Löytyykö ketään joka haluaisi keskustella
aiheesta?
Mulle on muodostunut kummallinen suhde ko.
aiheeseen. Olen paniikinomaisesti pelännyt
tartuntaa, toisaalta en aiheetta, mutta toisinaan
ihan aiheettakin. Sukupuolisuhteita minulla on
ollut paljon myös suojaamattomia. Testissä olen
käynyt varmasti 15 kertaa vuosien 96-01 välillä.
Aina se on negatiivinen ollut. Joka kerta olen
pelännyt ihan yhtä paljon ja ollut lähes varma,
että kyllä se tartunta nyt minulla on.
No nyt kun mietin tilannettani, mihin olen itseni
ajanut niin tekisi mieleni kuristaa itseni. Olen
nyt seurustellut joitakin kuukausia miehen
kanssa, joka käyttää huumeita. Ei kuulemma käytä
suonensisäisesti paitsi yhden kerran ihan
hiljattain ja 6 vuotta sitten joitakin kertoja.
Sanoi minulle, että käytti steriiliä neulaa. En
oikein tiedä uskoisinko. No nyt sitten tietenkin
pelkään, että olen altistunut virukselle. Tiedän,
että minulla on ihan syytäkin olla huolissani
tällä kertaa, mutta silti en vieläkään osaa
erotella mikä on omaa neuroottisuuttani ja mikä
on todellista.
Viime kesänä olin miehen kanssa, jolla oli ollut
suhde virolaisen naisen kanssa. Olin senkin
jälkeen ihan varma, että nyt se HIV sitten tuli.
Kertokaa mulle mikä mua vaivaa, kun pelkään asiaa
kuollakseni, mutta silti otan tietoisia riskejä.
Elän jatkuvassa pelossa. Negatiivisten
testitulosten jälkeen, olen aina vannonut etten
enää mokaile, mutta sitten taas huomaan olevani
samassa jamassa.
aiheesta?
Mulle on muodostunut kummallinen suhde ko.
aiheeseen. Olen paniikinomaisesti pelännyt
tartuntaa, toisaalta en aiheetta, mutta toisinaan
ihan aiheettakin. Sukupuolisuhteita minulla on
ollut paljon myös suojaamattomia. Testissä olen
käynyt varmasti 15 kertaa vuosien 96-01 välillä.
Aina se on negatiivinen ollut. Joka kerta olen
pelännyt ihan yhtä paljon ja ollut lähes varma,
että kyllä se tartunta nyt minulla on.
No nyt kun mietin tilannettani, mihin olen itseni
ajanut niin tekisi mieleni kuristaa itseni. Olen
nyt seurustellut joitakin kuukausia miehen
kanssa, joka käyttää huumeita. Ei kuulemma käytä
suonensisäisesti paitsi yhden kerran ihan
hiljattain ja 6 vuotta sitten joitakin kertoja.
Sanoi minulle, että käytti steriiliä neulaa. En
oikein tiedä uskoisinko. No nyt sitten tietenkin
pelkään, että olen altistunut virukselle. Tiedän,
että minulla on ihan syytäkin olla huolissani
tällä kertaa, mutta silti en vieläkään osaa
erotella mikä on omaa neuroottisuuttani ja mikä
on todellista.
Viime kesänä olin miehen kanssa, jolla oli ollut
suhde virolaisen naisen kanssa. Olin senkin
jälkeen ihan varma, että nyt se HIV sitten tuli.
Kertokaa mulle mikä mua vaivaa, kun pelkään asiaa
kuollakseni, mutta silti otan tietoisia riskejä.
Elän jatkuvassa pelossa. Negatiivisten
testitulosten jälkeen, olen aina vannonut etten
enää mokaile, mutta sitten taas huomaan olevani
samassa jamassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
valita ystäväpiirisi paremmin! Itse tajusin jo
vuosia sitten, ennen seksielämän alkamista, että
irtosuhteista ei ole kuin haittaa, morkkiksia ja
mahd. tauteja. Niinpä en olekaan harrastellut
muuta kuin nykyisen avomieheni kanssa.
Jos haluat elää tasapainoista elämää, etsi
kaltaisesi ystävät ja unohda narkkarit ja muut
onnettomat ihmiskohtalot. Saattaa kuullostaa
sydämmettömältä ja julmalta, mutta kyllä
ihmisellä joku itsesuojeluvaisto täytyy olla, ei
siinä auta muita syytellä, kun sitten kaiken
jälkeen on aidsiin kuolemassa.
Jopa oli tekstiä Rouva Virhettömältä tai ehkä
paikat on aina kuivat..
Rouvalla on sentään kuivat sahajauhot päässä!
Mitä järkeä on hypätä sängystä sänkyyn ja pelätä? Ei siinä ole mitään järkeä! Paljon parempi on ohjailla suhteitaan niin, että voi elää huolettomana. Sexin tarkoitushan on antaa nautintoa, eikä tuottaa stressiä.
Asia on tahdosta kiinni. Tosin persoonallisuushäiriöiset eivät kykene aina tahtomaan riittävästi ja silloin hetken mielijohde vie. Kuolemaankin asti.
pelko kiehtoo. Yleensä ittestään huolehtiva ei
ota tollasia riskejä, ainakin kerrasta oppii. Nää
kumitta jokaisen kanssa naivat eivät sitten
välitä mistään ja uskovat etteivät he mitään
saa...
Juu sama vika! Mutta pelottaa niin paljon, etten uskalla mennä edes testeihin! Tai uskallan mennä, mutta en uskalla soittaa tuloksista!! Pakko kai on jatkaa pelkoa, kun ei uskalla katsoa totuutta silmiin...
Terve vaan!
Ymmärrän sua täysin, sillä oon itekki ollu samanlaisessa tilanteessa pari kertaa ja ihan omaa syytäni! ( Liian hätäisesti suojaamattomassa yhdynnässä. Sit jälkeenpäin on alkanut epäilyttää, että minkälaista elämää se kumppani todellisuudessa on viettänyt)
Se on kumma juttu, että ei kerrasta opi. Hirveetähän se on ku pitää elää pelossa ja pala kurkussa ja miettiä, että kävikö kalpaten. Testiin meno mietityttää ja sit sen tuloksen soittaminen jännittää niin, ettei sydämen lyönneiltään kuule toisen ääntä puhelimesta.
Voin onnekseni kertoa, että vanhoista kaavoista ja toimintamalleista voi päästä eroon. Rauhoituin, vanhenin ja viisastuin. Kävin itseni kanssa vakavan keskustelun (tai muutamia) ja tein selväksi, mitä haluan elämältäni ja mitä en. Päätin, etten enää joudu oman pölhöyteni tähden hiv-testeihin. Ja niin se on ollut, aina vuodesta -99, jolloin olin viimeisen kerran vertani vuodattamassa em. asian johdosta.
En osaa sulle neuvoja antaa, etkä sä niitä oikeastaan tarvitsekaan. Tiedät kysymykset ja vastaukset itse. Elämä on täynnä valintoja, teet niinkuin on tehtävä ja loppupeleissä kannat itse tekojesi seuraukset, niinkuin me kaikki.
Voithan aloittaa uuden vuoden uusien valintojen kanssa!! Tsemppiä kuitenkin, valitsitpa miten tahansa.
minua viestisi lähinnä huvitti..sain käsityksen että ramppaat testeissä tuon tuostakin.ehkä salaa toivot tartuntaa?typerältä juttusi kuulostaa juuri siksi,että minä jaan elämäni henkilön kanssa jonka hiv on ilmeisesti puhjennut AIDsiksi.itse en pelkää tartuntaa..olen huolissani ainoastaan hänestä,hänen jaksamisestaan,kivuistaan ja elämästään..kuolemastaan.rakastan tätä henkilöä palavasti,mutten koskaan ole sanonut sitä hänelle..taudistaan huolimatta minä en suhtaudu häneen kun ruttotautiseen..annan hänelle kaiken sen läheisyyteni jonka hän tarvitsee,tukeakseni..hän on aidoin rakkauteni,sieluntoveri,ystäväni ja rakastajani..kun jumala vie hänet ja minne viekään,jään yksin..sitä minä pelkään..tuntuu kun olisin tuntenut tämän ihmisen aina.hän tukee minua kun minulla on vaikeaa..mitä jää kun hän lähtee?elämän on jatkuttava..mutta miten??minua pelottaa.