Kumpi on ensin,

tuntea omantunnon hätää, jos ei ole siitä pelastavasta uskosta mitään kokemusta? Ei ihminen osaa kaivata sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä. Ei se riitä, että toiset siitä kertovat, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Se jää ulkokohtaiseksi asiaksi, kun sen sisältö on itselle vieras.
Vai onko niin, että omakohtainen usko on kyllä entuudestaan jokaiselle tuttu, lapsuudesta? Lapsenuskossa on jokainen aikanaan elänyt.

miten voi kirjoitti:

tuntea omantunnon hätää, jos ei ole siitä pelastavasta uskosta mitään kokemusta? Ei ihminen osaa kaivata sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä. Ei se riitä, että toiset siitä kertovat, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Se jää ulkokohtaiseksi asiaksi, kun sen sisältö on itselle vieras.
Vai onko niin, että omakohtainen usko on kyllä entuudestaan jokaiselle tuttu, lapsuudesta? Lapsenuskossa on jokainen aikanaan elänyt.

kumminkin ensin, ja omatunto tulisi sitten muistuttamaan sen puuttumisesta.

miten voi kirjoitti:

tuntea omantunnon hätää, jos ei ole siitä pelastavasta uskosta mitään kokemusta? Ei ihminen osaa kaivata sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä. Ei se riitä, että toiset siitä kertovat, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Se jää ulkokohtaiseksi asiaksi, kun sen sisältö on itselle vieras.
Vai onko niin, että omakohtainen usko on kyllä entuudestaan jokaiselle tuttu, lapsuudesta? Lapsenuskossa on jokainen aikanaan elänyt.

..syntymästään eikä se tule minkään ulkonaisen tempun kautta. Todelliseen uskoon tarvitaan omakohtaista kokemusta, johon uskomisen perustaa. Muuten se on sokeaa uskoa auktoriteetiin. Sanoisin, että omatunto on ennen uskoa, koska todellinen usko tulee valituille jonkin inkarnaation(ruumistuksen) jossakin vaiheessa, yleensä nuoruusiän jälkeen.

usko olisi kirjoitti:

kumminkin ensin, ja omatunto tulisi sitten muistuttamaan sen puuttumisesta.

Meistä kaikki on syntyjään Jumalan lapsia, uskovia pieniä lapsia ja lapsen uskossa ollut joskus.

Se vain on näin, Jumala on sen säätänyt juuri näin. Mutta sitten, kun ihminen ymmärtää oikean vääräksi, 10 – 17 vuotiaana astuu omatunto kuvioihin mukaan, ellei ole usko säilynyt.

Omatunto on juuri se ”juttu” jolla Jumala kutsuu, aina ja toistuvasti ihmistä luokseen, omaan piiriinsä. Ja usko evankeliumin, on se, jonka Hän on armossaan antanut ja se on Jeesus, joka lunasti meidät omakseen ristin kuolemalla.

Rauhaa.