Agilityn riemua / kuvia

Minulla on tervu ja saksanpaimenkoira, molempien kanssa harrastan agilityä, hakua ja jälkeä sekä toko-tokoa. Ei tuo agility mitenkään synnynnäistä koiralle tosiaankaan ole, ainakin omilleni olen joutunut asiat opettamaan :). Tosin nämä ovat kyllä olleet nopeita oppimaan, ihan kädellä näyttäen on hypyt ja kiertämiset opetettu, samoin välistävedot yms. Koskaan ei ole tarvinut koiraa pakottaa. Usein se on ollut nopeampi, mutta oikaisemalla virhettä on mennyt nopeasti perille, että tästä se palkka tulee. Keinu oli sakunartulle inhotuskammotus ja samasta syystä vähän hidasteli myös puomille mennossa (kun ei tiennyt, onko se keinu vai ei, suoraan edestä päin katsoen se näyttää koirasta keinulta), mutta sekin alkoi ajan kanssa sujumaan.

Olen kuitenkin nähnyt myös koiria, joille on perushyppyä opetettu kai kymmenen eri treenikerran aikana. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. ON se kyllä paljon ohjaajastakin kiinni, koira tekee töitä palkkansa toivossa.

koirasta kiinni kirjoitti:

Minulla on tervu ja saksanpaimenkoira, molempien kanssa harrastan agilityä, hakua ja jälkeä sekä toko-tokoa. Ei tuo agility mitenkään synnynnäistä koiralle tosiaankaan ole, ainakin omilleni olen joutunut asiat opettamaan :). Tosin nämä ovat kyllä olleet nopeita oppimaan, ihan kädellä näyttäen on hypyt ja kiertämiset opetettu, samoin välistävedot yms. Koskaan ei ole tarvinut koiraa pakottaa. Usein se on ollut nopeampi, mutta oikaisemalla virhettä on mennyt nopeasti perille, että tästä se palkka tulee. Keinu oli sakunartulle inhotuskammotus ja samasta syystä vähän hidasteli myös puomille mennossa (kun ei tiennyt, onko se keinu vai ei, suoraan edestä päin katsoen se näyttää koirasta keinulta), mutta sekin alkoi ajan kanssa sujumaan.

Olen kuitenkin nähnyt myös koiria, joille on perushyppyä opetettu kai kymmenen eri treenikerran aikana. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. ON se kyllä paljon ohjaajastakin kiinni, koira tekee töitä palkkansa toivossa.

ossatko arvioida kuinka paljon koiran ilosta tulee siitä, että tietää saavansa palkkaa, vai siitä, että kokee homman myös itse mielekkääksi, haastavaksi tai virikkeelliseksi?

syntyy? kirjoitti:

ossatko arvioida kuinka paljon koiran ilosta tulee siitä, että tietää saavansa palkkaa, vai siitä, että kokee homman myös itse mielekkääksi, haastavaksi tai virikkeelliseksi?

Riippuu varmaan koirasta taas tuokin.. Mitä oman pentuni kanssa agilityä kokeiltiin, niin kyllä kyse oli täysin palkkiontavoittelusta. Koira kokee ilmeisestikin saavansa "helpon palkan", kun ei tarvitse kurinalaisesti toimia, kunhan 'vain' juoksee putken läpi tai pujottelee keppejä, niin herkkuja tulee. Tästä suuri motivaatio touhua kohtaan.

Itse olen kuullut kokeneiden agilityharrastajien ja kouluttajien toimesta sellaista, että agilityssä parasta on juuri tuo uusien asioiden opettelu. Parantaa isännän ja koiran välistä suhdetta ja koira saa siinä samalla itsevarmuutta ja aloitekykyä lisää. Myöhemmin kun koira osaa jo paljon, hommasta tulee rutiininomaisempaa ja suurin hohto katoaa. Mutta noinhan se varmaan menee monissa muissakin lajeissa.

jke kirjoitti:

Riippuu varmaan koirasta taas tuokin.. Mitä oman pentuni kanssa agilityä kokeiltiin, niin kyllä kyse oli täysin palkkiontavoittelusta. Koira kokee ilmeisestikin saavansa "helpon palkan", kun ei tarvitse kurinalaisesti toimia, kunhan 'vain' juoksee putken läpi tai pujottelee keppejä, niin herkkuja tulee. Tästä suuri motivaatio touhua kohtaan.

Itse olen kuullut kokeneiden agilityharrastajien ja kouluttajien toimesta sellaista, että agilityssä parasta on juuri tuo uusien asioiden opettelu. Parantaa isännän ja koiran välistä suhdetta ja koira saa siinä samalla itsevarmuutta ja aloitekykyä lisää. Myöhemmin kun koira osaa jo paljon, hommasta tulee rutiininomaisempaa ja suurin hohto katoaa. Mutta noinhan se varmaan menee monissa muissakin lajeissa.

Onko kaikki esteet niin samanlaisia, että loppuu jossain vaiheessa, siis kokonaan uudet haasteet?