Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Huolestuttaa

    Olen kahden pienen lapsen äiti (5 ja 4 vuotiaat).
    Yleensä olen tervejärkinen ja muiden mielestä
    reipas ja aikaansaavaa tyyppiä.

    Nykyään tuntuu ettei pää pysy kasassa kun on kyse
    lapsista ja miehestäni. Siis kolmesta minulle
    rakkaimmasta ihmisestä maailmassa. Huolehdin
    lapsista toisinaan "hysteerisesti". Minulle on
    esimerkiksi todella vaikeaa päästää lapsia yksin
    ulos leikkimään. Pelkään heille sattuvan jotain.
    Asumme turvallisessa ympäristössä, joten
    siitäkään ei ole kysymys. Tiedostan, ettei lasten
    ylisuojelu ole "tervettä" ja koitan hillitä
    pelkojani.

    Mikäli mieheni ei vastaa kännykkään hänen
    liikkuessaan maailmalla, ajattelin oitis hänelle
    sattuneen jotain. Toisinaan huoli läheisistäni
    tuntuu peittävän kokonaan alleen kaiken ilon.

    En tiedä miten voisin tulla järkiini tai kuinka
    kauan saan ahdistukseni pidettyä aisoissa.
    Tunteeko kukaan muu näin?
    2274
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Itselläni on sama ongelma, kuulen aina
    naapureilta että olen ylisuojeleva ja että täytyy
    luottaa lapsiin.

    En kuitenkaan pidä asiaa pahana sillä äidin
    rakkaus/ vastuu on iso ja lapsia on suojeltava
    kaikelta pahalta ja vaaroilta!

    Kait se tilanne muuttuu kun lapset kasvaa ja
    viisastuu :)

    Kaikkea hyvää sulle, huomasin nimimerkistäsi että
    samalla linjalla ollaan :)

    Äänestä

    se on todella hienoa että on tollasia vanhempia.
    mutta lasten täytyy itsenäistyä ja siihen on
    luottettava.Itseltäni on lapsi kuollut ja olen
    opetellut luottamaan lapsiin vaikka se on
    vaikeaa.hyvillä neuvoilla lapsi kyllä pärjää
    tässä maailmassa. tsemppiä sinulle

    Äänestä

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Sinikello kirjoitti:

    Olen kahden pienen lapsen äiti (5 ja 4 vuotiaat).
    Yleensä olen tervejärkinen ja muiden mielestä
    reipas ja aikaansaavaa tyyppiä.

    Nykyään tuntuu ettei pää pysy kasassa kun on kyse
    lapsista ja miehestäni. Siis kolmesta minulle
    rakkaimmasta ihmisestä maailmassa. Huolehdin
    lapsista toisinaan "hysteerisesti". Minulle on
    esimerkiksi todella vaikeaa päästää lapsia yksin
    ulos leikkimään. Pelkään heille sattuvan jotain.
    Asumme turvallisessa ympäristössä, joten
    siitäkään ei ole kysymys. Tiedostan, ettei lasten
    ylisuojelu ole "tervettä" ja koitan hillitä
    pelkojani.

    Mikäli mieheni ei vastaa kännykkään hänen
    liikkuessaan maailmalla, ajattelin oitis hänelle
    sattuneen jotain. Toisinaan huoli läheisistäni
    tuntuu peittävän kokonaan alleen kaiken ilon.

    En tiedä miten voisin tulla järkiini tai kuinka
    kauan saan ahdistukseni pidettyä aisoissa.
    Tunteeko kukaan muu näin?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu