Vuosi sitten olin koko kesän sairaalassa jossa opettelin syömään säännöllisesti. Minulla on ollut bulimia. Ennen sairaalajaksoa meni vuosia niin, että välillä ahmin ja välillä olin syömättä. Yleensä kuitenkin niin, etten syönyt aamupalaa, lounasta, vaan ainoastaan iltaisin.
Vuosi sitten lopetin tupakoinnin ja jouduin sairaalaan masennuksen/bulimian/burn outin vuoksi. Sairaalassa oppimaani säännöllistä syömistä olen koittanut jatkaa tähän päivään asti. Syön aina aamupalan, lounaan,(ja välipalan jos on varaa ja ehdin) päivällisen ja iltapalan. Liikuntaa olen aina harrastanut saman verran, eli ainoastaan hyötyliikuntaa.
Luulisi siis että jo pelkästään tupakoinnin lopettaminen olisi paisuttanut mut kamalaksi palloksi, tuollaisesta syömisestä puhumattakaan, mutta toisin kävi. Syömishäiriöklinikalla todettiin painoni pudonneen syksyn mittauksesta(lukuja en tahtonut kuulla, eikä niitä varmaan olisi kerrottukaan), olen siis ollut aina suht normaalipainoinen, en anorektikko.
Tosin kauheita tappeluita itsensä kanssa on ollut, etten aloita lahduttamista, etten oksenna. Se kun toimii ehkä hetken, mutta johtaa aina ahmimiseen. Joku kuntosaliohjaaja paikallislehdessä totesikin pitävänsä itsensä kunnossa liikkumalla 3x viikossa ja syömällä säännöllisesti. Hän sanoi syövänsä ihan kaikkea, kiellettyjä ruokia ei ole ja että jokainen väliin jätetty ateria lihottaa. Nainen oli myös nuoruudessaan kärsinyt ensin lihavuudesta ja sitten syömishäiriöistä, eli tietää mistä puhuu.
Ihanaa ,ettei tarvitse rääkätä itseään pysyäkseen kunnossa.
Vuosi sitten lopetin tupakoinnin ja jouduin sairaalaan masennuksen/bulimian/burn outin vuoksi. Sairaalassa oppimaani säännöllistä syömistä olen koittanut jatkaa tähän päivään asti. Syön aina aamupalan, lounaan,(ja välipalan jos on varaa ja ehdin) päivällisen ja iltapalan. Liikuntaa olen aina harrastanut saman verran, eli ainoastaan hyötyliikuntaa.
Luulisi siis että jo pelkästään tupakoinnin lopettaminen olisi paisuttanut mut kamalaksi palloksi, tuollaisesta syömisestä puhumattakaan, mutta toisin kävi. Syömishäiriöklinikalla todettiin painoni pudonneen syksyn mittauksesta(lukuja en tahtonut kuulla, eikä niitä varmaan olisi kerrottukaan), olen siis ollut aina suht normaalipainoinen, en anorektikko.
Tosin kauheita tappeluita itsensä kanssa on ollut, etten aloita lahduttamista, etten oksenna. Se kun toimii ehkä hetken, mutta johtaa aina ahmimiseen. Joku kuntosaliohjaaja paikallislehdessä totesikin pitävänsä itsensä kunnossa liikkumalla 3x viikossa ja syömällä säännöllisesti. Hän sanoi syövänsä ihan kaikkea, kiellettyjä ruokia ei ole ja että jokainen väliin jätetty ateria lihottaa. Nainen oli myös nuoruudessaan kärsinyt ensin lihavuudesta ja sitten syömishäiriöistä, eli tietää mistä puhuu.
Ihanaa ,ettei tarvitse rääkätä itseään pysyäkseen kunnossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.