Etenkin pätkätyöläiset joutuvat usein vakiporukan silmätikuksi. Tällä tavoin pönkitetään tietysti sitä huonoa omaatuntoa, ettei pätkätyöläistä muka voida vakinaistaa, vaikka hän vuositolkulla on tehnyt pätkätöitä.
Mikäpä muu laitos olisikaan niin hierarkinen kuin sairaalamiljöö. Siellä ne alempiarvoiset saa tuta paikkansa hierarkiassa. Palkankorotusten sijaan voisi työyhteisöön pyytää konsulttiapua kertomaan työtovereille, miten toisia kanssasiskoja kohdellaan.
Mikäpä muu laitos olisikaan niin hierarkinen kuin sairaalamiljöö. Siellä ne alempiarvoiset saa tuta paikkansa hierarkiassa. Palkankorotusten sijaan voisi työyhteisöön pyytää konsulttiapua kertomaan työtovereille, miten toisia kanssasiskoja kohdellaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kela jne. Esimerkiksi.
"Mikäpä muu laitos olisikaan niin hierarkinen kuin sairaalamiljöö."
Perehdy organisaatioteorioihin, ja esitä sitten perusteltu mielipiteesi ja ehdotuksesi toimintatavan muuttamisesta isoissa, verovaroin ylläpidettävissä laitoksissa.
Ilkeily on yksilön, ei organisaation ominaisuus. Ilkeilyn sietämiseen ei pidä suostua. Asiasta voi ja pitää puhua. Sitä varten ovat esi- ja luottamusmiehet.
täysin älytöntä puuta heinää: sitä varten on esi- ja luottamusmiehet. Mitä hyödyttää mennä itkemään ilkeilystä heille - katsos, se on paljon parempi kun ilkeilee takaisin vaan, opettele olemaan sanavalmis ja pistä heti hanttiin - sua ei auta kukaan muu kuin sinä itse. Kun ei voi työhalukkuudesta valittaa, niin sitten otetaan henkilökohtaiset asiat joilla isketään vyön alle tai yritetään iskeä. Tyyppiporukkaa joka tekee sitä samaa myös työyhteisön ulkopuolella. Sitten valitetaan kun työnantaja menettää rahaa ja aikaa jos joku tuollaisen takia lähtee. Lapsellista ja mitään järjellistä tarkoitusta vailla olevaa toimintaa, mutta niin arkipäiväistä. Ja mikään muu ei auta kuin hauku takaisin!
jos sanotaan vaikkapa että työpisteen ilkeily lähtee ylilääkäristä asti joka ei siis ole sinun suoranainen esimiehesi, oma esimiehesi mitä ilmeisimmin näyttää myös pelkäävän ko. ylilääkäriä. Mitä mitä. Jossain paikoissa sanovat työkaverista ilkeilyn olevan hoitoalan huumoria. Olisikin muuten tilanne kun kaikista alin tyyppi ottaisi ylilääkärin kanssa yhteen - mikähän mahtaisi olla lopputulos! Kannattaisiko sanoa vaan tyypin huoneen ohi mennessään kotiin lähtiessä ikään kuin yksin puhuen jotta mitäs töihinhän minä tänne olen tullut ja siitä mulle palkkaa maksetaan eikä sylkykuppina olemisesta...
ja yritä lähestyä ylilääkäriä kesken kahvipöytäkeskustelun vaikka seuraavalla tavalla...
....arvoisa ylilääkäri,mieltäni on askarruttanut viimepäivinä kokemani tunnetilat joiden seurauksena olen alkanut pohtimaan omaa asemaani työyhteisöömme osana ja haluaisin keskustella ennen tutkimuksiin hakeutumista kanssanne työympäristön vaikutuksesta omiin tuntemuksiini sekä mahdollisista puutteista omissa alaistaidoissani.
Olen yrittänyt tutkiskella itse omaa tilannettani ja selvittää mahdollisia syitä omiin tuntemuksiini.Psyykkisen tilani syitä selvitellessäni huomasin tarvitsevani työyhteisön näkemystä avukseni koska esimerkiksi Freudin mukaan "mieleltään terve ihminen kykenee rakastamaan ja tekemään työtä" ja siihen liittyy keskeisesti ympäristö. Freudin mielestä ympäristön on ensin taattava edellytykset sekä rakastamaan oppimiselle että mielekkäälle työlle.
Voisiko arvoisa ylilääkäri ympäristöllä ja ihmissuhteilla olla vaikutusta omiin tuntemuksiini ?"
lauseen kuullut, mutta tuo ympäristön osuus on kyllä useimmiten jäänyt mainitsematta. No joo, enpä menis esittämään, ei se sitä ymmärtäis kuitenkaan saati kuuntelis, saati olis edes samassa kahvihuoneessa! Eikä sen osaston ongelmat minusta johtuneet, niitä nyt vain kaadettiin minuun, eikä ne ongelmat todennäköisesti ihan heti poistu, vaatii liikaa työtä!
muuhun eli työn uudelleen järjestämiseen ja kukas sitä haluaa. Sitä paitsi, eikö terveydenhuollon ihmisillä ole jo koulutuksensa vuoksi riittävästi tietoa miten kanssaihmisiä (siis myös työtovereita) kohdellaan - mitäs ihmeen konsulttiapua siihen tarvitaan.
No sanoppas muuta, johan vitsin vetäisit. Kuule terveydenhuoltoalan koulutus ei valitettavasti edesauta sitä, että työpaikoilla oltaisiin jotenkin inhimillisempiä. Päinvastoin, terveydenhuollon ammattilaisethan tuntuvat tietävän muita paremmin, miten toinen ihminen muserretaan.
hyväksi mutta väärin!
"eikö terveydenhuollon ihmisillä ole jo koulutuksensa vuoksi riittävästi tietoa miten kanssaihmisiä (siis myös työtovereita) kohdellaan "
Niinhän sitä luulis!!!!!
Ajattelehan kun työpaikalla on samankaltaisissa tehtävissä useita pätkätyöläisiä. Ah ja voi, mikä tilanne! Niin sanotusti kilpailevat siinä keskenään, reiluun kilpailuun kuuluu eräitten mielestä se ilkeilykin, eikös vaan. Ja mikä ihme siinä työssä on sellaista mistä voi olla kateellinen? Viekö joku sinulta jotain silloin kun hän yrittää tehdä työtä? No, ja millaisena se tilanne sitten jatkuu jos jolle kulle se toistaiseksi voimassa oleva sopimus tulee? Paskamainen sakki saa aikaan paskamaisia tilanteita!
joka iikan, eikä vain mutuilla. Jos sen sijaan kaikki tuntuvat v****ilevan, on parempi ehkä katsoa joskus peiliinkin.
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Henkinen hyvinvointi/Tyoyhteison hyvinvointi/Tyopaikkakiusaaminen.htm
ja jättää tuollaiset hienot luetelmat joissa on hienoja periaatteita lukematta kun ei niitä missään noudateta. Peiliin voi katsoa ja miettiä että mitenkähän rupeaisin antamaan samalla mitalla takaisin ja yrittäisin pitää itse puoleni. Mikään muu ei auta!
vai sisälukutaidossa?
Työpaikkakiusaaminen on lailla kielletty. Lakia yleensä noudatetaan, viimeistään sitten kun sen rikkomiseen puututaan.
Jos antaa kiusata itseään, on hölmö. Itse olen työskennellyt hoitoalalla 20 vuotta, ja puutun kiusaamiseen välittömästi, sattuipa se omalle tai toisen kohdalle. Ja harvoin on sattunut ylipäänsä.
Persoonallisuushäiriöisille ihmisille sen sijaan ei oikein voi mitään, mutta harvassa työpaikassa heitäkään kymmenittäin on.
Oletko varma, että kiusaajasi tietävät sinun kokevan heidän sanomisensa kiusaamisena? Kerro se heille asiallisesti, samalla mitalla pottuilu ei rakenna mitään vaan pahentaa tilannetta.
kuin kiusaamisena pitää 1) herjattiin työpaikalle kuulumattomista asioista - minun mielestäni työpaikalle kuuluvat vain työasiat, se mitä työpaikan ulkopuolella on, se ei sinne kuulu, eihän talon ulkopuolella oikein voi puhua potilasasioistakaan saati hoitohenkilökuntaan potilaiden kohdistamista "syytöksistä", 2) em. asiat heitettiin ikään kuin nurkan takaa naamaansa näyttämättä, 3) pyrittiin kaatamaan sellaisia työongelmia niskaan jotka eivät johtuneet minusta. Olenkohan nyt varma, että minua on kohdeltu epäasiallisesti ja kiusattu? Asiallisesti ainakin yritin viimeisestä kertomaan, vaan kuinkahan paljon auttoi!
rikkomiseen puututaan. No, mieti sinä itse vähän tätä asiaa pidemmälle, vaikka kerrotkin olevasi niin hyvä ihminen että kerrot puuttuvasi kiusaamiseen omalla työpaikallasi silloin kun sitä HUOMAAT! Kiusaamisessa on kyse ihmissuhdepelistä, kiusattu on aika usein yksin härnääjiensä keskellä, kuka uskoo kiusattua, miten reagoi härnääjälauma jos kiusattu menee ns. kantelemaan asioista - pah - jos kerran on niin lapsellista, älytöntä, sairasta porukkaa että ensinnäkin ryhtyy kiusaamiseen, niin mitähän siinä tapauksessa tapahtuu kun kiusattu yrittää ns. kantelemalla tehdä jutusta lopun - mitähän tosiaan? Taitaa vaan kuule käydä sota rankemmaksi.
on entistä helpompikin äänestää jaloillaan. Ei muuta kuin terveempää työyhteisöä etsimään! Ja sitten asioista kertomaan.
"Silloin kun sitä huomaat" - siis eikö tässä juuri kerrottu havaintoja siitä, että on kiusattu/kohdeltu huonosti? Kiusatun ihmisen on aivan turha jäädä yksin hautomaan onnettomuuttaan, vaan vastuu toiminnasta on myös itseltä. Ei se apu tule kenellekään yksinomaan ylhäältä.
Sen sijaan että olettaa ja spekuloi kirjoituksesi lopputeemaa, voisi toimia ja kokeilla. Mitäänhän ei ole menetettävänä, eihän?
että kannattaa toimia, ja oikea toiminta ei ole kantelu vaan se että pistää niille härnääjille luun kurkkuun ihan itse. Äänestää jaloillaan - lähtee karkuun, joo, sillä pääsee tilapäisesti eroon, mutta mietihän vähän minkälaisia ajatuksia jää omaan päähän kiertämään vaikka tietääkin sen että väärin sua kohdeltiin, hah, kierteessä olet, ja tyytyväiset härnääjät jatkavat ihanaa eloaan kenties kuumeisesti etsien jota kuta toista jonka kimppuun saavat käydä kunhan ensin saavat ilonsa loppuun kulutettua tämän lähteneen kohtaloista.
ainoa keino. Työntekijöiden pysyvyys kertoo yksiköstä aika paljon. On olemassa sairaita yhteisöjä, ja niistä on viisainta lähteä. Sen ei tarvitse olla pako vaan harkittu päätös. Lähdettyään näkee myös selkeämmin sen, ettei itse ollut syypää vaan yhteisö. Ja, kuten mainittu, sanan voi panna kiertämään.
Se, että jää sijoilleen keksimään, mitä ilkeää voisi itse murjaista, on kiusaajien tasolle alentumista, ja samalla kiusaamiskulttuurin ylläpitoa ja sallimista. Aivan turha on palstoilla ruikuttaa, jos ei vaihtoehtoista toimintatapaa edes kokeile.
Toisia ei voi muuttaa, itseään voi.
muutos on joko kestää sisukkaasti tai sitten ruveta antamaan takaisin. Minkä ihmeen takia pitää lähteä paikasta jos työ itsessään on se mitä haluaa tehdä, ainoastaan osa porukasta on pissapäistä, no, tietty jos vain hiljaa kestää niin saa varautua siihen että se pissapäisyys tarttuu kohta koko porukkaan.
seuraava yksikkö on sen terveempi, juoruja kun voi pistää liikkeelle se toinenkin pää ja todennäköisesti pistääkin. Ainako vaan pitää lähteä pois, se kun on parempi kuin se että sulla edes on työpaikka. Työpaikkakiusaaminen, kaikenlainen, on lainvastaista toimintaa, näkis vaan sen päivän kun tostakin lainvastaisesta toiminnasta voi tehdä virallisen ilmoituksen johonkin ja entäs sitten jos tekisikin, no, sittenhän sitä vasta probleema olisikin! Rettelöitsijä, ihminen josta ei ole kuin harmia vaan! Tässä kaikille kiusaajille päivän paras hetki - luepa toi - sinä olet ok, mutta kiusattu on harmi ja kiusa!
Olen lomittajana kesän ajan eräässä vanhuksia asuvassa paikassa. En kerta kaikkiaan käsitä miksi jotku työkaverit voivat olla niin äärimmäisen töykeitä ja tylyjä! Rehellinen kysymys (kun en tiedä enkä tunne kaikkia asukkaita) ei saa vastaukseksi kuin tylyjä letkauksia!
Sellaiset työvuorot ovat todella raskaita, joihin sattuu näitä töykeitä.
Tuskinpa menen tuohon paikkaan enää, vaikka lomittajista olisi miten suuri pula tahansa! Rajansa kaikella! Olen itse ystävällinen ja kohtelias kaikille, enkä osaa kuvitellakaan vastaavani samalla tavalla kuin minulle vastataan. Eipä kannattaisi välittää, mutta paha mieli tulee väkisinkin.