TÄMÄ ON VAKAVAN

Ei todellakaan kannata vitsailla syövästä.Kuinka joku kehtaa?

Asiallinen ei asiaton kirjoitti:

Ei todellakaan kannata vitsailla syövästä.Kuinka joku kehtaa?

että kukaan ei tiedä missä " se" milloinkin ja kenellä luuraa.

asia kirjoitti:

että kukaan ei tiedä missä " se" milloinkin ja kenellä luuraa.

Laittakaa palstan sheriffille postia, jos meno on asiatonta. Sähköpostiosoitehan on etusivulla.

Tee näin kirjoitti:

Laittakaa palstan sheriffille postia, jos meno on asiatonta. Sähköpostiosoitehan on etusivulla.

kuulumisille ja "asialliselle" MIELIPITEENVAIHDOLLE.
-kuulumisiin!

Kyllähän syöpään kuolee mitä suurimmalla todennäköisyydellä enemmän kuin mihinkään muuhun sairauteen. Ei edes yksikään hoitava taho pidä syöpää sairautena muiden joukossa, ei!
Kuolee 60% sairastuneista, vain 40% on elossa 5 vuoden päästä.

Ei nuhakuumetta kirjoitti:

Kyllähän syöpään kuolee mitä suurimmalla todennäköisyydellä enemmän kuin mihinkään muuhun sairauteen. Ei edes yksikään hoitava taho pidä syöpää sairautena muiden joukossa, ei!
Kuolee 60% sairastuneista, vain 40% on elossa 5 vuoden päästä.

edes syöpään ei tarvitse kuolla kuin kerran.Ja sitä ennen voi elää vaikka vähemmän vakavasti.

Ei nuhakuumetta kirjoitti:

Kyllähän syöpään kuolee mitä suurimmalla todennäköisyydellä enemmän kuin mihinkään muuhun sairauteen. Ei edes yksikään hoitava taho pidä syöpää sairautena muiden joukossa, ei!
Kuolee 60% sairastuneista, vain 40% on elossa 5 vuoden päästä.

nyt aloin pelätä,apua,
tuollaista en halua ajatella,,ainakaan vielä!
minä elän! me elämme vaikka syöpää sairastamme!
elämme tätä päivää.
en laske noita prosentteja en.

Ei nuhakuumetta kirjoitti:

Kyllähän syöpään kuolee mitä suurimmalla todennäköisyydellä enemmän kuin mihinkään muuhun sairauteen. Ei edes yksikään hoitava taho pidä syöpää sairautena muiden joukossa, ei!
Kuolee 60% sairastuneista, vain 40% on elossa 5 vuoden päästä.

kuin syöpään, esimerkiksi liikenneonnettomuudessa. Se, jos mikä tulee yllättäin, jos on tullakseen. Siinä on myös se huono puoli, että voi vaikka jäädä henkiin ja liikuntakyvyttömäksi tai vammaiseksi.
Meillä syöpäpotilailla sentään on aikaa valmistautua. Valmistautua mihin, siihen lopulliseen ja välttämättömään, joka meitä kaikkia kohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Mehän olemme etuoikeutettuja, sillä voimme siihen h-hetkeen asti elää kohtuullisesti, vieläpä järjestellä asioitamme.

voi kuolla muutenkin kirjoitti:

kuin syöpään, esimerkiksi liikenneonnettomuudessa. Se, jos mikä tulee yllättäin, jos on tullakseen. Siinä on myös se huono puoli, että voi vaikka jäädä henkiin ja liikuntakyvyttömäksi tai vammaiseksi.
Meillä syöpäpotilailla sentään on aikaa valmistautua. Valmistautua mihin, siihen lopulliseen ja välttämättömään, joka meitä kaikkia kohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Mehän olemme etuoikeutettuja, sillä voimme siihen h-hetkeen asti elää kohtuullisesti, vieläpä järjestellä asioitamme.

tullut ajateltua.

voi kuolla muutenkin kirjoitti:

kuin syöpään, esimerkiksi liikenneonnettomuudessa. Se, jos mikä tulee yllättäin, jos on tullakseen. Siinä on myös se huono puoli, että voi vaikka jäädä henkiin ja liikuntakyvyttömäksi tai vammaiseksi.
Meillä syöpäpotilailla sentään on aikaa valmistautua. Valmistautua mihin, siihen lopulliseen ja välttämättömään, joka meitä kaikkia kohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Mehän olemme etuoikeutettuja, sillä voimme siihen h-hetkeen asti elää kohtuullisesti, vieläpä järjestellä asioitamme.

seurata vierestä toisen lähtöä. Veljeni kuoli syöpään, ja se tiedettiin jo kaksi vuotta aikaisemmin ettei paranemismahdollisuutta ole. Ne olivat elämäni raskaimmat vuodet. Sen jälkeen sairastettu oma syöpä ei ollut läheskään niin raskasta.

voi kuolla muutenkin kirjoitti:

kuin syöpään, esimerkiksi liikenneonnettomuudessa. Se, jos mikä tulee yllättäin, jos on tullakseen. Siinä on myös se huono puoli, että voi vaikka jäädä henkiin ja liikuntakyvyttömäksi tai vammaiseksi.
Meillä syöpäpotilailla sentään on aikaa valmistautua. Valmistautua mihin, siihen lopulliseen ja välttämättömään, joka meitä kaikkia kohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Mehän olemme etuoikeutettuja, sillä voimme siihen h-hetkeen asti elää kohtuullisesti, vieläpä järjestellä asioitamme.

Jos syöpään sairastuneen pitää olla vielä vakava kaiken aikaa;ei kuulosta hyvältä. Kyllä moni sairastuttuaan vakavasti joutuu miettimään synnyt ja syvät ja joutuu kohtaamaan kuolemaan liittyvät kysymykset. Se on ihan hyväkin, sillä kun saa käsiteltyä kuoleman pelkonsa pystyy ihminen elämään "vapaammin". Pystyy todella elämään tässä päivässä ja toivottavasti ja onneksi voi myös nauttia hyvistä asioista ja arvostaa elämän pieniä ihmeitä arkipäivässä. Ei viedä kenneltäkään sitä iloa, että osaa ( ehkä, vihdoin)nauttia elämästä kaikin tuntein. Voi näyttää ilonsa, surunsa, pelkonsa, rakkautensa. Se on totta, ettei meistä kukaan tiedä milloin noutaja tulee kohdalle, vaikka sitten liikenneonnettomuudessa. Eihän me vaadita muiltakaan kanssa ihmisiltä vakavuutta, vain siksi, että hekin ovat kuolevaisia. Nautitaan
elämästä niin kauan kuin se on mahdollista. Paljon hyviä päiviä, kuukausia ja vuosia toivettelen!

MINÄ HUUDAN JOS HALUAN KOSKA OLEN ITSE VIIMEISTÄ HETKEÄ LÄHELLÄ JA MINUA PELOTTAA.JA TOISET TÄÄLLÄ VAAN KÄSKEE OLEMAAN HILJAA JA SITÄ PAITSI OLEN YKSIN YKSIN YKSIN

käskyjä kirjoitti:

MINÄ HUUDAN JOS HALUAN KOSKA OLEN ITSE VIIMEISTÄ HETKEÄ LÄHELLÄ JA MINUA PELOTTAA.JA TOISET TÄÄLLÄ VAAN KÄSKEE OLEMAAN HILJAA JA SITÄ PAITSI OLEN YKSIN YKSIN YKSIN

Jos tuo edellinen avunhuuto on totta ja vakavalla mielellä kerrottu, niin saitpa ainakin minut sanattomaksi. Olen todella pahoillani puolestasi, sillä kukaan ei saisi jäädä pelkoineen yksin.

Näiden viimeviikkojen häiriköiden kanssa tulee nähtävästi itsekin vainoharhaiseksi, kun kaikki inhimillisyys on onnistuttu hävittämään.

käskyjä kirjoitti:

MINÄ HUUDAN JOS HALUAN KOSKA OLEN ITSE VIIMEISTÄ HETKEÄ LÄHELLÄ JA MINUA PELOTTAA.JA TOISET TÄÄLLÄ VAAN KÄSKEE OLEMAAN HILJAA JA SITÄ PAITSI OLEN YKSIN YKSIN YKSIN

Ehkä nyt niin uudet kuin vanhatkin ymmärtävät, että "säätiedotukset" ja muut kuulumiset voisi vaihtaa muualla!
Syöpä on todella sairaus, jossa hädän hetkellä huutaa apua, ja vain masentuu siitä kun muut pitävät täällä "lystiä" ( vaikka jokaisella olisikin taustalla se sama sairaus).
Yritetään saada se löpinäpalsta ja keskitytään täällä syöpään, sen hoitoihin ja kokemuksiin.

vilmat kirjoitti:

Jos tuo edellinen avunhuuto on totta ja vakavalla mielellä kerrottu, niin saitpa ainakin minut sanattomaksi. Olen todella pahoillani puolestasi, sillä kukaan ei saisi jäädä pelkoineen yksin.

Näiden viimeviikkojen häiriköiden kanssa tulee nähtävästi itsekin vainoharhaiseksi, kun kaikki inhimillisyys on onnistuttu hävittämään.

ja kohta ilmeisesti en muuallakaan...
Anteeksi nyt lopetan .

höpinät muualle kirjoitti:

Ehkä nyt niin uudet kuin vanhatkin ymmärtävät, että "säätiedotukset" ja muut kuulumiset voisi vaihtaa muualla!
Syöpä on todella sairaus, jossa hädän hetkellä huutaa apua, ja vain masentuu siitä kun muut pitävät täällä "lystiä" ( vaikka jokaisella olisikin taustalla se sama sairaus).
Yritetään saada se löpinäpalsta ja keskitytään täällä syöpään, sen hoitoihin ja kokemuksiin.

täälläkin.vuosi,ehkä kaksi,Herra tietää.
siitä huolimatta en ole katkera,iloitsen toisten syöpää sairastavien kanssa siitä,että välillä,kun jaksamme istua koneen ääreen,saamme lukea positiivisia,iloisiakin kirjeitä.
viimeisiin vuosiini haen iloa,en katkeruutta.
erityisen mielelläni luen niitten potilaitten kertomuksia,jotka jaksaa sairauden keskelläkin pitäähuumorin yllä.
sairaalassakin meillä toivottomilla on tosi hauska huumori,se jos mikä,on tärkeää.
sitten,kun en enää kykene kirjoittamaan,tai lukemaan,muistelen näitä ihania ihmisiä täällä,Jumalan siunausta teille,älkää antako masennukselle valtaa.

höpinät muualle kirjoitti:

Ehkä nyt niin uudet kuin vanhatkin ymmärtävät, että "säätiedotukset" ja muut kuulumiset voisi vaihtaa muualla!
Syöpä on todella sairaus, jossa hädän hetkellä huutaa apua, ja vain masentuu siitä kun muut pitävät täällä "lystiä" ( vaikka jokaisella olisikin taustalla se sama sairaus).
Yritetään saada se löpinäpalsta ja keskitytään täällä syöpään, sen hoitoihin ja kokemuksiin.

ei kai ne säästä puhumiset nyt tämän asian suurin rikos ollut? Ei niitä sentään joka päivään tai alustukseen ole työnnetty. Eikä kai ole tarkoitus, että me syöpään sairastuneet heti ensi metreillämme käperrymme kuolemaa odottamaan?

Kyllä ihmisen mieli tässäkin tilanteessa koittaa hakea elämään iloa ja pieniäkin valonpilkahduksia, sekä tukea omille peloilleen ja mahdollisuuksien mukaan antaa tukea sitä tarvitseville.

Ikävää on, että viimeisen kolmen viikon ajan täällä on yhä enenevässä määrin ollut noita kiroilevia häiriköitä ja asiallisiinkin alustuksiin negatiivisia kommenttejaan heittäviä henkilöitä. Ilmeneepä ihan nimimerkistä suivaantuneita kiroiluja ja häiriköintiä. Lieko sitten tuo koulujen loppuminen tuonut tänne muutaman murkku-ikäisen itseäänhauskuttajan?

vilmat kirjoitti:

ei kai ne säästä puhumiset nyt tämän asian suurin rikos ollut? Ei niitä sentään joka päivään tai alustukseen ole työnnetty. Eikä kai ole tarkoitus, että me syöpään sairastuneet heti ensi metreillämme käperrymme kuolemaa odottamaan?

Kyllä ihmisen mieli tässäkin tilanteessa koittaa hakea elämään iloa ja pieniäkin valonpilkahduksia, sekä tukea omille peloilleen ja mahdollisuuksien mukaan antaa tukea sitä tarvitseville.

Ikävää on, että viimeisen kolmen viikon ajan täällä on yhä enenevässä määrin ollut noita kiroilevia häiriköitä ja asiallisiinkin alustuksiin negatiivisia kommenttejaan heittäviä henkilöitä. Ilmeneepä ihan nimimerkistä suivaantuneita kiroiluja ja häiriköintiä. Lieko sitten tuo koulujen loppuminen tuonut tänne muutaman murkku-ikäisen itseäänhauskuttajan?

niin, olen epäillyt minäkin että jotain henkilöitä täällä käy toisia haukkumaan, joilla ei itsellään ole syöpää.

Kokemukseni on että vakava sairaus pikemminkin toimii kuin rankimman luokan puhdistus. Niin moni aiemmin 'tärkeä' asia osoittaa olevansa täysin merkityksetön, jotkut muut asiat nousevat etualalle.
Kuten vaikkapa empatia, ymmärrys miten sittenkin pikku taapertajia olemme elämän tiellä. Nöyryys ja lempeys kanssaihmisiä kohtaan.
Kun luulomme elämän jatkumisesta ties kuinka kauan yhtäkkiä romahtaa, se on kuin puhdistava tuli. Kuona pois elämästä, tärkeät asiat jäävät.

Siksi ajattelen että toisia kirjoittajia haukkuvat eivät sittenkään ole avautuneet elämän perimmäisille asioille, ikuisille, katoaville.
oman minän luuloteltu tärkeys on ensimmäinen katoavista harhakäsityksistä...

Ei jäädä yksin, kirjoitellaan ja revitään iloa tästä ja nyt.

vilmat kirjoitti:

ei kai ne säästä puhumiset nyt tämän asian suurin rikos ollut? Ei niitä sentään joka päivään tai alustukseen ole työnnetty. Eikä kai ole tarkoitus, että me syöpään sairastuneet heti ensi metreillämme käperrymme kuolemaa odottamaan?

Kyllä ihmisen mieli tässäkin tilanteessa koittaa hakea elämään iloa ja pieniäkin valonpilkahduksia, sekä tukea omille peloilleen ja mahdollisuuksien mukaan antaa tukea sitä tarvitseville.

Ikävää on, että viimeisen kolmen viikon ajan täällä on yhä enenevässä määrin ollut noita kiroilevia häiriköitä ja asiallisiinkin alustuksiin negatiivisia kommenttejaan heittäviä henkilöitä. Ilmeneepä ihan nimimerkistä suivaantuneita kiroiluja ja häiriköintiä. Lieko sitten tuo koulujen loppuminen tuonut tänne muutaman murkku-ikäisen itseäänhauskuttajan?

muutaman viikon ajan.

vilmat kirjoitti:

ei kai ne säästä puhumiset nyt tämän asian suurin rikos ollut? Ei niitä sentään joka päivään tai alustukseen ole työnnetty. Eikä kai ole tarkoitus, että me syöpään sairastuneet heti ensi metreillämme käperrymme kuolemaa odottamaan?

Kyllä ihmisen mieli tässäkin tilanteessa koittaa hakea elämään iloa ja pieniäkin valonpilkahduksia, sekä tukea omille peloilleen ja mahdollisuuksien mukaan antaa tukea sitä tarvitseville.

Ikävää on, että viimeisen kolmen viikon ajan täällä on yhä enenevässä määrin ollut noita kiroilevia häiriköitä ja asiallisiinkin alustuksiin negatiivisia kommenttejaan heittäviä henkilöitä. Ilmeneepä ihan nimimerkistä suivaantuneita kiroiluja ja häiriköintiä. Lieko sitten tuo koulujen loppuminen tuonut tänne muutaman murkku-ikäisen itseäänhauskuttajan?

ainankin minä olen samaa mieltä,on se oikea tai ei.Koitetaan löytää tämän pahan maailman keskeltä se pikku pilkahdus aurinkoa joka toivottavasti paistaa kaikille elämäntilanteeseen katsomatta. Ja voi kun me / ne heikoimmatkin näkisivät vielä sitä ilon pilkahdusta edes pikkuisen.Itse käyn tällä hetkellä läpi läheiseni sairautta auttamalla häntä niin hyvin kuin osaan.Yritän myös ilahduttaa häntä vaikka millä keinoin.Kivaa Kesää kaikille.

höpinät muualle kirjoitti:

Ehkä nyt niin uudet kuin vanhatkin ymmärtävät, että "säätiedotukset" ja muut kuulumiset voisi vaihtaa muualla!
Syöpä on todella sairaus, jossa hädän hetkellä huutaa apua, ja vain masentuu siitä kun muut pitävät täällä "lystiä" ( vaikka jokaisella olisikin taustalla se sama sairaus).
Yritetään saada se löpinäpalsta ja keskitytään täällä syöpään, sen hoitoihin ja kokemuksiin.

Kyllä ne höpinät ja löpinät on vihon viimeistä apua, kuten huomaa täälläkin. Joku huutaa apua ja jotkut sen kun herjaa heittää.

käskyjä kirjoitti:

MINÄ HUUDAN JOS HALUAN KOSKA OLEN ITSE VIIMEISTÄ HETKEÄ LÄHELLÄ JA MINUA PELOTTAA.JA TOISET TÄÄLLÄ VAAN KÄSKEE OLEMAAN HILJAA JA SITÄ PAITSI OLEN YKSIN YKSIN YKSIN

on viimeisiä hetkiä lähellä.Hän ei huuda,ei edes kirjoita enää. Hän on tyyni,hän rukoilee meidän jälkeenjäävien puolesta.
Hän jaksoi säilyttää huumorin ja hyvän mielen loppuun asti.
Ei kuoleva muita arvostele,ei edes itsään.
Rukoilen puolestasi.

Vaan oikeaa auttamista kirjoitti:

Kyllä ne höpinät ja löpinät on vihon viimeistä apua, kuten huomaa täälläkin. Joku huutaa apua ja jotkut sen kun herjaa heittää.

sitten,sanattako lohduttaa ?

kohta isätön kolmekymppinen kirjoitti:

on viimeisiä hetkiä lähellä.Hän ei huuda,ei edes kirjoita enää. Hän on tyyni,hän rukoilee meidän jälkeenjäävien puolesta.
Hän jaksoi säilyttää huumorin ja hyvän mielen loppuun asti.
Ei kuoleva muita arvostele,ei edes itsään.
Rukoilen puolestasi.

Minä myös rukoilen päivittäin, mutta puhupas täällä rukouksista, niin näet minkä haukkumisryöpyn saat. Rukoilen isäsi puolesta.

eikös jokainen saakaan ilmaista omaa mielipidettään?

myös tosikoille! kirjoitti:

eikös jokainen saakaan ilmaista omaa mielipidettään?

mielipide tuo edellinenkin?

ollut... kirjoitti:

mielipide tuo edellinenkin?

Metastaasin viesti kyllä järkytti.

Asiallinen ei asiaton kirjoitti:

Metastaasin viesti kyllä järkytti.

se ei tarkoita sitä, että vakava pitää olla koko loppuelämänsä. Eikä iloisuus, iloiset asiat tai huumori ja hymyssä suin kulkeminen tarkoita sitä, ettei suhtautuisi syöpään vakavasti. Vakava juttuhan se, tottahan minä sen tiedän itsekin sen kokeneena. Silti ELÄMÄN ON JATKUTTAVA ILOINEEN JA SURUINEEN, sikäli kuin voimat vaan antavat myöten. MIKSI? Minun vastaukseni tähän on: rakkaitteni, läheisteni, lastenlasteni, ystävien, työtovereiden ja muiden tuttavien ja miksei myös näillä sivuilla kirjoittavien ihanien ihmisten vuoksi.
Sen verran itsekäskin olen, etten halua, sitten kun minusta joskus aika jättää, näiden ihmisten muistelevan minua vanhana, kärttyisänä ja katkeroituneena mummelina. Toivon, että jälkeenjäävät muistaisivat niitä hyviä yhteisiä juttuja, joita meillä yhdessä on ollut. Nythän minulla onneksi toistaiseksi on vielä mahdollisuus tehdä jotakin tämän asian eteen.

Haluan tässä vielä kertoa isäni poislähdöstä noin viisitoista vuotta sitten. Hän sairasti keuhosyöpää ja tiesi lähtönsä olevan lähellä. Viimeisen kerran hänet tavatessani juttelimme ihan arkipäiväisitä asioista. Toki puhuimme sairaudestakin ja hänen voinnistaan. Sitten isäni katsoi kelloa, ja totesi, että meidän (tarkoitti minua ja lapsiani) on varmaankin kohta aika lähteä, että ehtisimme käymään kaupassa. Kello oli noin 19. Tuohon aikaan kaupat menivät kiinni kello 20. Lähtiessämme sairaalasta hän halusi kätellä minua hiljaisuuden vallitessa. Seuraava viesti sairaalasta olikin, että hän on nukkunut rauhallisesti pois. Jälkeenpäin olen pohtinut paljon tuota viimeistä keskusteluamme ja olen tulkinnut sen niin, ja vakuuttunut siitä, että hän halusi viestittää elämän jatkumisesta ja luotti siihen, että kohdallani elämää jatkuu ilman sen kummempia elämänohjeita. Eihän hän muuten tuossa tilanteessa olisi muistuttanut arkipäiväisistä asioista. Ehkä juuri sen tähden minäkin tässä tänään ajattelen näin. Ja, haluan sen kertoa Teillekin.

kuitenkaan kirjoitti:

se ei tarkoita sitä, että vakava pitää olla koko loppuelämänsä. Eikä iloisuus, iloiset asiat tai huumori ja hymyssä suin kulkeminen tarkoita sitä, ettei suhtautuisi syöpään vakavasti. Vakava juttuhan se, tottahan minä sen tiedän itsekin sen kokeneena. Silti ELÄMÄN ON JATKUTTAVA ILOINEEN JA SURUINEEN, sikäli kuin voimat vaan antavat myöten. MIKSI? Minun vastaukseni tähän on: rakkaitteni, läheisteni, lastenlasteni, ystävien, työtovereiden ja muiden tuttavien ja miksei myös näillä sivuilla kirjoittavien ihanien ihmisten vuoksi.
Sen verran itsekäskin olen, etten halua, sitten kun minusta joskus aika jättää, näiden ihmisten muistelevan minua vanhana, kärttyisänä ja katkeroituneena mummelina. Toivon, että jälkeenjäävät muistaisivat niitä hyviä yhteisiä juttuja, joita meillä yhdessä on ollut. Nythän minulla onneksi toistaiseksi on vielä mahdollisuus tehdä jotakin tämän asian eteen.

Haluan tässä vielä kertoa isäni poislähdöstä noin viisitoista vuotta sitten. Hän sairasti keuhosyöpää ja tiesi lähtönsä olevan lähellä. Viimeisen kerran hänet tavatessani juttelimme ihan arkipäiväisitä asioista. Toki puhuimme sairaudestakin ja hänen voinnistaan. Sitten isäni katsoi kelloa, ja totesi, että meidän (tarkoitti minua ja lapsiani) on varmaankin kohta aika lähteä, että ehtisimme käymään kaupassa. Kello oli noin 19. Tuohon aikaan kaupat menivät kiinni kello 20. Lähtiessämme sairaalasta hän halusi kätellä minua hiljaisuuden vallitessa. Seuraava viesti sairaalasta olikin, että hän on nukkunut rauhallisesti pois. Jälkeenpäin olen pohtinut paljon tuota viimeistä keskusteluamme ja olen tulkinnut sen niin, ja vakuuttunut siitä, että hän halusi viestittää elämän jatkumisesta ja luotti siihen, että kohdallani elämää jatkuu ilman sen kummempia elämänohjeita. Eihän hän muuten tuossa tilanteessa olisi muistuttanut arkipäiväisistä asioista. Ehkä juuri sen tähden minäkin tässä tänään ajattelen näin. Ja, haluan sen kertoa Teillekin.

kirjoituksesi oli todella hyvä! Näistä asioista olen kanssasi täysin samaa mieltä. Minäkin olen seurannut kolmen (miehen veli ja serkut) syöpää sairastaneen lopullista lähtöä.Se on rankkaa,mutta siinäon jotain kaunista mukana.Kun mieheni veli eli viimmeisiä päiviään sairaalassa,hänkin halusi,että puhumme ihan tavallisista asioista.Meidän lapset oli silloin vähän päälle 10.vuotiaita,ja hän pyysi miestäni järjestämään lapsille risteilyn ja kaikkea sellaista. tyttäreni lauloi hänelle lauluau" on laiva valmiina lähtöön,se kaukomaille vie,missä illan tullen ei pohjan tähteä näy,," Muistan,kun ensi kerran hänen kuolemansa jälkeen kävelimme tuolla rannassa,minulle tuli tunne,että miehen veli käveli mukanamme.Jotenkin niistä viimeisistä päivistä jäi surullinen,mutta kaunis muisto.