Minulla todettiin uupumus ja vakava masennus viime kesänä,sain lääkityksen ja minut ohjattiin terapiaan.2,5 kk sairasloman jälkeen palasin töihin. Lääke auttoikin yllättävän hyvin ja päätin lopettaa jo 3 kk käytön jälkeen,mikä oli virhe. Puoli vuotta jaksoin töissä kunnes uuvuin taas.Opin kantapään kautta että lääkitystä ei missään nimessä kannata lopettaa vaikka piristyykin nopeasti.
Kävin terapiassa aluksi 2-3 viikon välein ja myöhemmin tapaamiset tihenivät noin kertaan viikossa.
Terapiani kesti kokonaisuudessaan n. 8 kk koska vaihdoin paikkakuntaa.
Lääkitystä aion syödä tälläkertaa riittävän pitkään,vuoden tarvittaessa enemmänkin sillä terapiani loputtua lääkitys on ainut apu uudessa elämässä toisella paikkakunnalla.
Terapeuttini oli/on ihana ihminen ja kaipaan suhdettamme vieläkin.Saavutimme mielestäni hyvän luottamuksen ja ymmärryksen ja hetkittäin kaipaan hänen tukeaan vieläkin,varmasti pitkään.
Hän "Päästi minut maailmalle" ja jäähyväiset olivat minulle kova paikka,itkin matkalla kotiin.
Näin hänenkin silmissään kosteuden erotessamme.
Harmi että ihanat ihmiset pitää tässä elämässä joskus jättää taakseen ja jatkaa taivalta ilman.
Ikuisesti muistan häntä lämmöllä ja sain häneltä suurenmoisen avun elämääni ikävänä aikana ja näin matkalla eteenkin päin.
Masennuksesta toipuminen vie pitkään,on hyviä ja erittäin huonoja päiviä,vuorotellen.
Hakekaa ystävät apua koska niin kauan kun on elämää on meillä myös toivoa parantua.
Kävin terapiassa aluksi 2-3 viikon välein ja myöhemmin tapaamiset tihenivät noin kertaan viikossa.
Terapiani kesti kokonaisuudessaan n. 8 kk koska vaihdoin paikkakuntaa.
Lääkitystä aion syödä tälläkertaa riittävän pitkään,vuoden tarvittaessa enemmänkin sillä terapiani loputtua lääkitys on ainut apu uudessa elämässä toisella paikkakunnalla.
Terapeuttini oli/on ihana ihminen ja kaipaan suhdettamme vieläkin.Saavutimme mielestäni hyvän luottamuksen ja ymmärryksen ja hetkittäin kaipaan hänen tukeaan vieläkin,varmasti pitkään.
Hän "Päästi minut maailmalle" ja jäähyväiset olivat minulle kova paikka,itkin matkalla kotiin.
Näin hänenkin silmissään kosteuden erotessamme.
Harmi että ihanat ihmiset pitää tässä elämässä joskus jättää taakseen ja jatkaa taivalta ilman.
Ikuisesti muistan häntä lämmöllä ja sain häneltä suurenmoisen avun elämääni ikävänä aikana ja näin matkalla eteenkin päin.
Masennuksesta toipuminen vie pitkään,on hyviä ja erittäin huonoja päiviä,vuorotellen.
Hakekaa ystävät apua koska niin kauan kun on elämää on meillä myös toivoa parantua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen erittäin ylpeä sinusta että toivuit. Hurmaava kirjoituksesi innosti minutkin kirjoittelemaan vaikka ei tämä ole paras päiväni. Omistan sen silti, siitä ei ole epäilystä.
Tuttu tunne tuo haikea fiilis kun vanha ystävä jää taaksepäin. Minullakin on haikeat muistot vanhoista ylä-aste kavereistani enkä heitä enää tapaa koskaan. Mutta aion hankkia uusia kavereita, sivarista, olen nimittäin päättänyt suorittaa siviilipalveluksen koska olen armeijavastainen henkilö. En edes aio "kokeilla" armeijaa. Sivarissa 4 viikon koulutusjaksolla aion napata muutaman kaverin itselleni. Olen kyllä tietoinen että olen vähemmistö sillä noin 20% suomalaisista käy sivarin.