kun työt ja opiskelu kärsi ja tuntuu
että elämä heivasi kyydistään. Nyt olenkin
alkanut "pohtia" elämääni ja kaikki aiemmat
ratkaisut tuntuvat vääriltä, miksi tein niin jne.
turhaa pohdiskelua varmaankin mutta sitä miettii
missä olisi nyt jos olisi tehnyt eri ratkaisut
nuorempana. Mies on kyllä ihana ja suhde kunnossa
ainakin toistaiseksi. Mutta tuntuu etten pääse
elämässä eteenpäin kun nuoremmat menee "ohi"
omine taloineen, avioliittoineen ja lapsineen.
Itse täytin kolmekymmentä ja vieläkin mietin omaa
alaa, eikä tämän takia uskalla ottaa talolainaa
saati lapsia ajatellakkaan, vaikka opiskelut olen
ilman velkaa pystynyt suorittamaankin. Tosin
autolaina on niskassa ja jos vielä jatkan
opiskelua on kai pakko ottaa lainaa. Kuuluuko
tämä "kolmenkympin kriisiin" vai onko ihan
omalaatuinen kriisi omassa päässä menossa, mutta
kun tuntuu niin mustalta ajatella tulevaa, ei
uskalla edes suunnitella mitään...eikä nykyään
ole pahemmin hymyilyttänyt saati naurattanut,
itkua tuppaa pikemminkin :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosi tyypillistä tähän yhteiskuntaan kuuluvaa
ajattelua: nuoremmat menee ohi taloineen, ja
minkä kaiken kanssa ne nyt menikään. Haloo!
Sinähän menet omaa tietäsi, onko sinulla pakko
olla kaikki se, mikä jollain toisellakin? Ei
millään pahalla, mutta tuollainen ajattelutapa on
säälittävää. No, voi sinulla kyllä olla
ikäkriisikin. Se menee ohi.
ymmärrettävää kuitenkin, kaikkihan ne
omakotitalon haluu ja useimmat sen perheenkii. Ja
mitä nuorempana sen parempi, se talo ainakin.
Tietysti jos ero tulee niin siinä se talokin
menee.
helppoa olla optimisti jos koko ajan on
kipee särkee.kunhan ensin pääset fyysisesti
kuntoon niin takaan,että elämä maistuu taas
on totta, terveydestä alkaa hyvinvointi, se muu
tulee perässä.
sun pitää laittaa elämäs ihan uuteen
uskoon.lopetat sen mikä ei enää kiinnosta.alotat
vaikka uuden alan opikelun.opiskele aluksi sitä
mikä kiinnostaa vaikka et tietäiskään onko se se
sun ala.vaihtaa sitten taas jos ei satu enää
kiinnostamaan.mitä järkee on tehä sellasta työtä
että joka aamu joutuu heräämään pahantuulisena ja
miettimään että millähän verukkeella olis
poissa.eikun uusiks koko helahoito!
varmasti alkaa koko elämä maistumaan paremmalle
kunhan saat perusasiat kuntoon.onko järkeä olla
murheellinen tommosten asioiden takia kun
kerranhan täällä vaan eletään!