Minä olen 16-vuotias SAIRAS tyttö

tyttö hyvä, mitä sinä saavutat sillä mielestäsi
hyvän näköisyydellä.työtä et saa sillä
perusteella,kavereita et saa kuin lyhyeksi
ajaksi,yksikään poika ei ota tyttöystävää
vakituiseksi,kun olet vain hyvän näköinen.mitä
jos yrittäisit keksiä jotain tekemistä jossa
voisit olla hyvä ja miettiä millä asioilla
elämässä on merkitystä.en jaksaisi seurustella
tytön kanssa jolla on koko ajan mielessä ulkonäkö
kyllä kaverit arvostaa pitkällä tähtäimellä
kuitenkin sisäistä kauneutta.älä pilaa elämääsi
tekemällä ruoasta pää asian elämässä.koitahan
selviytyä.

jollekkin asiasta, äiti tai muu hyvä ystävä. He
pystyvät kyllä auttamaan.
Laihuus ei ole kaunista! Niin on minulle sanottu.
Miehet arvostavat enemmän naisellisia pyöreitä
muotoja, nehän ovat merkkejä terveydestä ja
lisääntymiskyvystä.
Mutta hae tyttökulta apua, ennenkuin on
myöhäistä! Hyvä asia on, että tiedostat itse nämä
asiat, siinä on jo alku ja siitä on hyvä lähteä!

Oi ja voi, kuinka moni nykyään luulee laihan
naisen olevan kaunis... Laiha nainen ei ole
kaunis, jos nyt puhutaan niistä luut-törröttää-
paidan-alta-tyypeistä. Rumia he ovat. Kamalia,
rumia, yäk. Harvat miehet arvostaa sellaista
laihuutta, sellainen laiha ihminenhän on
sairas!!! SAIRAS. Tietty, jos toinen haluaa
autaa, kun näkee että toinen on niin laiha, on
eri asia. Ja niitä sairaita ihmisiä pitää auttaa,
ihmiset, ystävät, auttakaa niitä ystäviänne jotka
laihoja ovat, he eivät itse tajua olevansa
sairastuneita... Olkaa niin kilttejä, ottakaa
asia puheeksi ja auttakaa, takana voi olla
muutakin kuin vain laihana oleminen, esim. just
jotain syömishäiriöitä tms... Olkaa inhimillisiä,
ja hyväksykää se, että olette inhimillisiä.

urheile!!! silloin olet hoikka, muttet liikaa. itse
harrastan liikuntaa 6 kertaa viikossa käyn
punttiksella. olen 175cm/ 53kg

Mäkin haluisin olla laihempi,vaik ei se nyt iha
välttämätöntä oo.. oon aika tyytyväinen..mulla ei
oo syömishäiriöö.. mä syön päivässä 2 lämmintä
ateriaa, joka päivä suklaata enkä oksenna ku
sairaana. Täytän ihan kohta muuten 16.. Mut
lohdutuksex (tai paremminki rohkasux ..) et
jätkät tykkää enemmänki muijista joilla ei luut
törrötä, vaan on muotoja. ihan totta!!! no ei
tietty niin paljo ylipainosista.... Ainaki ku mä
painoin ennen 51 kiloo ja oon 163 pitkä ni jätkät
oli enemmä kimpus.. nykyää oon laihtunu neljä
kiloo tosta. Jos sä haluut siis laihtumal
parempaa ulkonäköö, ni muutamia vinkkei.
-pyri eroo oksentamisesta! se pilaa hampaat ja
hengitys rupee haisee.. ja sulle voi TOSISSAA
tulla kuolemansairaus: siis anorexia
-syö kuituja: hedelmiä, viljatuotteita...etc.. ne
ei lihota olleenkaa vaan edistää ruuansulatusta.
Luumu tekee sulle ripulin ja voit taas
sairastuu.. kuituja ei taas voi syödä ikinä
liikaa.
-veden juonti on hyväx mut älä juo enemmän ku 5
litraa päiväs. sulle tulee skitsofrenia!
-liiku paljo ja treenaa lihaksia... paremman
näkönen vartalo, ku sellain pelkkää luuta.
-voit syödä suklaata patukan päivässä tai joka
toinen päivä. jos liikut puol tuntii.. jos
suklaasta tulee finnejä ni syö jotai muuta
makeeta.
-älä jätä lämmintä ruokaa välii.. pitemmän päälle
vaarallista.
-jos otat ittelles enemmä harrastuksii ja
tekemist ni et kerkii ajatella kokoaja syömistä
ja vartaloo.. no koita pärjäillä!!

mä ymmärrän sua erittäin hyvin...vaikka mä oon vasta 14 ni mulle laihduttaminen on pakkomielle!mä vahdin jokaista ruuanpalaa ja aina kun syön mieleen tulee että kaikki muuttuu läskiks reisiin mahaan...se on todella rasittavaa!mä oon yrittänyt lopettaa mutta ei tule mitään...mä tiän etten ole liian lihava mutta saisin kuitenkin olla laihempi(omasta mielestäni)eikä se auta vaikka kaverit sanoo että sä et saa laihduttaa enää...tää on sairaus ja jos sitä ei pääse eroon se tuhoaa!!

Siitä on jo jonkin aikaa, kun olin 16 ja halusin laihaksi. Vuosi vuodelta kiristin paastoani, kokeilin kaikkea. Yritin oksentaa ja toivoin sairastuvani anoreksiaan, kun omat voimat eivät tuntuneet jaksavan pitää diettejäni pystyssä.
22-vuotiaana olin alipainoinen (160/47), mutta en lähelläkään luurankoa. Paastosin ja vihasin itseäni jokaisesta suupalasta. Olin nähnyt niin paljon nälkää, etten ajoittain enää jaksanut olla syömättä, ja kun aloitin, en enää pystynyt lopettamaan. Viikolla tärisin nälästä, viikonloppuisin makasin sohvalla ylensyöneenä ja pahoinvointisena vannoen, että tämä oli viimeinen kerta. Huomasin, että kroppaani särki kaiken aikaa. Olo oli tuskainen. Vahvimmatkin lupaukset pettivät yhä useammin ja lopulta krokotiilikyynelten saattelemana annoin periksi. Aloin syömään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja lihosin puolessa vuodessa 8 kiloa.
Paastoamiseni oli vähentänyt energian kulutukseni minimiin ja syödessäni "normaalisti" lihosin, kunnes elimistö tajusi, ettei enää tarvitse pihistää. Vuosiin en syönyt karkkia, en mitään makeaa ja vältin myös rasvaisia ruokia, välipalat olivat kiellettyjä, jne.
Nyt kaikki se, mitä jätin syömättä huokuttelee. Olen jo aikapäivää sitten menettänyt ihanne mitat. Laihduttamisen ajatus tuntuu todella vaikealta vanhojen kokemusteni takia ja vaikka olen onnistunut myöhemmin pudottamaan painoani vähän järkevimmillä dieteillä kuin silloin 22-vuotiaana, en uskalla enää edes toivoa aikaisemmista mitoistani. Olen 160/64, en mikään herkkuperse, joka yrittää peitellä mässäilynsä.
En suosittele missään tapauksessa tavallisen fyysisen hyvän olon tuovan säännöllisen aterioinnin rikkomista.
Syö siis ennen kaikkea säännöllisesti! Voit keskittyä terveelliseen ruokaan, mutta älä kiellä itseltäsi kaikkea, mikä mielestäsi on hyvää.
Kevyiden ja maukkaiden ruokien valmistaminen (tai sen opettelu) voi olla piristävää ja hyödyksi tulevaisuudelle monellakin tapaa.
Opettele (tarpeen vaatiessa) kohtuutta. Sillä vuosienkin onnistunut itsensä kiristäminen voi purkautua ja johtaa päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä toivoit.
Liiku ja jos laihdutat, ole kärsivällinen, erittäin kärsivällinen. Kilo, korkeintaan kaksi kuussa, muuten saat kaiken takaisin jojona ja todennäköisesti muutaman ylimääräisenkin gramman.
On hyvä pitää paino kurissa, mutta liiallisuuksiin mentäessä joko sairastut pahasti tai hoputat itseäsi lihoamaan.
Mummini kertoi joskus huomanneensa, että oli alkanut lihoa. Hän jätti sokerin kahvista ja painon nousu talttui. Minä en voi sitä tehdä, koska en koskaan ole käyttänyt sokeria kahvissa. Ja olen pulskempi kuin mummini ikinä. Ymmärräthän idean?