1. Siitä on jo kauemmin ku asian huomasin.. Mutta en osaa enää olla muide ihmiste seuras.. Oon yksin mieluummin aika paljo.. Mut sit ku pitäs kuunnella ja olla ymmärtäväinen.. En onnistu, vaikka ennen olin siinä tosi hyvä.. Oonko huono ystävä vai mikä on.. Ehkä se, ku ne ei tiiä mun ahistuksesta tai sellasesta mitään..?
Valehtelijako mä oon.. Valehtelen useinki et on muuta menoa.. Ku en pysty vaa olee kenenkää seuras.. Ei se aina oo näin.. Mut usein..
2. Kaverin soitti ja puhuttiin, tai siis se puhu, semmosia asioita, mille oisin tavallisesti nauranu.. Mut nytten.. Heti ku se sano jtk, ni unohin mitä se sano ja lopeton puhelun mahollisimman lyhyeen.. Sit ku yritin lukea kouluun ni heti unohin mitä olin lukenu..
Ois psykologikäynti neljältä.. Mitä mä sillekää osaan sanoa.. Oon hukassa.. Auttakaa.. Haluan lääkkeitä tähän, et musta tulis normaali! Mut ei oo masennusdiagnoosia ni ei oo lääkkeitäkää.. Vaik samaa pahaa oloa ollu jo 2 vuotta..
Valehtelijako mä oon.. Valehtelen useinki et on muuta menoa.. Ku en pysty vaa olee kenenkää seuras.. Ei se aina oo näin.. Mut usein..
2. Kaverin soitti ja puhuttiin, tai siis se puhu, semmosia asioita, mille oisin tavallisesti nauranu.. Mut nytten.. Heti ku se sano jtk, ni unohin mitä se sano ja lopeton puhelun mahollisimman lyhyeen.. Sit ku yritin lukea kouluun ni heti unohin mitä olin lukenu..
Ois psykologikäynti neljältä.. Mitä mä sillekää osaan sanoa.. Oon hukassa.. Auttakaa.. Haluan lääkkeitä tähän, et musta tulis normaali! Mut ei oo masennusdiagnoosia ni ei oo lääkkeitäkää.. Vaik samaa pahaa oloa ollu jo 2 vuotta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sun vaan pitää sille psykoloogille kertoa.
Tai kirjoita paperille niin ei tarvitse sanoa mitään.
Vaikkapa printtaat tämän saman minkä tänne
kirjoitit ja viet sille luettavaksi.
Se vie aikansa ennenkuin oppii sillei puhumaan tuolla psykologillakaan sen ihmeempiä. Ja luottamuksen toiseen. Yleensä ajanmittaan sitä lähtee oppiin puhumaan. Tehokkainta ja samalla kaikkein raskainta on puhua juuri niistä asioista jotka oikeasti mieltä painaa. Esimerkiksi voi olla suuri häpeä estämässä ettei oikein pysty puhumaan todellisista mieltä painavista asioista. Mut ainakin voi aina silloin sanoa, että "Kylläpäs mua nyt hävettää tää juttu niin paljon etten pysty kertomaan enempää".
Ja kun omat voimat on vähissä niin on aika raskasta piitata toisista. Joten tuossa asiassa voi kyllä antaa itselleen anteeksi. Ettei vaan jaksa nyt niin kuunnella toisten juttuja. Ettei tarvi alkaa pitään itseään huonona kaverina.
Ahdistus voi olla kauheaa tai vielä kauheampaa tai sitten aivan totaalista uhkaa ja kauhua. (lähes kaikesta on kokemusta) Ja se kyllä vie voimat ja pistää ajattelemaan negatiivisesti. Mutta kyllä tuon ahdistuksen takana yleensä ihan järkeviä juttuja on. Mä esimerkiksi ahdistun jos jään yksin vähänkin pidemmäksi aikaa. Ja sit siitä ettei saa mistään fyysistä läheisyyttä. Yhtä kosketusta tai halausta. Tällastahan se sitten on jollei seurustele. On kuin viettäisi jossain autiolla saarella.
Ahdistuksesta kertominen monesti auttaa, mutta voihan siitä olla toki vaikea kertoa. Kuitenkin monesti, kun itse avautuu niin huomaa, että onhan sitä monella muullakin.
Muisti menee ahdistuksessa ja varsinkin masennuksessa aika nopsaan, mutta palautuu myös nopsaan, kun lähtee menemään paremmin.