ja kohtaamista.Pelkäsit että joudut kohtaamaan jotain sellaista mitä ei kykene hallitsemaan.Mielummin vetäydyt totaalisesti,ja sinulla on siihen kyllä oikeuskin.
Se on sinun päätös ja kunnioitan sitä.Todennäköisesti se oli kaikinpuolin paras mahdollinen päätös.
Vaivaamaan jäi ,mutta "elämä on "
Se on sinun päätös ja kunnioitan sitä.Todennäköisesti se oli kaikinpuolin paras mahdollinen päätös.
Vaivaamaan jäi ,mutta "elämä on "
Vastaukset 24
Vanhimmat
en pelkää sinua enkä tunteitani. Enkä halua vetäytyä, painvastoin. Asiaa auttaa jos tulet luokseni. Eikä tarvitse arvailla mistä sinut löydän,
jos edes löydän.
tämä on oikea päätös..vie vain oman ajan tottua..
kaikkea hyvää sinulle,olet sen ansainnut!
ja pelkään edelleen. Alkuperäinen viesti tosin taitaa olla miehelle.
En pelkää. Sinua ehkä, menneet kalvavat. On vaikea luottaa, vaikka... Siltikin! Omat tunteeni voivat heittää häränpyllyä, kun näemme. Niinhän vääjäämättä tulee tapahtumaan, kohtaamme. Milloin ja missä, en osaa sanoa.
Sanon vain, että aika on se, joka on tulossa vastaan. Jotain väliltämme katosi, nyt se kyllä tuli tuplaten vahvempana takaisin. Vedit todellakin huomion itseesi. Keskustelin työtoverini kanssa ja sekosin, tipahdin jonnekin "utopiaan" kesken kaiken. Oli todella vaikeaa saada itsensä kasattua takaisin tilanteeseen. Näin sinä siis vaikutit, kun keskitit ajatuksesi minuun.
Haaste on voimassa, en minä sitä aikonut jättää taa. On vain ollut sellainen "tutun oloinen tunne", olenhan kulkenut samankaltaisen polun joskus. En tosin koskaan näin vahvojen tunteiden kanssa! Huomaan sen jälleen kerran, olen vajota hiljaisuuteen ja sinun tarvitsee vain ajatella hetkinen minua....
Jos olisin kohdannut sinut toissapäivänä, en olisi ollut varma, kuinka olisin reagoinut. Olisinko mitenkään. Ehkä se tunne olisi iskenyt jälkeenpäin samankaltaisena, kuin silloin joskus. Tänään tiedän, että kohdatessamme sydän sykähtää jälleen! Tunnen läsnäolosi niin vahvana.
Mitä opimmekaan tästä?? ;-)
menee? En oikein usko että täällä oikeesti voi kohdata haluamansa.Anna vinkki mistä voin tunnistaa.
jonnekin itään.
Minä olen alkanut pelkäämään häntä, mutta olen ymmärtänyt, että hän pelkää minua vieläkin enemmän. Tosin syyttä. Kun hän ymmärtäisi, että olen vain sydämellinen ihminen, ilman odotuksia. Taidan olla typerä, kun olen ystävällinen! Olen vain tottunut vähän erilaiseen kanssakäymiseen kuin hän. Olisi helpompaa unohtaa, mutta välillämme on niin vahva telepaattinen yhteys, ettei unohtaminen ole ollut mahdollista. :-/
Haasteen otin vastaan ja sitä ei peruta. Sama se, miten se sitten päättyy. Vahvasti epäilen, että kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Mutta eipähän jää epäselvyyksiä, ketään kalva mikään! -Koska en pyri mihinkään, niin en kärsi tappioitakaan. Jos kaikki taas menee hyvin, olen hiukan "rikkaampi"! ;-)
lisättynä sillä että luottamus ei ole ollut ihan 100 %...
ja jotenkin toivoin, että olisit ymmärtänyt ja ottanut sen vahvemman roolin, mutta ehkä säkin olit epävarma, eri tavalla vaan. Eipä se spekulointi oikeen nyt lohduta.
ettei kannata ottaa "vakavasti" tätä eloa..
Niinpä teen nyt niin..
En ole vetäytynyt, olen edelleen odottamassa selvyyttä, liikaa on tapahtunut kaikkea kun olen niin herkkä ja herkkävaistoinen. Vaikka näytän aina samaa naamaa, joskus hymyilenkin, niin kärsin silti tästä tilanteesta, en tiedä mitä tehdä tai aavistan mutta olen liian heikko siihen nyt, joku jos kertoisi, pari tilaisuutta itsellä ollut että voisi kysyä mutta ei niin ei. On päätös tälle mikä on kunhan sen tietäisi, joko tai. En ole päättänyt mitään, elellyt ja ollut vaan. Erittäin epämukava tilanne, yhdellä ainoalla tiedolla tämän saisi jollekkin tolalle, tieto että mitä toinen ajattelee, kutsu vaikka kahville jutteleen ja katsomaan miten jatketaan vai jäädytetäänkö homma? Olen mokannut itsekkin tässä ja viimeinen viestini tai sen sisältö kaduttaa vielä pitkään, jouduin tunteiden mylläkkään, sen olisi voinut niin erilailla kirjoittaa. Tunteita huumasta stressiin koettu. Liikaakin kun elän rauhanomaisesti muuten. Selitystä mutta totta.
sitten oli?
se toinen kerta kun lähetin spostia, niin siinä monta kertaa läheteltiin puolin ja toisin. Se oli loukkaava, ärsyynnyin tilanteelle ja itselleni ja en tiedä...en kestänyt kai nähdä että toinen reagoi niin paljon minun takia kun olin lähellä, samassa tilassa.
Kuulostaapa tutulta...kuka sitten lienetkin! Olen tyytyväinen,jos voidaan olla ystäviä!!!!
totta kai ystäviä, en ole tässä vihollisina ketään pitänytkään, tämä on vähän sekava soppa, varmaan väärinkäsitystenkin sävyttämä, tällaista en toivoisi vihamiehellekkään.
Pelkään että kun joudun sut joskus kohtaamaan, että se viha ja inho sua kohtaan purkautuu ja tapan sut siihen paikkaan. Sitä meidän kohtaamisessa pelkään.
mutta pakkohan niiden on oltava todellisia, jos tunnet sillä tavalla.
vaan en tiennyt mitä ajatella.mutta jos tulisit tai soittaisit lauantaina,ehkä voisimme puhua asiasta.Emme muuten ole puhuneet siitä koskaan,koska kumpikaan ei ole ilmeisesti uskaltanut.
Oli, jos mulle niin en ole vielä vetäytynyt suhteesi vaikka hiljaista ehkä on ollut. Ehkä vähän pelkäsin, Kumpa vain tietäisin että olisko tämä mulle! Annoinko ns.pallon sulle? T: yks mies! ps. Kirjoitin naiselle ja länsi on kyseessä!
No jospa sattumalta "oikea" pelokas olisi liikkeellä mitä vahvasti kyllä epäilen.Ei muuta ku pistää vaan tekstaria.Jos uskaltaa..
Tunnut tutulta. Siitä on niin kauan, etten uskalla tunkeutua elämääsi. Ehkä olet jo löytänyt jotain muuta ajateltavaa..
muuta ajateltavaa, ainakaan ketään miestä. Sinä vain..
saattaa säikkyä, mutta se ei välttämättä tarkoita,
että "kaikki olisi nyt tässä". Tässäkin yksi, joka ei osaa tehdä mitään nopeasti, mutta ei jätä tekemättäkään.
Oliko tämä -> m vai -> n ?
haluan ottaa riskin ja tutustua sinuun!! kävi miten kävi.
olen ihastunut sinuun vaikka ehkä olemukseni puhuu jotain muuta,olen ujo komean miehen seurassa,kesytä mut!!haluun sut!
joo