kun eivä ole lapset elämässä mukana. Niin tai yleensäkin joka perheensä on jättänyt, omasta tai jonkun muun painostuksesta.
Jos ajattelisin itseäni, että jättäisin lapseni, enkä näkisi heitä viikkoon, kuukauteen tai jopa vuosiin, tuntisin mieletöntä omantunnontuskaa. Ehkä nainen kokee sen erilaisemmin kuin mies.
Kun mies ei ole lapsen elämässä päivittäin mukana, ei tiedä lapsestaan oikeesti yhtään mitään. Hän jättää koulujuhlat, synttärit, rippijuhlat ym kaiken elämästään pois. Mitä vanhempi saa lapsetaan kun näkee häntä kerran kuussa tai vuodessa? Ei varmaan tunnu kovinkaan omalta.
Miltä tuntuu lapseta, kun isä, tai se toinen vanhempi jättää hänet? Eikö jättäjä voisi ajatella miltä lapsesta tuntuu, eikä taas ajatella omaa parastaan, miten itsellä on hyvin ja onnellinen olla.
Meneekö omat tunteet aina lapsen tunteita edelle ?
Jos ajattelisin itseäni, että jättäisin lapseni, enkä näkisi heitä viikkoon, kuukauteen tai jopa vuosiin, tuntisin mieletöntä omantunnontuskaa. Ehkä nainen kokee sen erilaisemmin kuin mies.
Kun mies ei ole lapsen elämässä päivittäin mukana, ei tiedä lapsestaan oikeesti yhtään mitään. Hän jättää koulujuhlat, synttärit, rippijuhlat ym kaiken elämästään pois. Mitä vanhempi saa lapsetaan kun näkee häntä kerran kuussa tai vuodessa? Ei varmaan tunnu kovinkaan omalta.
Miltä tuntuu lapseta, kun isä, tai se toinen vanhempi jättää hänet? Eikö jättäjä voisi ajatella miltä lapsesta tuntuu, eikä taas ajatella omaa parastaan, miten itsellä on hyvin ja onnellinen olla.
Meneekö omat tunteet aina lapsen tunteita edelle ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanne sellainen että se jättäjä ajattelee tekevänsä lapsen kannalta oikean ratkaisun häipyessään maisemista .
Jos lähi on persoonallisuushäiriöinen niin silloin jättäjä ajattelee lähtemällä antavansa lapselle edes jonkinmoisen kasvurauhan .
Jokaisella on oikeus omaan elämään .Ja hyvään elämään .Joskus voi olla viisasta lähteä ja jäädä odottamaan että lapset kasvavat ja tulevat perässä .
piston sydämessään siitä että taas on vierähtänyt vuosi eikä ole muistanut/ ehtinyt/ muuten vaan nähnyt lasta. Jouluisin soittaa ja vuolaasti valittaa kuluneen vuoden työkiireistään ja pahoittelee, ettei ole lasta ehtinyt hakea, lupailee ensi vuonna ottaa enemmän aikaa ja kyselee mitä voisi ostaa ja koska tuoda lapselle jotakin. Kun on tämän kerran vuodessa lahjuksen toimittanut, voikin taas hyvällä omalla tunnolla unohtaa lapsensa olemassaolon ja tapaamishalut kokonaan.
nim.merk. kyllä sapettaa
Tiedän tunteen, lähes samanlaista meilläkin on ollu. Mutta olen tehnyt itselleni selväksi sen, että itseppähän on tiensä valinnut, ja itseppähän siitä aikanaan kärsii. Mies ei ole meidän arvoinen, joten mitä sitä suremaan.
ihan kokemuksesta voin sanoa...!
vanhempani erosivat kun olin 14.v
olin isäni kanssa tekemisissä jokseenkin useasti,mutta kun hän tapasi naisen perusti sen kanssa perheen jne..
niin eipä tekemisissä olla enää..heillä on 4 lasta..ei soittele kysele kuulumisia jen..minä soitan joskus ja kysyn mutta vaikeeta seki on tai vaikeeta puhua... ei muistanu synttäreitäni enää nuorempana ei käyny valmistujaisjuhlissanikaa..
että näköjään se helppoa on miehelle.. ainaki tälle mun kyseiselle isälle.!!!!!
helppo rakentaa uusi perhe ja unohtaa vanha lapsi ja "heivata" mäkee...
IKÄVÄÄ,MUTTA eipä sille mitää voi!
entinen ja ottaa uusi elämä. Mitäs vanhoista lapsista, kunhan on uusia...