Tilannekatsaus

Kirjoittelin tuossa 260207 nimimerkillä pahasti pelästynyt kovista verenpaineistani, jotka veivät minut tarkkailuun sairaalaankin päiväksi ja sain lääkityksen.

8 viikkoa jaksoin elää kuin nuhteettomuuden perikuva. En syönyt mitään epäterveellistä, yritin hyötyliikkua mahdollisimman paljon (en voi urheiluvammojen takia juosta, hyppiä, pomppia tai rasittaa polvia tai nilkkoja mitenkään vanhojen huonosti parantuneiden murtumien ja muiden takia).

Olen syönyt 8 mg Atacandia aamuisin ja magnesiumia lihaksille, vältellyt colajuomia ja ollut tosiaan 8 viikkoa polttamatta.

Kaksi viikkoa sitten työstressi alkoi olla sitä luokkaa, että tupakkalakko loppui, en saanut unta öisin ja aloin valvoa kun olin liian vihainen nukkuakseni. Viime yönä sitten sydän hakkasi kuin hullu, eikä se loppunut joten hakeuduin sairaalaan kahden maissa.

Pulssi oli sairaalaan tullessa 125, verenpaine 160/100. Makasin siellä turvallisesti muutaman tunnin, verenpaine laski jopa tasolle 129/82 ja pulssi laski vain 105:een. Antoivat sitten propalia tai jotain betasalpaajaa ja pulssi laski normaaliksi puolessa tunnissa.

Käynnistä oli se hyöty, että verenpaine näyttäisi olevan kunnossa, kun malttaa levätä. Mutta tuo takykardia pelottaa. Miten sen kanssa oppii elämään? Muistelen, että on minulla ennenkin ollut stressaavissa elämänvaiheissa tykyttelyä, mutta olen silti nukahtanut ja herännyt aamulla ilman tykytystä.

Nuorena, kun treenasin valtavasti ja poljin päivittäin 70 kilometriä, hämmensin kunto-ohjaajaa ja valmentajaa, kun eivät voineet antaa minun tehdä polkupyörätestiä -- sykkeeni nousi pilviin ja testi piti aina keskeyttää. Ja olin siinä vaiheessa täysin päihteetön, ahkerasti urheileva, lihaksikas nuori nainen. Ilmeisesti minulla on taipumus tykytykseen, joka ainakin öisen lääkärin mielestä on vaaratonta, joskin kiusallista. Ja vasta 170 pulssista kannattaa huolestua?

Onko ketään muuta, jolla on sekä verenpainetta että tykyttelyä? Miten olette saaneet hallittua tuota tykytyspuolta? Ilmeisesti paineet alkavat olla hallinnassa, joten voin jatkaa kävelylinjaa ja porkkanoiden syömistä (:-).

Onko missään päin Suomea vertaistukiryhmiä sydänvaivaisille? Kävelylenkkiseuraa kun ei kotiseudulta löydy, ystävät asuvat liian kaukana. Kuitenkin olisi kiva mennä illalla vaikka tunnin lenkille....