Minkä on auran ja kohtauksen ero? Tarkoitetaanko kohtauksella aina vain kouristus- tai poissaolokohtauksia tms? Onko saamani deja vu -tuntemukset auroja vai kohtauksia? Entä valtava pahoinvoinnin aalto, joka tulvii ja täyttää koko vartalon ja pään? Ne eivät koskaan etene mihinkään kouristustasolle, mutta lamaannuttavat itsessään jo aivan täysin... Voinko siis sanoa tällaisen yllättäessä saavani kohtauksen, vai yritänkö selittää jotain joistain auroista, jotka eivät koskaan johda mihinkään mutta ovat ihan yhtä hirveitä? Ei maallikko ymmärrä jos en minäkään...
Auran ja kohtauksen ero?
nimimerkki
154961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
hän sanoi että ei se ole
kohtaus.
mutta minusta se on melkein
kamalampaa kuin kohtaus
niinpä! Ja maallikot ymnpärillä suhtautuvat asiaan niin että ´jaa, ai se ei ollutkaan kohtaus, no ei se sitten ollut mitään - jatketaan töitä´! Ja mun tekisi vain mieli ryömiä jonnekin pimeään koloon itkemään..
neurologini on sanonut, että noi pirulliset juuri kuvaamasi aurat ovat ikään kuin kohtaus; lääkitys pitää (ainakin omalla kohdallani) varsinaisen kohtauksen useinmiten pois.
Tuo pahoinvointiaalto ja täydellinen kontrollottoimattomuus ovat peräti tuttuja ilmiöitä elämässäni.
Kyllä nuo aurat ovat ihan yhtä kamalia kuin itse kohtauskin!
Tsemppiä sulle!!!
"Minkä on auran ja kohtauksen ero? Tarkoitetaanko kohtauksella aina vain kouristus- tai poissaolokohtauksia tms? (- -)"
Kysymys ei ole selvä, ja vastaus riippuu ainakin osin epilepsia-luokituksista, joita on monenlaisia ja hieman eri perustein. Jos kyseessä on isompi epilepsia-kohtaus kouristukseen ja tajunnan muutoksineen yms., pidettäisiin auraa kernaammin "erillisenä" ennakko-oireena. Tai sitä voidaan pitää suhteellisen "itsenäisenä" sensorisena kohtauksena, jota ei seuraa tai seuraa sekundaarinen grand mal.
On myös aura continua, jatkuva aura, jopa on tyypiltään ei-konvulsiivinen epileptoidinen tila.
Siis jos aura on voimakas ja jatkuva, se voinee olla fokaalinen sensorinen kohtaus.
Asiaa mutkistaa myös - kuten Telle tuo esiin - lääkityksen vaikutus. Jääkö mahdollisesti tuleva isompi kohtaus vain "auran asteelle" lääkityksen vuoksi? - Asiaa tulisi ilmeisesti tarkastella aivan tapauskohtaisesti.
Mä menin auroineni kanssa EEG:n
ja miten kävi ?
Pelkkää kohtailuja ne oli.
Tuli rankat lääkkeiden vaihdot eteen,
kun ei aiemmat neurologit olleet
tajunneet kuinka huonossa kunnossa
olin koko ajan ollut.
Pyytäkää päästä EEG:n siellä käyrät
kertoo onko jatkuvaa kohtailua menossa.
Kuulostaapa kamalalta! Millaisia nuo luullut aurasi (=kohtauksesi) silloin sitten olivat?
päiväisiä monen tunnin kestäviä
"auroja" jolloin tsemppasin tosissani,
että pystyin tajuamaan mitä toinen
puhui saati, että pystyin siihen
vielä vastaamaan.
Olin kuin hämärän rajamailla.
Söin välipaloja, kun ajattelin ettei
johdu natriumin tai verensokerista,
mutta eihän mikään tehonnut ja
kaiken huippu on se,
että tässä olossa olin 6v.
tuo on kuin olisin itse kirjoittanut
omasta kokemuksesta tämän kevään
aikana
sellaisia 4-6tunnin kestäviä auroja
pitää oikein tarkkaan katsoa mitä
toinen sanoo niin kuin lukisin
huulilta että osaa vastata oikein
nyt pitää viikonloppuna skarpata on
maanantaina valvomista neurolla.
täällä on aivan ihana ilma
tänään on mukava ihana selvä olo
että mulla oli 1 lääke aivan sopimaton
ja 1 lääkettä vähennettiin eli
sullakin voi olla liikaa lääkitystä
päällä.
Myös liika lääkitys laittaa
kohtailemaan !!!
Mä aina sanon kaikille:
Etten kenellekkään toivo sitä samaa
oloa joka mulla oli ja itku tulee,
kun luen kun sullakin tämä on =(
eihän missään nimessä ihmisen
pidä syödä neljää eri lääkettä
niinhän ne lääkäritkin sanoo
että liika lääkityskin saa
aikaan kohtauksia
saa sitten ihmetellä että aina kun
takapakkia tulee niin uusi lääke
tilalle.
no.eiköhän ensiviikolla ala vastauksia
tuleen kun pääsee tutkimuksiin.
taas tulee syksyksi lääkemuutoksia
mutta pakko kestää kun ei näillä
pärjää niin onhan noita lääkkeitä
jota en ole vielä syöny
keppra,ainakin ja pari muuta en
nyt muista niitä
absenorkin on aiottu poistaa.
Lihottaa (toivottavasti lääkkeen
vuoksi on tuota senttimäärää kertynyt)
mutta oli se mukavaa kun yks lekuri
sano että sulla on samanverran
lääkkeitä kuin lääkäreitäkin hah hah
Ymmärrän kysymyksen täysin. Olin kuullut joidenkin jo puhuvan asiasta silloin kun koko epi oli täysin vieras minulle.
Eli niin sanotuista "pikkukohtauksista" kai oli kyse. Olin siis kuullut asiasta tyyliin "Jollain voi olla kohtaus niin että sitä ei edes muut huomaa."
Näin jälkeenpäin olen jo tietävinäni mistä on kysymys. Itselläni tuli noita "huuhaa muistikuvia" silloin tällöin ja ne tuntuivat niin todellisilta että yritin jopa todentaa henkilöitä joita luulin muistaneeni. Se kävi aina niin silmän räpäyksessä että tuskin sitä kukaan huomasi. Jos silloin olisin tiennyt mistä on kyse, olisin hakeutunut hoitoon. Suomalaisena miehenä piti kuitenkin mennä vaikeimman kautta, eli iloisen viikonlopun jäljiltä hyvin nestettä ja huonosti ravintoa nauttineena sain viimein kankkusessa kohtauksen joka ei jättänyt varaa arvailuille. "Onneksi" kuitenkin löytyi fyysinen syy ja lääkitys aloitettiin heti. Sen jälkeen ei sitten ole mitään oireita ollut.
Näin jälkeenpäin tuntuu oudolta että voiko tosiaan heti kättelyssä määrätty lääkitys purra näin hyvin. Mutta pitäisi kai vaan olla onnellinen että näin on...
Mukava kuulla, että joku on otettu todesta, vaikka edellisenä iltana olisikin hummaamassa ollut:) Mulla oli sentään takana tuhti illallinen ja sen jälkeen kieltämättä kyllä runsaat "jälkiruokajuomat". Kun kohtaus sitten seuraavana päivänä iski niin vähän toisenlainen oli kohtelu. Ambulanssimiehistön (paikalla 45 min jälkeen kohtauksesta) ekat kommentit: "mitä muuta sä oot sitten vetänyt?", "ei tää vaikuta epilepsiakohtaukselta" (silminnäkijä sairaanhoitaja) ja "saavat sitten ottaa huumeseulan polilla". Vaikka fyysinen syy löytyy mullakin päästä niin krapulakouristukseksi se tulkittiin sillä vaakakupissa painoi enemmän altistavat tekijät (väsymys, stressi, alkoholi) kuin arpikudos aivoissa. 4 kk ja sitten mentiin uudestaan...
Nyt kun oon asiaa pohtinut niin on niitä kohtauksia saattanut aiemmin muutama olla, lähinnä yöaikaan. En ollut vain tajunnut yhdistää.
...olikin ammattitaitoista henkilökuntaa. Ihan niinkuin väsymys, stressi ja alkoholi eivät olisi laukaisevia tekijöitä epilepsiakohtaukselle. Vaikka sama se mitä he turtuneissa mielissään miettivät, niin kauan kuin tehdään tarpeeksi tarkka neurologinen tutkimus.
Jos taas jätetään tutkimuksia tekemättä tyyliin "kyllähän sen nyt näkee mistä on kysymys" voi asenne olla kuolemaksi. Määrättiinhän minullekin 25 vuotta sitten disperiiniä ja lepoa aivoverenvuotoon.
Kuvauksesi on aika lähellä epilepsiakohtausta jonka saan joka kuukausi, ts. poissaolokohtaus, mutta ei ollenkaan sellainen jota itse kutsun auraksi.
Auraksi kutsun tuntemusta "kaikki ei ole hyvin" tai ja kun pystyn sanomaan esim poikaystävälleni että on SE päivä. Ts. tiedän saavani huimauskohtauksen myöhemmin samana päivänä. Tunnetta on vaikea kuvailla mutta kun sen on kokenut usein, tietää kun se tulee. Vähän kuin "värinät" ennen kuin kuume nousee. :)
En ole saanut kuin 2 isoa kouristus/tajuttomuuskohtausta ja ne tulivat muutama vuosi sitten ennen lääkitystä.
Minun neurologi korostaa, että aurakin on kohtaus. Törmää ilmeisesti liiaksi noiden vähättelyyn. Haittaavat aivojen toimintaa siinä missä kohtauksetkin.