kuolisinko mie, jos syön parikymmentä tenoxia 20mg ja parikymmentä alproxia 0,25mg viinan kans?
kuullostaapa tämä viesti varmasti lapselliselta ja tyhmältä, mutta on olo, että mie en enää vain jaksa.
kuullostaapa tämä viesti varmasti lapselliselta ja tyhmältä, mutta on olo, että mie en enää vain jaksa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
lisäksi mulla olisi pari pakettia zoloftia ja levy ciprlexia.
Lääkkeiden asiantuntija en ole.ainakin pahan olon saat itsellesi ja jos pahin mahdollinen tapahtuu jatkat elämääsi kasvina eli tarkoittaa että hermosto,aivot vahingoittuu pysyvästi.Henkilö joka tekee itsemurhan on todella itsekäs,ei ajattele lähimmäisiään.En tällä moiti mutta ajattele tosi tarkkaan lasket plussat ja miinukset ja laske vielä moneen kertaan ennekuin teet mitään.Arvio tilanne puolueettoman henkilön kanssa.Kuolemahan on peruuttamaton.Sieltä ei tulla takaisin ja sanota että,sorry,en mä oikeasti.Tämä maailma ei aina ole auvoinen paikka elää,jokainen päättää itse mitä tekee elämälleen ja sen myös läheisten on hyväksyttävä.Mutta harkitse tarkkaan ja anna päätöksestäsi tieto tavalla tai toisella lähimmäisille ja myöskin varmuus ettet ole hätiköiden päätöstä tehnyt.
Ehkä pahinta, mitä voi itsemurhaa harkitsevalle sanoa, on että se olisi todella itsekäs teko..
Ei sitä tehdä aiheuttaakseen muille surua, vaan päästäkseen itse pois surusta.
Jos itsemurhan on tarkkaan harkinnut, tulisi läheisten olla ainoastaan onnellisia siitä, että itsemurhan tehnyt pääsi pois tuskastaan, jossa kukaan ei enää voi auttaa. Itse tunnen ainoastaan tyyneyttä ajatellessani sitä, ettei ole pakko jaksaa, voin lopettaa elämäni niin halutessani.
Turhaa vedota siihen että pitäisi ajatella muita.
Ettei ole "oikeutta" tehdä muille sitä että lopettaa itsensä,käsittämätöntä..
Miten voisi ajatella muita kun ei jaksa edes itseään.
Siihen pitäisi vedota että onko henkilöllä oikeutta tehdä itselleen sitä.
Jos ei ole oikeutta tappaa lähimmäisiään miksi olisi oikeus tappaa itsensä?
Onko ihmisellä oikeutta satuttaa itseään sen enempää kuin muitakaan.
Jos ei voisi muita kohdella niin huonosti miten voisi itseään kohdella niin.
Kenellä on oikeus päättää elämästä?
Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Minua on aina ihmetyttänyt nämä kirjoitukset, joissa itsemurhaa suunnittelevia syytetään itsekkäiksi. Monella kandidaatilla on usein riittävästi syyllisyyden tunteita ilman näitä itsekkääksi syyttelyjäkin.
Yritetään yhdessä etsiä itsemurhaa harkitseville ihmisille POSITIIVISIA syitä elää. Itsekkääksi syyllistäminen ei voi olla sellainen syy.
Mutta vakavaa vahinkoa voisit kyllä saada aikaan.
Maksa ja munuaiset vahingoittusivat ynnä muuta.
Ja et pystyisi edes syömään noita kaikkia vaan aika äkkiä oksentaisit ne pois.
Tuo viestisi ei todellakaan kuullosta lapselliselta eikä tyhmältä vaan epätoivoiselta.
Mikä on sinut tähän johtanut?
Voit lähettää minulle viestiä:[email protected]
kyse ei ole mistään äkillisestä ajatuksesta. olen sairastanut masennusta jo reilut 10 vuotta elämästäni ja mikään ei ole tuntunut helpottuvan vuosien terapiasta huolimatta. minun on vaikea uskoa, että paranisin tästä, kaikki vain tuntuu vaikeammalta ja vaikeammalta. en ole kuukausiin pystynyt enää syömään kunnolla tai nukkumaan. mikään ei tunnu auttavan.
en tiedän mitä tehdä.
kai olen itsekäs niitä harvoja lähimmäisiäni kohtaan, jos tapan itseni, mutta en kertakaikkiaan jaksa enää sietää olemassa oloani.
>elämästäni ja mikään ei ole tuntunut helpottuvan vuosien terapiasta huolimatta.>
Onko sinulla lääkitys?
Lääkkeen vaihtamalla toiseen voi tapahtua ihmeitä.
>kaikki vain tuntuu vaikeammalta ja vaikeammalta. en ole kuukausiin pystynyt enää syömään kunnolla tai nukkumaan. >
Nukkuminen on kyllä tärkeää,ehkä joku unilääke auttaisi.
>kai olen itsekäs niitä harvoja lähimmäisiäni kohtaan, jos tapan itseni,>
Voitko kertoa tilanteestasi niille lähimmäisillesi?
ei ole masennuslääkitystä enää. joskus oli muutaman vuoden, enkä mie kokenu, että se olisi merkittävästi auttanut. useita eri merkkejä olen kokeillut.
unilääkityskin on pahinpina unettomuuskausina, mutta sekään ei tunnu auttavan uniongelmiin isommassa mittakaavassa. en osaa nukkua.
en mie voi kertoa kellekään läheiselle tästä. mitä se muuttaisi?
tänään terapiassa sanoin, että en jaksa tälläista elämää enää kovin montaa päivää, mutta tuntuu, että terapeuttini ei suhtaudu minuun vakavasti.
kokeilen nyt nukkua päiväunet, jos se parantaisi oloa.
>ei ole masennuslääkitystä enää. joskus oli >
Ehkä pitäisi taas kokeilla sitä.
>en osaa nukkua. >
Opettele nukkumaan.
Säännöllisen unirytmin voit tavoittaa valvomalla
yhden yön ja seuraavana iltana menemällä sopivaan aikaan nukkumaan.
>en mie voi kertoa kellekään läheiselle tästä. mitä se muuttaisi? >
Ainakin ne tietäisi sun tilanteen.
Jos et voi kertoa niin kirjoita.
>mutta tuntuu, että terapeuttini ei suhtaudu minuun vakavasti. >
No niistä terapeuteista voi olla montaa mieltä..
Jos tosiaan siltä tuntuu niin on ehkä parasta vaihtaa terapeuttia.
saat varmaan aivovaurion ja oot lopunelämääs vajaa älyllisesti tai motorisilta alueilta..
tai sitten ymmärrät kaiken, mutta halvaannut kokonaan..
tai sitten saat puolittaisen halvauksen.. hmm
Niin kyllähän tämä maailma kaiken kaikkiaan tuntuu näyttävän meille paljon huonoja puolia ja vähemmän hyviä asioita; ainakin kovin helposti meistä alkaa tuntua siltä.
Kuitenkin, jos oiken osaa katsella, niin tässä maassa jossa saamme, moniin muihin maihion verrattuna, vielä elää hyvinkin rauhallista ja turvallista elämää, voi nähdä paljon sellaista hyvää, josta monet maailman ihmiset voivat vain uneksia. Kun maailmassa on todella paljon sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole tietoa edes seuraavasta riisikupillisesta. Siellä missä yhden hapurilais-"aterian" hinnalla ihminen saisi viikoksi ruuan itselleen.
Toisaalta, kyllähän minäkin tiedän, että silloin kun on masentunut, ei jaksa silläkään tavalla ajatella, ei vain jaksa, mutta silti sitä kannattaa yrittää ajatella, niin asioita voi saada todellisiin, realistisiin mittasuhteisiin...
Ja, ennen kuin yhtään enempää harkitsee itsemurhaa, niin kannattaa miettiä että ovatko "tilit Jumalan kanssa selvät", ja jos ei ole se puoli kunnossa, niin kannattaa pyrkiä saamaan siltäosin elämän perimmäiset kysymykset selvitettyä. Sitten kun ihminen saa ne asiat kuntoon, ja rauhan sydämeensä, niin suurella todennäköisyydellä koko ongelmapaketti on jo melkolailla selvitetty muutenkin...
Lääkityksen merkitystä ollenkaan väheksymättä, kun on kuitenkin kyseessä noinkin pitkäaikanen masennusprosessi. Hyviä lääkkeitä on olemassa ja niiden kehittelyssä on edistytty 10v:n aikana.
Jos haluat keskustella lisää aiheesta, niin mulle voit kirjoittaa suoraankin: [email protected]
en mie tunne mitään tarvetta tehdä tilejä selväksi kenenkään kans, vähiten minkään "jumalan", kun en sellaiseen usko.
millään ei tunnu olevan mitään merkitystä, ei hyvällä eikä pahalla. enkä mie oikeastaan edes tarvitse merkitystä yhtään millekään.
olo on hieman parantunut eilisestä ahistuksen suhteen, kiitos rauhoittavien. mutta en mie usko, että tämä paha olo minnekään katoaa ikinä.
ajattelin odottaa vielä seuraavaan terapia kertaan ja vielä kerran pyytää, että pääsisin hoitoon osastolle. en enää vain jaksa näitä jatkuvia mielialan heilahteluja, jatkuvia uusiutuvia pitkiä lamaannuttavia masennusputkia ja unettomuutta.
itsemurha on kuitenkin lopullisuudessaan vakava asia ja ymmärrän sen. mutta tuntuu, että mitään muuta apua tähän elämääni ei ole.
Mikä takoitus on iilimadolla joka imee uhristaan verta? Mikä takoitus tarkoitus on valtionrahoilla elävillä sairailla. Loinen olen, rahareikä turhake, jonka elää mielikuvitusmaailmassa, eikä suostu pitämään todellisuutta todellisuutena. Silti iilimatoja on olemassa. Jostain kumman syystä.