Muita samalla linjalla?
Olen sairastanut bulimiaa vuoden verran, sattumalta siihen sorruin. Ahmia pystyn vaikka kunka paljon: 6 magnum jäätelöä 2 pakettia suklaajäätelöä ja leipää 700g irtokarkkia kaupasta tai makuunista...ja paljon muuta yhdellä kertaa. Määrät järkyttäviä ja niihin menee aivan älyttömästi rahaa! Syön päivisin vain vähän muroja/mysliä ja jugurttia ja iltaisin iskee pakottava tarve saada AHMIA KAIKKEA! Yritän juoda teetä mässäilyn välillä että saisin kaiken helpommin ulos. Tiedän tämän olevan sairasta mutta silti teen tätä noin 3-5 kertaa viikossa. Viikonloput pahimpia. Posket ovat pulleat kun omenat ja kaula on turvonnut. Röyhtäilen kokoajan, nähtävästi ruokatorvi jo vioittunut (?) On ummetusta ja turvonnut olo kokoajan. Silmien verisuonet punoittavat.
Hampaita vihloo ja huomaan että kädessäni on arvet hampaista. Etuhampaissa näen pientä sahakuviota mitä ei ennen ole ollut.
Maha on pullea pallo, vatsalaukku ei siedä juurikaan tavallista ruokaa, ummetus iskee heti! Kuukautisia ei ole ollut sitten joulukuun.
Ikää 27vuotta, Pituutta 164 painan 54kg. Urheilen päivittäin airobicciä tai uintia. Elämä täysin kunnossa, työpaikka, perhe, ystäviä, ulkonäkö on ok...MIKSI TEEN NÄIN, MISTÄ TÄMÄ JOHTUU? En tahdo alkaa syömään normaalisti pelkään että lihoan...
Onko muita samalla linjalla? Tarkoitan tuon ummetuksen, röyhtäilyn, elimistön tukkoon menemisestä normaalilla ruuaalla? Silmänne, katkeavatko verisuonenne?
Olen salannut tämän kaikilta....sillä en tee tätä ahmimista kuin kotona yksin nautiskellen SUURESTA määrästä herkkuja....Mikäli olen syönnyt ulkona ystävien kanssa tai juhlissa niin ahmin kotona lisää ja oksennan...
Olen sairastanut bulimiaa vuoden verran, sattumalta siihen sorruin. Ahmia pystyn vaikka kunka paljon: 6 magnum jäätelöä 2 pakettia suklaajäätelöä ja leipää 700g irtokarkkia kaupasta tai makuunista...ja paljon muuta yhdellä kertaa. Määrät järkyttäviä ja niihin menee aivan älyttömästi rahaa! Syön päivisin vain vähän muroja/mysliä ja jugurttia ja iltaisin iskee pakottava tarve saada AHMIA KAIKKEA! Yritän juoda teetä mässäilyn välillä että saisin kaiken helpommin ulos. Tiedän tämän olevan sairasta mutta silti teen tätä noin 3-5 kertaa viikossa. Viikonloput pahimpia. Posket ovat pulleat kun omenat ja kaula on turvonnut. Röyhtäilen kokoajan, nähtävästi ruokatorvi jo vioittunut (?) On ummetusta ja turvonnut olo kokoajan. Silmien verisuonet punoittavat.
Hampaita vihloo ja huomaan että kädessäni on arvet hampaista. Etuhampaissa näen pientä sahakuviota mitä ei ennen ole ollut.
Maha on pullea pallo, vatsalaukku ei siedä juurikaan tavallista ruokaa, ummetus iskee heti! Kuukautisia ei ole ollut sitten joulukuun.
Ikää 27vuotta, Pituutta 164 painan 54kg. Urheilen päivittäin airobicciä tai uintia. Elämä täysin kunnossa, työpaikka, perhe, ystäviä, ulkonäkö on ok...MIKSI TEEN NÄIN, MISTÄ TÄMÄ JOHTUU? En tahdo alkaa syömään normaalisti pelkään että lihoan...
Onko muita samalla linjalla? Tarkoitan tuon ummetuksen, röyhtäilyn, elimistön tukkoon menemisestä normaalilla ruuaalla? Silmänne, katkeavatko verisuonenne?
Olen salannut tämän kaikilta....sillä en tee tätä ahmimista kuin kotona yksin nautiskellen SUURESTA määrästä herkkuja....Mikäli olen syönnyt ulkona ystävien kanssa tai juhlissa niin ahmin kotona lisää ja oksennan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikä lähentelee neljääkymmentä ja bulimia mukana parikymmentä vuotta. Kunto kumminkin loistava kuin kolmekymmppisellä, eikä sisuskaluissakaan mitään ongelmia...ainakaan vielä. Se vaan on osa minua ja olen tottunut sen olemiseen itsessäni. Tutut merkit sinussa ovat tuttuja myös itsessäni. Niihin vaan on jo tottunut eikä peilikuvakaan enää kummastuta sen kummemmin. ON yritetty aikoinaan päästä eroon pskologien ym.avulla laihoin tuloksin. Enää en edes jaksa
yrittää hoitoja, koska en koe tätä enää itselläni sairautena...pikemminkin huonona "tapana" voisin verrata vaikka pieneen liikajuomiseen silloin tällöin. Sinulle joka vielä nuori ja sairaus kohtalaisen alkutaipaleella, suosittelen hoitona vertaisryhmiä tai hyvin intensiivistä hoitoa. Mutta halu OIKEASTI parantua on kaiken A ja O! Omat hoito ja keskustelu käynnit psykiatreilla ja psykologeilla oli sitä itsensä ja hoitajien huijaamista, tyyliin "joo kaikki on jo paremmin eikä ahmimis/oksennus sessioita juuri enää ollenkaan. Ruokapäiväkirjaan oli helppo kirjoitella kaikkea ruokaympyrän terveellisiä vaihtoehtoja kohtuullisine annosmäärineen.Totuushan oli kumminkin aivan toista. Kuten em. halu itse parantua on sen kaiken alku. Toivon sinulle voimia ja tsemppiä valitsemallasi tiellä...mihin se ikinä johdattaakin. Ps. olen vähemmistön edustaja, eli siis mies
Hei!
Olen kanssasi samanikäinen, ja erilaiset syömishäiriöt ovat tulleet tutuiksi nyt kymmenen vuoden ajalta. Minulla myös oli bulimia ja pystyin ahmimaan paljonkin kerralla, mutta se kääntyi hyvin pian anorexian puolelle. Edelleenkin oksennan kyllä, mutta ahmimista ei tapahdu. Oksennan siis silloin, kun olen syönyt ns. normaalisti, ja kun olo kertakaikkiaan on niin kamala, että ruoka on heti saatava pois.
Lääkityksen ja erilaiset hoidot aloitin jo 22-vuotiaana, ja "paraninkin" muutamaksi vuodeksi lähes täysin, kehonkuva ei enää vallannut kaikkia ajatuksiani ja söin ja liikuin kutakuinkin normaalisti. Nyt elämäntilanteen mukanaan tuoma kriisi (joka on jo korjautunut) laukaisi sh:n uudestaan, ja siitä eroon pääseminen on hieman hankalaa. En oikeastaan oksentele, mutta olen hyvin tarkka syömisistäni, tiedän saavani liian vähän energiaa, sillä voimat eivät riitä urheiluun.
En muista, että minulla olisi silmien verisuonet katkeilleet, mutta paksut posket ja turvonneen vatsan muistan hyvin. Vatsani on hyvin herkkä ja se reagoi stressiin ja ruokavaliomuutoksiin edelleen. Pyrin pitämään vatsan toiminnassa syömällä paljon kuitua, pellavansiemeniä sekä silloin tällöin luontaistuotekaupan tuotteita, jotka useimmiten sisältävät luumua, viikunaa ym.
Aikaisemmin käytin laksatiiveja, mutta neuvon suuresti välttämään niitä, siihen vatsan tyhjennystunteeseen ja koukkuun, ja lopulta suolen normaali toiminta heikkenee.
Tulipahan vuodatus, mutta itselläni on myös hyvin pinnalla nyt ajatukset siitä, miksen pääse tästä naurettavuudesta eroon, vaikka asiat elämässä ovat kohdallaan.