Ihastumisen, väärinkäsitysten, totuuksien ja illusioiden sekamelskasta

eyelar kirjoitti:

Itkin onnesta, käsitin väärin toisen henkilöllisyyden, itkin tuskasta, mokasin ja häpesin. En halunnut luopua tunteista ja "väärästä" ihastuksen kohteesta, mutta tänään objektiivisuus palkitsi. Tajusin, etten ollut nähnyt omenapuuta, vaan näin yhden omenan kasvojen edessä. Se, jonka kanssa luulin kokeneeni jotain ei ollutkaan hän. Näin hänet poikaystävänsä seurassa, enkä enää voinut kieltää tätä tosiasiaa, mutta tajusin, että siitä huolimatta joku oli vastannut viesteihin...Riutunut toivo heräsi henkiin, mutta samalla hämmentyneisyys valtasi mielen. Kuvittelenko/kuvittelinko omiani vai oliko toinen osapuoli oikeasti olemassa ja tietääkö hän kuka mä oikeasti olen vai erehtyikö hänkin? Hämmentävintä on se, että viestit jotka sain ja luin(kai ne mulle olivat?) tuntuivat erittäin todellisilta ja niin osuvasti kirjoitetuilta, että joko kirjoittaja oli sattumalta valinnut juuri oikeat sanat(kannattais tosissaan harkita lottoamista) tai sitten kirjoittaja tuntee mut ja ne naiset/tytöt, poislukien sukulaiset ja jotkut luokkakaverit, jotka jotenkin tunnen ja joiden tunnen/tiedän tuntevan mut on tosi vähissä. Vaikka tajusin aluksi erehtyneeni vastapuolesta niin sen jälkeen Mitä, jos sittenkin- ajatus on pyörinyt päässä tosi villisti, sillä se mitä silloin tunsin ja koin oli jotain uskomattoman kaunista. En haluaisi myöntää sen olleen unta tai kuvitelmaa. The Matrix. Onkohan luvassa se punainen vai sininen pilleri? Leevit pukee tapahtumat ja tunteet nyt sanoiksi tosi hyvin siispä loppuun lyriikkaa.

Turkmenialainen Tyttöystävä

Minä poikamiehenä tietenkin
lehti-ilmoitukseen vastasin
Sitä pitkän matkan tehdä saa,
kun on pakko kauas matkustaa
jos mielii itselleen saada rakkaimman.
Ja kunhan vain Turkmenia ensin löytyy kartalta
Mä tähdet kompassina luokses suunnistan

Mun oma Ljeni, Ljeni, Ljeni
Uskomattoman kaunis morsian
Niin soma Ljeni, pieni Saraseni
Mun oma Miss Turkmenia

Tiekartalta matkoja mittailin
Ajoreitin viivalla merkitsin:
Viipuri sitten Pietari, Moskova
ja seuraavaksi Voldograd ja sielta
Araljärven kautta Azabadhiin
Ja taas kun vaaramaisemat aavikoksi muuttuvat
maastoauton voi kai vaihtaa kameliin

Mun oma Ljeni, Ljeni, Ljeni
Uskomattoman kaunis morsian
Niin soma Ljeni, pieni Saraseni
Mun oma Miss Turkmenia

Väsyneenä voi helposti eksyä
Sitä alkaa jo nähdä näkyjä
kun pitkän matkan tehdä saa,
jo on pakko kauas matkustaa
Kenties turhaan aavikolla harhaillen
Eksyksissä silti uskoen, että tuike tähtien
on vain heijastusta sinun silmien

Mun oma Ljeni, Ljeni, Ljeni
Uskomattoman kaunis morsian
Niin soma Ljeni, pieni Saraseni
Mun oma Miss Turkmenia

Niin soma Ljeni, Ljeni, Ljeni
Uskomattoman kaunis morsian
Niin soma Ljeni, pieni Saraseni
Mun oma Miss Turkmenia

Niin soma Ljeni, Ljeni, Ljeni
Uskomattoman kaunis morsian
Niin soma Ljeni, pieni Saraseni
Mun oma Miss Turkmenia

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä