Rakkaat kanssaodottajat. Juuri nyt minusta tuntuu, että minä en todellakaan ansaitse tätä sisälläni kasvavaa lasta. Meillä on juuri nyt hyvin vaikeaa mieheni kanssa. Tuntuu, että olen yksin tämän raskauden kanssa ja miestäni ei juurikaan asia kiinnosta. Kyllä hän kylillä muistaa kaikille mainita, että on isäksi tulossa ja muuta, mutta kotona asia ei häntä tunnu kiinnostavan. Ei ole juttuseuraa eikä tukea sieltä suunnalta tarjolla. No kaikki tämä sai minut niin hermoromahduksen partaalle ja tuntui, etten enää jaksa tätä. Joten eilen sitten retkahdin mieheni poissa ollessa tupakkaan. Poltin ennen raskautta runsaanlaisesti, mutta kun plussasin, lopetin kerrasta, tai niin luulin... Niin, eilen sitten menin ja poltin ehkä 9 tupakkaa ja tänään olen polttanut kaksi. Olin niin vannonut, että raskauden aikana en tupakoi ja nyt kävi näin.
Huoleni nyt tässä on, että olenko vahingoittanut lastani? Alkoi mietityttämään etten vain ole tukehduttanut pientä tuonne kohtuun? Tämä on aivan kamalaa. Pieni on jo reilun kolme kuukautta saanut "hengittää" puhdasta ilmaa ja nyt olen sitten mennyt kaiken pilaamaan. Mieleni tekisi mennä kuunteluttamaan sydänäänet, että kuuluukko niitä edes enää vai loppuiko tämä nyt sitten tähän. Olen aivan hermoheikko!
Ja tämä viesti ei sitten ole trkoitettu niille henkilöille joilla ei ole muuta elämää, kun olla täällä arvostelemassa ja nimittelemässä muita odottajia, kiitos!
Huoleni nyt tässä on, että olenko vahingoittanut lastani? Alkoi mietityttämään etten vain ole tukehduttanut pientä tuonne kohtuun? Tämä on aivan kamalaa. Pieni on jo reilun kolme kuukautta saanut "hengittää" puhdasta ilmaa ja nyt olen sitten mennyt kaiken pilaamaan. Mieleni tekisi mennä kuunteluttamaan sydänäänet, että kuuluukko niitä edes enää vai loppuiko tämä nyt sitten tähän. Olen aivan hermoheikko!
Ja tämä viesti ei sitten ole trkoitettu niille henkilöille joilla ei ole muuta elämää, kun olla täällä arvostelemassa ja nimittelemässä muita odottajia, kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä hikeenny, uskon että masussasi kaikki on hyvin. Jotkuthan polttavat koko raskauden ajankin. Mutta totta on että kun poltat, vauvasikin polttaa.
Joten kannattaa heittää ne tupakat taas hiiteen ja jatkaa savuttomalla. Se on sulle ja vauvalle parasta. Tsemppiä odoukseen ja ihmissuhteisiin!!!!!
on ihan hyvin.. :) Ymmärrän et sua pelottaa et vaaville on jotakin käynyt, mut ei se noin vähästä onneksi.. Mä poltan itse ja mulla menee noin 6 tupakkaa päivässä. neuvolassa ei olla sanottu kummemmin mitään ja ultra kätilökään ei käynny valittaa. Sun miehes kehuu kavereilleen sitä nyt.. Mutta odotahan kun pikkunen syntyy, niin sen helliminen ja huolen pito vaan lisääntyy.. :) Ehkä yrittää sisäistää vielä vähän tulevaa.. :) Me naiset ehkä nopeammin se tehdään, kun miehet.. ;) Mutta tsemppiä sulle ja kaikki kääntyy vielä hyvin.. :)
Stressin - ja erityisesti parisuhdeongelmien - aikana olen myös sortunut polttamaan tupakoita. Tätä on tapahtunut keskimääärin joka toinen viikonloppu yhtenä päivänä (tupakoiden määrä 1-10). Nyt ei ole onneksi tapahtunut retkadusta enää kuukauteen. La on siis tuolla kesän loppupuolella.
En tiedä mistä se johtuu: ovatko ongelmat parisuhteessa todellisia vai ovatko omat tuntosarvet nyt normaalia herkkähipiäisempiä. Luultavasti molempia.
Yritän itse kuitenkin kokoajan toistaa mielessäni - ehkä yhtä keskeisintä - periaatetta siitä, että antaa vapauden miehelle kasvaa isyyteen ja ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan ihan omalla valitsemallaan tavalla. Minähän en ole henkilö, jonka tulisi kontrolloida aikuista ihmistä. Enhän tätä hyväksyisi toisinkaan päin.
Olen ihmistyyppi, joka kuvittelee helposti muiden olevan ja ajattelevan samalla tavalla kuin Minä itse. Koska tämä ajatusmalli ei pidä paikkaansa, seuraa siitä usein ja helposti pettymyksiä (kuten: mies ei toiminutkaan minun odottamallani tavalla jossain todella mitättömässä pikkuasiassa, josta sitten paisui norsun kokoinen ongelma).
Sinun, ja kuten myös siis minun, pitää vain työstää kylmän viileästi omaa pääkoppaa ja hakea omaa reviiriä nyt näin raskauden ajaksi. Tärkeintä on, että ei polta tupakkaa. Tulisi pystyä varautumaan ennakolta mahdollisiin tilanteisiin, joissa sortuisi taas tupakointiin. En tiedä kumpi on parempi tapa itse kullekin: muuttua välinpitämättömäksi miestä (ja muita ulkopuolisia stressinaiheuttajia:) kohtaan ja keskittyä vain omaan napaan vai pyrkiä ottamaan vähän rennommin ja antaa asioiden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
musta tuntuu et ollaan kaikki vaan nyt yliherkkiä. mies varmaan muuttuu kun lapsi tulee. täällä on sama, hehkutellaan isäksi tulemista mut kotona ei edes vauvan potkut saa hyppimään kattoon. sä ite näät asiat erilailla koska lapsi on sun sisällä niin ootkin "lähempi sen kanssa". miehen mielestä yleensä raskausvaiheessa hän ei oo isä viel mut äidin mielestä hän on äiti vaikka ei ole mitään sylissä pitävää viel. en tiedä tuliko pointti esille kun selitän näin oudosti:) röökiin ei kannata sortua. tiedän, että se rauhoittaa..sen hetken, ja sit iskee katumus. kokemusta on. ne tupakat kumminkaan tuskin on mussuasi tappanu.
pärjäile
Raskaus on naisten juttu, ei miehet siitä osaa kiinnostua tai siitä paljon ymmärrä. Jos haluat puhua vauvasta ja raskaudesta, hakeudu tyttökavereiden tai muiden raskaana olevien luo, esim. nettikeskusteluihin, kuten jo teetkin. Nainen saa vauvan jo raskaaksi tullessaan, mies saa vauvan vasta synnytyksen jälkeen.
Lainaapa kirjastosta Myrskyluodon Maija -romaaneja, siellä esitellään vanhan ajan tyyli, jolloin aviomiehelle ei sopinut pukahtaa raskaudesta mitään, ja sitä peiteltiin loppuun asti. Tai ajattele Lähi-idän kulttuureja, joissa suvun naiset seurustelevat keskenään omassa osassaan taloa, miehet omassaan. Ei miesten kanssa tarvitse välttämättä jakaa kaikkea, ja rakkautta voi olla silti.
Tupakkaa ei laiteta sylivauvan suuhun, joten se ei sovi sikiöllekään. Ei vauvasi siihen kuole, voi vain huonommin ja sen terveys voi olla heikompi kuin ideaalitilanteessa, jossa et polta. Pystyt kyllä jättämään sen pois - älä osta tupakkaa, niin et voi polttaakaan. Jos mies polttaa, käske piilottaa askit. Mun mies piilottaa karkit ja keksit, kun muuten hankin ongelmia raskausdiabeteksen kanssa.
olen nyt rv 28 ja meillä on sellainen tilanne että minä en hirveesti jaksa enää kaupungilla juosta kun olen vielä töissä ja hoidan kotia samalla niin mieheni on ruvennut tekemään sen että vaikka sanon että ei juo tänä viikon loppuna niin ei ota sitä kuuleviin korviinkaan vaan heti töitten jälkeen alkoon ja nykyään lähtee sanomatta baariin ja jättää minut yksin kotiin. ja tulee itse aamulla 8 aikaan nukkumaan jos sittenkään. sen kaveri piiri on just sellanen että niillä kellään ei ole omaa tyttöystävää tai avovaimoa esim ne menee miten lystää ja käyvät kaikkia panemassa. itse olen muuttanut eripaikkakunnalta joten ei itsellä hirveesti niitä ystäviä ole. mietin vaan että mitenkähän pärjään jos sama meno jatkuu vauvan syntymänkin jälkeen. onne muille odottajille :)