http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=660707
Fundamentalisti on henkilö joka kieltäytyy keskustelemasta? Jos tämä on fundamentalistin määritelmä kuinka sitten keksutelun kieltäminen ei ole fundamentalismia?
Tuossa artikelissa pappi toteaa elämäntapasäännöistä että niiden hyväksyminen on mielipiteen ilmaisu siitä että haluaa kuulua johonkin ryhmään?
Tähän vain liityy sellaista proplematiikaa että maalliset asiat hengellistyvät kuten islamissa huivin käyttö. Siitä tulee uskon merkki. Itse ajattelen että uskovaisuus tulee näkyä ihmisen elämässä ilman ulkoisia tunnusmerkkejä. Eli minun uskovaisuuteni ei ole ulkoisten merkkien varassa vaan siinä miten usko näkyy minun elämässä. Jos se näkyy vain korvakoruttomuutena tai meikittömyytenä on uskoni aika heikoissa kantimissa.
Olen saanut tulla monen uskontoa tunnustamattoman ihmisen lähstymäksi. Hämmästyttävää on se millaisia asioita minulle on uskottu haltuun. Yllättävää siinä on myös se spontaani halu puhua elämän vaikeista asioista. Tälläisiin tilanteisiin ja asioihin kulminoituu ennemmin se uskon tunnustaminen, omassa uskossa ja vakaumuksessaan seisominen. Ei siihen että teen sen "keinotekoisesti" ulkoisilla asioilla joilla "todistan" haluavani kuulua johonkin yhteisöön.
Vetämällä päälle vl-burkhan suljen itseni marginaaliryhmään ja tunnustan sillä teolla halavani eristäytyä muista ihmisistä?
Lainaus:
"Jos tässä on jotain syvää ja kantavaa, pitäähän sen selvitä elämän testissä",
- lainaus tuosta linkitetystä kalevan artikkelista.
NÄin se on jos usko elämänkatsomus ja vakaumus on syvää ja kantavaa ja myös oikeaa sen on selvittävä elämän testissä. Vl on asioita jotka eivät siitä selviä.
Myös sitä jäin pohtimaan kun tuossa jutussa mietittiin naisen omaa tilaa ja sanottiin että Kristillisyys lähtee siitä että jokainen kulkee omaa tietä. Onko siihen vl naisella mahdollisuutta vai kulminoidaanko naisen usko siihen kuinka hyvin hän sopeutuu toisten hänelle määrittämään tilaan?
Kävin keskustelua vl puhujista ja siinä keskustelussa tuotiin esille näkökulma jota jäin ihmettelemään. Selvitän ajatusta esimerkin kautta koska muuten ajatusken juokusani voi olla vaikea ymmärtää. Eli puhuja puhuu ehdottomasta ehkäiyopista kuinka oikein ja hyvä ja ihna asia se on. Kuitenkin ne jotka tuntevat puhujan taustaa tietävät että heidän perheessään asiat ovat ajautuneet pisteeseen jossa ehkäisyyn on päädytty terveydellisistä syistä.
Herää kysymys mikä on eettisesti oikein. Saarnata lakia lain perään ja elää itse siinä uskossa että uskovainen ihminen ei kuormita itseään näillä saarnoilla. Ettei ihminen sido itseään lain ikeeseen. Ja ettei uskon kohteeksi nostetta tekoja sen sijaan että uskoisimme ehdottomaan lahjaksi saatuun armoon.
Ensimmäistä kertaa havahduin siihen että voiko olla totta että puhujat puhuvat yhta ja kuulian on ymmärrettävä lukea rivien välistä se että eläkää omantuntonne mukaan. Pitäkää hyvä omatunto. Ettei ole mitään väliä kuinka hyvin täytätte näitä puhujien saarnoissa esille tuomia asioita vaan vain armolla on väliä...
Kuinkahan monta kertaa olen keskustellut erään nimimerkin kanssa s24 siitä että vl korostaa syntisyyttä. Em mainittujen ajatusten jälkeen jään miettimään missä on aito halu ja tahto ojentaa elämää Jumalan mielen mukaan. Ja toiseksi jään miettimään kuinka oikein on saarnata lailla kuormitettua evankeliumia jos kuulijan vastuulle jää ottaa vain evankeliumi. Siinäkö on oikea uskon ymmärrys? Että kuulija heitää lain olanyli ja ottaa saarnasta vain armon?
Ei kyllä se niinkin on että vaikka lakia emme voi täyttää pitää meidän ymmärtää se rakkaus joka siihen sisältyy? Omatuntomme pitää olla kiinnitetty Jumalan sanaan eikä siihen uskoon että saammehan me kuitenkin kaiken anteeksi. Saamme uskon tähden kaiken anteeksi ja uskon hedelmänä tulisi nähdä halu ojentautua Jumalan sanan mukaan eikä kovakorvaisuutta Jumalan sanan käskyille joista suurin käsky on
- Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Toivon ettei nyt takerruttaisi esimekikiksi nostamaani ehkäiysasiaan sinäsä. Asioita on paljon muitakin joiden kohdalla puhuja puhuu yhtä ja tekee toista. Onko oikea uskon ymmärrys siinä että ymmärtää ettei tuo puhujakaan voi ja pyri eläämään kuten opettaa? Jos näin on onko puhe sillon Jumalan sanaa lainkaan?
Tai onko oikea uskon ymmärrys siinä että puheeista ja saarnoista pitää kaikki muu antaa mennä ohi korvien paitsi evankeliumin?
Tai onko lain pitäminen näkyvällä paikalla ja tiettyjen asioitten korostaminen tapa osoitaa vl että heidän elämänsä ei kelpaa Jumalalle?
Ajatelevatko vl että se lakisaarna mitä puheet sisältävät ei ole tarkoitettu heille laisinkaan vaan sille "mahdolliselle epäuskoiselle" joka on eksynyt seurapenkiin?
.........
Tässä taisi olla pohdintoja muustakin kuin tuosta artikkelista :)
Fundamentalisti on henkilö joka kieltäytyy keskustelemasta? Jos tämä on fundamentalistin määritelmä kuinka sitten keksutelun kieltäminen ei ole fundamentalismia?
Tuossa artikelissa pappi toteaa elämäntapasäännöistä että niiden hyväksyminen on mielipiteen ilmaisu siitä että haluaa kuulua johonkin ryhmään?
Tähän vain liityy sellaista proplematiikaa että maalliset asiat hengellistyvät kuten islamissa huivin käyttö. Siitä tulee uskon merkki. Itse ajattelen että uskovaisuus tulee näkyä ihmisen elämässä ilman ulkoisia tunnusmerkkejä. Eli minun uskovaisuuteni ei ole ulkoisten merkkien varassa vaan siinä miten usko näkyy minun elämässä. Jos se näkyy vain korvakoruttomuutena tai meikittömyytenä on uskoni aika heikoissa kantimissa.
Olen saanut tulla monen uskontoa tunnustamattoman ihmisen lähstymäksi. Hämmästyttävää on se millaisia asioita minulle on uskottu haltuun. Yllättävää siinä on myös se spontaani halu puhua elämän vaikeista asioista. Tälläisiin tilanteisiin ja asioihin kulminoituu ennemmin se uskon tunnustaminen, omassa uskossa ja vakaumuksessaan seisominen. Ei siihen että teen sen "keinotekoisesti" ulkoisilla asioilla joilla "todistan" haluavani kuulua johonkin yhteisöön.
Vetämällä päälle vl-burkhan suljen itseni marginaaliryhmään ja tunnustan sillä teolla halavani eristäytyä muista ihmisistä?
Lainaus:
"Jos tässä on jotain syvää ja kantavaa, pitäähän sen selvitä elämän testissä",
- lainaus tuosta linkitetystä kalevan artikkelista.
NÄin se on jos usko elämänkatsomus ja vakaumus on syvää ja kantavaa ja myös oikeaa sen on selvittävä elämän testissä. Vl on asioita jotka eivät siitä selviä.
Myös sitä jäin pohtimaan kun tuossa jutussa mietittiin naisen omaa tilaa ja sanottiin että Kristillisyys lähtee siitä että jokainen kulkee omaa tietä. Onko siihen vl naisella mahdollisuutta vai kulminoidaanko naisen usko siihen kuinka hyvin hän sopeutuu toisten hänelle määrittämään tilaan?
Kävin keskustelua vl puhujista ja siinä keskustelussa tuotiin esille näkökulma jota jäin ihmettelemään. Selvitän ajatusta esimerkin kautta koska muuten ajatusken juokusani voi olla vaikea ymmärtää. Eli puhuja puhuu ehdottomasta ehkäiyopista kuinka oikein ja hyvä ja ihna asia se on. Kuitenkin ne jotka tuntevat puhujan taustaa tietävät että heidän perheessään asiat ovat ajautuneet pisteeseen jossa ehkäisyyn on päädytty terveydellisistä syistä.
Herää kysymys mikä on eettisesti oikein. Saarnata lakia lain perään ja elää itse siinä uskossa että uskovainen ihminen ei kuormita itseään näillä saarnoilla. Ettei ihminen sido itseään lain ikeeseen. Ja ettei uskon kohteeksi nostetta tekoja sen sijaan että uskoisimme ehdottomaan lahjaksi saatuun armoon.
Ensimmäistä kertaa havahduin siihen että voiko olla totta että puhujat puhuvat yhta ja kuulian on ymmärrettävä lukea rivien välistä se että eläkää omantuntonne mukaan. Pitäkää hyvä omatunto. Ettei ole mitään väliä kuinka hyvin täytätte näitä puhujien saarnoissa esille tuomia asioita vaan vain armolla on väliä...
Kuinkahan monta kertaa olen keskustellut erään nimimerkin kanssa s24 siitä että vl korostaa syntisyyttä. Em mainittujen ajatusten jälkeen jään miettimään missä on aito halu ja tahto ojentaa elämää Jumalan mielen mukaan. Ja toiseksi jään miettimään kuinka oikein on saarnata lailla kuormitettua evankeliumia jos kuulijan vastuulle jää ottaa vain evankeliumi. Siinäkö on oikea uskon ymmärrys? Että kuulija heitää lain olanyli ja ottaa saarnasta vain armon?
Ei kyllä se niinkin on että vaikka lakia emme voi täyttää pitää meidän ymmärtää se rakkaus joka siihen sisältyy? Omatuntomme pitää olla kiinnitetty Jumalan sanaan eikä siihen uskoon että saammehan me kuitenkin kaiken anteeksi. Saamme uskon tähden kaiken anteeksi ja uskon hedelmänä tulisi nähdä halu ojentautua Jumalan sanan mukaan eikä kovakorvaisuutta Jumalan sanan käskyille joista suurin käsky on
- Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Toivon ettei nyt takerruttaisi esimekikiksi nostamaani ehkäiysasiaan sinäsä. Asioita on paljon muitakin joiden kohdalla puhuja puhuu yhtä ja tekee toista. Onko oikea uskon ymmärrys siinä että ymmärtää ettei tuo puhujakaan voi ja pyri eläämään kuten opettaa? Jos näin on onko puhe sillon Jumalan sanaa lainkaan?
Tai onko oikea uskon ymmärrys siinä että puheeista ja saarnoista pitää kaikki muu antaa mennä ohi korvien paitsi evankeliumin?
Tai onko lain pitäminen näkyvällä paikalla ja tiettyjen asioitten korostaminen tapa osoitaa vl että heidän elämänsä ei kelpaa Jumalalle?
Ajatelevatko vl että se lakisaarna mitä puheet sisältävät ei ole tarkoitettu heille laisinkaan vaan sille "mahdolliselle epäuskoiselle" joka on eksynyt seurapenkiin?
.........
Tässä taisi olla pohdintoja muustakin kuin tuosta artikkelista :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
on jokaisen avioparin yksityisasia, joka ei kuulu muille. En ymmärrä, miksi tuollaisesta asiasta pitäisi mitään saarnata? Keskustelkoon jokainen vl-aviopari tuosta asiasta yksityisesti sielunhoitajan ja lääkärin kanssa.
"Epäuskoiset" taas eivät tuollaisille puheille lotkauta korviaan, vaikka heitä joskus eksyisikin vahingossa seurapenkkiin.
siitä kuitenkin saarnataan usein ja sangen kielteiseen ja ehdottomaan sävyyn? Ei milloinkaan eikä missään tilanteessa tule kysymykseen....
"Tuossa artikelissa pappi toteaa elämäntapasäännöistä että niiden hyväksyminen on mielipiteen ilmaisu siitä että haluaa kuulua johonkin ryhmään? " On aika hullua hommaa, että naisen on pakko synnyttää tahtomattaan vain sen takia, että sillä osoittaa kuuluvansa johonkin ryhmään? Ettei vain kuitenkin olisi niin, että naiset ovat aivopesty uskomaan, että ehkäisy vie helvettiin? Aika helppo on miesten mennä tuollaisia kommentteja laukomaan, miltähän tuntuu väsyneestä ja terveytensä menettäneestä 15 lapsen äidistä...
lähestyin tätä propelmatiikaa kahdeltakin kannalta... Eikä se vain rajoitu tuohon ehkäisykysymykseen vaan moneen muuhunkin tapanormiin joita vl noustavat "halusta osoitaa eriävä" mielipiteellä kuuuluvansa vl ryhmään.
Tekeekö näiden "mielipiteitten" allekirjoittaminen ihmisestä uskovaisen?
Ja toisaalta jos puhuja itse ei omassa elämsään ole kyennyt täyttämään tuota - synntä ja pelstu oppia niin miten hän voi hyvällä omalla tunnolla lastata sitä äitiä joka murtuu taakaansa alle?
Vai onko oikea uskon ymmärrys siinä että ymmärtää heitää tuollaiset puheet olan yli ja elää niin kuin omatunto oikeaksi näkee?
Stiven Naatuksen vastauksiin, Ne ovat hänen vastauksiaan , joissa näkyy hänen uskonsa. Eikkait toisen elämänkatsomuksessa ole muilla arvostelemista ja kumoamista.Hänellä oli rehelliset, raittiit käsitykset.Jos vl:ät haluaa nåin elää, miksi muut arvostelevat sitä.
Minä allekirjoitan sinäsä hänen ajatuksensa hyvinkin pitkälle ja olen hänen kanssaan samaamieltä. Kuitenkin onko hänkään täysin ajatellut sitä että mihin se johtaa näiden elämän tapa normien kanssa.
Jos täytämme ne jotta sillä lunastamme paikan yhtesisössä se ei tee meistä piiruakaan vertaa uskovaisiksi vaan yhteisön jäseniksi.
Ja taas jos yhteisössä pysymistä pidetään henkilökohtaisen uskon mittana ja määränä asetamme yhteisön (ajallisen) pysymisen uskon ja armon ehdoksi. -> yhteisöön ehdollistettu armo...
Ihmisen uskovaisuus ei voi olla ulkoisissa merkeisssä. Siinä kuinka pukeudun tai mitlä näytän. Vaan siinä kuinka kohtaan toisen ihmisen ja kuinka elämälläni tunnusta uskoa.
nyt hänen mielipiteensä. Sinun mielipiteesi on sinun mielipiteesi ja eriävä. Mutta kunnioittakaamme molempia mielipiteitä.
sellaisen vaikutelman, että hän itse kokee nämä elämäntapanormit vain muodollisina, sosiaalisina asioina. Siis hänelle itselleen ne eivät ole ilmeisesti tuoneet vaikeita ongelmia. Hän ei ole ajatellut, että joitakin ne saattavat ajaa ahdinkoon? Että silloin tajuaa, että ne onkin asetettu uskomisen ehdoiksi.
Miksi et tunnusta sydämen uskoa vaan ulkoista SRK:n käskyjen noudattamista?
Tuollainen toisten apinointi elämäntapasääntöjen puitteissa ei ole sydämen uskoa. Et vaan erota niitä toisistaan koska et tunne sydämen uskoa.
sinun vai minun?
Mielestäni sanon että melko lailla allekirjoitan hänen mielipiteensä kuitenkin todeten että minulle jää se kuva ettei hän ole näitä elämäntapanormeja ja niiden noudattamista ajatellut lopultakaan kovinkaan syvällisesti.
Eli häen elämänsä on ollut siinä mielessä myötätuulessa ettei ole joutunut ehkä niitä punnitsemaan toisen ajatuksensa valossa...
Niiden on kestettävä elämän testissä... Kestävätkö tapanormistot rehellisesti katsottuna elämän testin... Olen sitä mieltä että eivät kestä... Hänen lopuun asti harkittua mielipidettä emme taida tähän saada.
Eli viimekädessä en tiedä olemmeko samaa vai erimieltä asioita?
"Hänen lopuun asti harkittua mielipidettä emme taida tähän saada."
Aivan niin. Eipä tuosta artikkelista voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Minusta jutun perusteella ei voi sanoa oikeastaan mitään siitä, mitä hän ajattelee viime kädessä elämäntapa-asioista. Siis suhteessa uskoon, siitähän hän ei sanonut mitään. Ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti symbolilla tässä yhteydessä. Olisi varmaan toisen artikkelin vaatinut usko vs. elämäntavat pohtiminen. Älä sinä ämmäkään lue jutusta sellaista jota siiinä ei ole!
"Sinun mielipiteesi on sinun mielipiteesi ja eriävä. Mutta kunnioittakaamme molempia mielipiteitä"
Laitan tähänkin kohti, että tuollaista et todellakaan voi mennä tuon artikkelin perusteella sanomaan!! En ymmärrä ollenkaan missä eri mieltä ja mitä mieltä!!
Mitä?
Eihän hän sanonut juuta ei jaata siihen, että miten haluaa elää minkäkin asian kohdalla!!! Ylipäätään hän ei sanout MITEN vl:n tulee elää tai miten he elävät. En siis ymmärrä mitä tarkoitat tuolla" vl t haluaa näin elää--"
Miten?
Ei Stiven Naatus siitä sanonut mitään.
sinä olit eri mieltä. Lehtiartikkeli oli hänen haastattelunsa., ja mielipiteet hänen. minä olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan, sinä osittain, mutta ei kaikessa, eikö vain?
sydämen uskoa. Teot kumpuavat sydämestä. Elämäntavat ovat seurausta siitä, mikä on koettu hyväksi uskonelämän kannalta. halutaan välttää kaikkea sellaista, mikä vierottaa elävästä uskosta.Ei haluta lastata itseä liian suurilla valinnoilla. Raamatussa peräänkuulutetaan yksinkertaista uskoa.
tiettyihin asioihin suhtautumista. Hän pohti mielestäni syvällisesti ja rakentavasti. Oliko "Me- oppia " tai tuomion julistusta. Nämä ovat ulkopuolisten kuvitelmia raamatunmukaiselle tulkinnalle.
Alempana oli aloitus koskien (fundamentalistista) farisealaisuutta vl:ssa. Eräässä ketjussa oli linkki:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Farisealaisuus
"Jos tämä on fundamentalistin määritelmä kuinka sitten keksutelun kieltäminen ei ole fundamentalismia?"
Ei se tainnut ihan MÄÄRITELMÄ olla, eräs piirre. Mutta kuka on kieltänyt, että keskustelun kieltäminen ei ole fundamentalismia?? Siis eihän tässä lehtijutussa sellaista ollu?
Ajatuskulkusi taisi mennä niin,
että vl:t kieltää olevansa fundamentalisteja. Mielestäsi he kuitenkin ovat. Naatus puhui, että joka kieltäytyy keskustelusta on fundamentalisti. Siitä taisit kääntyä ajattelemaan SRK:n nokkamiehiä ja sitä keskustelukulttuuria mikä SRK:ssa on. Ajattelit varmaan hoitokokousiakin.
ääh ajatuskulkusi oli jo niin polveileva, että en pysy kyllä perässä!! Ja tiedä vaikka menin täysin metsään! Oikaise ja suo anteeksi. Tämä oli vaan tällainen öö, keskusteluun tarkkuutta pyyntö. Tosin tämä juttusi oli muutoin kyllä täysin ymmärrettävä ja ajatuksia herättävä. Mietin aivan samoja seurapenkissä istuissa.
Koskettelit oikeastaan tämän päivän vl:läisyyden kipupisteitä. Täytyy sanoa, että itse asuinpaikallani en kovin usein, jos koskaan, kuule saarnattavan elämäntapanormeista. Tai saarnattavan synniksi sellaista mikä ei syntiä ole. Tuntuu, että liikkeessä ne painottuvat tiettyjen puhujien puheissa ja kirjoituksissa.
Seurapenkissä istuu aina sellaisia jotka hengellistävät maalliset asiat. Riippumatta siitä, puhuuko paikkakunnan puhuja niistä koskaan mitään.
"Ensimmäistä kertaa havahduin siihen että voiko olla totta että puhujat puhuvat yhta ja kuulian on ymmärrettävä lukea rivien välistä se että eläkää omantuntonne mukaan."
Näin se valitettavasti joskus on. Tai siis en tarkoita etteikö puhuja voisi elääkin niin kuin saarnaa, mutta itse en pysty eikä minun tarvitse
siitä että ihminen joka kieltäytyy keskustelusta on fundamentalisti? Onko sitten yhteisö joka kieltäytyy keskustelemasta fundamentalistinen yhteisö?
Jos vl ei halua julistautua fundamentalisitiseksi yhteisöksi eikö heidän sen sijaan että kiltäytyvät keskustelemasta päin vastoin olla ottaa avoimesti osaa keskusteluun?
Vaikka kyse ei olekkaan määritelmästä on huomattava se että vetäytymällä komentin taakse - me uskonkautta ymmärrämme - on juuri sitä fundamentalismia jota vl vierastan. Niin kuin tuo pappi haastattelussaan sanoi - sen minkä pitää elämässään tärkeänä ja oikeana (tai jotain) on selvittävä elämän testissä.
Elmän testiä on myös se että me joudumme mittaamaan omia arvojamme ja toisinaan myös hyväkysmään sen että sen minkä luulimme elämässämme olevan absoluutisesti oikein voi jossain tilanteessa olla absoluuttisesti väärin.
Kyllähän se rehellisyys itselle ja myös Jumalalle ja muille ihmisille ottaa toisinaan koville. Kuitenkin ajattelisi että se aino oikea suhtautumistapa.
"Fundamentalisti on henkilö joka kieltäytyy keskustelemasta? Jos tämä on fundamentalistin määritelmä kuinka sitten keksutelun kieltäminen ei ole fundamentalismia?"
joo, minä vain saivartelin(=, kun tuossa ensin lainaat hieman papin sanomaa (jonka sanomansa hän toimittajan mukaan "tokaisi" vastaukseksi toimittajan fundamentalismiepäilyihin, siis ei varmaan ollut niin painava määritelmä kuin tässä nyt voisi olettaa) ja jatkat kysymyksellä, josta saa käsityksen että yhteisö on kieltäytynyt keskustelemasta...ja että se nyt liittyisi tähän juttuun.
Itse ajattelen, että ei yhteisö voi kieltäytyä keskustelemasta. Siis en oikein osaa puhua, että YHTEISÖ kieltäytyy, yhteisö sanoo näin ja näin. Minäkin keskustelen tässä nyt, ja tuo pappi keskusteli. Koen jotenkin tärkeäksi sen korostamisen, että on keskustelijoita, on oman uskon kyseenalaistajia ja omien arvojen mittaajia. Vähemmistöähän he tässä liikkeessä ovat mutta niitä onneksi on! Ehkä haluan senkin takia korostaa, että vl:t itsekin sen näkisivät eivätkä aina vannoisi yhteisen rakkauden ja ennen kaikkea samanmielisyyden nimeen.
Suurin osa pakenee tietämättään tai tietoisesti tuon mainitsemasi "uskon kautta ymmärrämme"-fraasin taakse.
Lähetin keskeneräisen viestin, jatkan nyt.
Tiivistetysti:
50-luvulta lähtien ja kiihtyen 60-l 70-l yhteiskunta muuttui vinhaa vauhtia. Tavat, arvot jne...muuttuivat, muutos aiheutti pelkoa, tämä varmaan yksi syy monista 60 70-luvun tapahtumiin liikkeessä.
Minusta tuntuu, että kaikesta tästä uskoomme on jäänyt vääränlaisia painotuksia, noiden aikojen jäljiltä liike on kuin rampa ankka. Siltä minusta usein tuntuu.
Täytyy vain muistaa se, että liikkeen sisälläkin tämä nähdään, siis osa näkee. Osa kaivautuu syvemmälle ja syvemmälle poteroonsa.
"Kun suostun johonkin tällaiseen, ilmoitan muille ihmisille kuuluvani tiettyyn ryhmään. Tällä ikään kuin jätän eriävän mielipiteeni."
Olet tästä? Pappi ilmoittaa muille kuuluvansa tiettyyn ryhmään, niin omille kuin ulkopuolisillekkin.
Mutta kenelle vl-pappi jättää eriävän milelipiteen kun osallistuu teatteriin? Ei kai vain vl-opille, sillä sehän ei katso teatterissa käymistä hyvällä?
Hän sanoo eriävän mielipiteesä siitä että hän ajattelee omailla aivoillaan tekee itsenäiset päätökset tilannekohtaisesti ja kantaa niistä täyden vastuun eikä pakane -on tapana kultuuriin.
Eli tietyllä tasolla hän kiletäytyy vetämästä vl-kaapua pääleen ja sulautumasta vl massaan...
Tiedä vaikka hänkin tätä ketuja joskus lukisi? Ajatukseni sinäsä ei ollut loukata häntä tällä avauksella vaan pikemminkin herätellä omalta puleltani ihmisiä näkemään uskon ja maaallisten asioitten eron. Niiden asioitten hengellistäminen mitkä sitä eivät ole.
"Ajatukseni sinäsä ei ollut loukata häntä tällä avauksella vaan pikemminkin herätellä omalta puleltani ihmisiä näkemään uskon ja maaallisten asioitten eron. Niiden asioitten hengellistäminen mitkä sitä eivät ole."
Ottaisikaan tuota loukkauksena, koska ainahan lehdessä olevat kirjoitukset herättävät keskustelua, ja siihen on varmasti pappikin varautunut.
Jotenkin tuntuu, että tuolla papillakin olisi hyvinkin voinnut olla samanlaiset ajatukset kuin sinulla, herätellä ihmisiä ajattelemaan mikä on tärkeintä, ja mikä ei.
Sinne ensimmäiseen ketjuun missä tästä keskusteltiin, niin olinkin kirjoittanut mielipiteeni tuosta, ja silloinkin ajattelin, että kirjoituksella koitetaan herätellä vl-uskovaisia, ja he keskustelisivat ja kyselisivät asioita.
Mielestäni Emmalia on lähellä kaikkien kannalta
tärkeää asiaa. Ihmisten mielestä vl:n olennaisin asia on käyttätyminen. Joskus on lähellä se, että
vl sekoittaa uskon tekemiseen ja elämisen tapaan.
Mikä on tärkeintä?