Noh mä olen nuori tyttönen ja mun mieltäni painaa
eräs asia, jota pelkään että onko se jotain
mielenterveydellistä..
Noh kun olin n.5-6vuotias aloin kuulla ääniä..
keskellä yötä(kun olin hereillä) ja välillä
päivälläkin..
Sitten ku täytin 10 aloin nähdä näkyjä ja
pelkäämään pimeää.. siis ulkona.. Nyt minulla
on "sairautena" pimeänpelko että sitä on nyt
alettu purkamaan.. alkoi tulla lian vakavaksi..
kun olin 14 aloin tuntea kotona ollessani että
joku koskisi minua..
nyt kun täytin 15 niin kesän alussa paras
ystäväni teki itsemurhan.. se sattui.. ja siitä
lähtien olen kuullut, nähnyt ja tuntenut aivan
kaikkea hullua.. Yöllä hereillä ollessani kuulein
kuinka joku koputtaa ikkunaani tai nauraa jossain
vaikka en näkisikään.. ja yhtenä kesä iltana olin
koiran kanssa kävelemässä yhdellä hiekka tiellä
niin koirani pysähtyi aivan viereeni, murisi ja
nosti karvat pystyyn.. kun koitin katsoa kauas en
nähnyt mitään.. yhtäkkiä aloin kuulla kavioiden
ääntä.. sitten pärkähtelyä ja hirnuntaa.. ja
sitten taas sen karmean naurun.. olin aivan
peloissani.. kavioiden ääni koveni ja läheni.. en
tiennyt mitä olisin tehnyt.. sydämeni hakkasi
tuhatta ja sataa ja tärisin.. koirani haukahti
muutaman kerran ja murisi.. kavioiden ääni tuli
parin metrin päässä niin koirani painautui
jalkojani vasten.. ja Tunsin kuinka lämmin
ilmavirta meni vierestäni ja että joku olisi
tönäissyt minua.. ja kun taas sain ajatukseni
liikkeelle katsoin käsivarttani se oli punainen
hankauksesta ja siinä oli pieniä haavoja ja vähän
verta...sitä en voinut kuvitela koska näin sen..
kun katsoin taakseni en nähnyt mitään kuulin vain
kaukaiset laukka askeleet ja kamalan
hirnahduksen.. samaa laukkaa ja hirnuntaa olen
kuullut läheisestä metsästä.. noh se voi olla
luonnolista koska täällä on paljon hevosia..
mutta kun iltaisin kun tulen tallista niin kuulen
välillä pikaisen kirkaisun.. ja minusta tuntuu
että nytkin joku tarkkailisi minua..
En ole uskaltanut puhua tästä kenellekkään.. Kun
olen poikaystäväni luona niin tunnen oloni
rauhalliseksi mutta kun kerran olimme meillä niin
taas kävellessämme kuulin sen.. hirnunnan..
nytkin tärisen kauhusta kun ajattelenkin tuota
keäiltaa.. Koittakaa auttaa muo.. johtuuko tämä
parhaan ystäväni kuolemasta ja siitä että menetin
toisen hevoseni juuri vuosi sitten.. hevonen
kuoli tai siis lopetettiin juuri tällä päivä
määrällä.. tänään olen meinaan kuullut erityisen
paljon hirnuntaa... AUTTAKAA!! vai olenko muuten
vain sekoamassa...
eräs asia, jota pelkään että onko se jotain
mielenterveydellistä..
Noh kun olin n.5-6vuotias aloin kuulla ääniä..
keskellä yötä(kun olin hereillä) ja välillä
päivälläkin..
Sitten ku täytin 10 aloin nähdä näkyjä ja
pelkäämään pimeää.. siis ulkona.. Nyt minulla
on "sairautena" pimeänpelko että sitä on nyt
alettu purkamaan.. alkoi tulla lian vakavaksi..
kun olin 14 aloin tuntea kotona ollessani että
joku koskisi minua..
nyt kun täytin 15 niin kesän alussa paras
ystäväni teki itsemurhan.. se sattui.. ja siitä
lähtien olen kuullut, nähnyt ja tuntenut aivan
kaikkea hullua.. Yöllä hereillä ollessani kuulein
kuinka joku koputtaa ikkunaani tai nauraa jossain
vaikka en näkisikään.. ja yhtenä kesä iltana olin
koiran kanssa kävelemässä yhdellä hiekka tiellä
niin koirani pysähtyi aivan viereeni, murisi ja
nosti karvat pystyyn.. kun koitin katsoa kauas en
nähnyt mitään.. yhtäkkiä aloin kuulla kavioiden
ääntä.. sitten pärkähtelyä ja hirnuntaa.. ja
sitten taas sen karmean naurun.. olin aivan
peloissani.. kavioiden ääni koveni ja läheni.. en
tiennyt mitä olisin tehnyt.. sydämeni hakkasi
tuhatta ja sataa ja tärisin.. koirani haukahti
muutaman kerran ja murisi.. kavioiden ääni tuli
parin metrin päässä niin koirani painautui
jalkojani vasten.. ja Tunsin kuinka lämmin
ilmavirta meni vierestäni ja että joku olisi
tönäissyt minua.. ja kun taas sain ajatukseni
liikkeelle katsoin käsivarttani se oli punainen
hankauksesta ja siinä oli pieniä haavoja ja vähän
verta...sitä en voinut kuvitela koska näin sen..
kun katsoin taakseni en nähnyt mitään kuulin vain
kaukaiset laukka askeleet ja kamalan
hirnahduksen.. samaa laukkaa ja hirnuntaa olen
kuullut läheisestä metsästä.. noh se voi olla
luonnolista koska täällä on paljon hevosia..
mutta kun iltaisin kun tulen tallista niin kuulen
välillä pikaisen kirkaisun.. ja minusta tuntuu
että nytkin joku tarkkailisi minua..
En ole uskaltanut puhua tästä kenellekkään.. Kun
olen poikaystäväni luona niin tunnen oloni
rauhalliseksi mutta kun kerran olimme meillä niin
taas kävellessämme kuulin sen.. hirnunnan..
nytkin tärisen kauhusta kun ajattelenkin tuota
keäiltaa.. Koittakaa auttaa muo.. johtuuko tämä
parhaan ystäväni kuolemasta ja siitä että menetin
toisen hevoseni juuri vuosi sitten.. hevonen
kuoli tai siis lopetettiin juuri tällä päivä
määrällä.. tänään olen meinaan kuullut erityisen
paljon hirnuntaa... AUTTAKAA!! vai olenko muuten
vain sekoamassa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä sinä olet herkkä ihminen, epäilisin, että
myös hyvin empaattinen. Voi hyvinkin olla, että
kokemasi ilmiöt ovat osa surun tai voimakkaiden
tunteiden käsittelyä. Olen itsekin kokenut ukkini
kuoleman jälkeen selittämättömiä asioita ja
joutunut pohtimaan elämää siinä sivussa.
Näkyjen näkemistä ja hallusinaatioita on
selitetty monella tavalla riippuen aina siitä,
kuka kulloinkin on selittäjänä. Puhutaan mm.
aistien sekoittumisesta, mikä sitten voisi
aiheuttaa kuvailemiasi ilmiöitä. Toiset meistä
uskovat ns. "yliluonnollisiin" asioihin jne. Oli
selitys niille, mikä tahansa,ne ovat kuitenkin
kyseiselle henkilölle todellisia.
Paras tapa suhtautua on huumori. Ajattele, että
elämäsi on mielenkiintoisempaa ja värikkäämpää
näin. Etsi elämääsi jotakin tärkeää tekemistä,
jokin uusi harrastus kenties. Yritä keskittää
enegiasi johonkin sinulle tärkeään ja lopeta
asioiden murehtiminen. Elämässä on niin monia
asioita, joista kannattaa nauttia ja olla
onnellinen ja varmasti moni ihminen on onnellinen
siitä, että sinä olet olemassa. Yritäpäs keksiä
jokaiselle päivälle jokin asia, joka saa sinut
nauramaan.
Ps. ..ja et sinä sekoamassa ole. Kukaan ei ole
niin sekaisin kuin se, joka ei tiedä sitä
olevansa;)
tsemppiä!