Monen kirjoituksissa on vilahtanut sana "hoitoväsymys". Minulla alkaa sädehoito pian ja tuli mieleen, missä vaiheessa sädehoitoa se teillä muilla on alkanut, vai tuleekokaan se kaikille?
Miten sen kanssa pitää menetellä tai siis voiko sille mitään?
Miten sen kanssa pitää menetellä tai siis voiko sille mitään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta suojana oli mielialalääke, yksilöllistä
enkä tarvinnut mitään lääkkeitä... Ulkoilua, puutarhanhoitoa, normaalia perhe-elämää. Työkaverini kävi töissä sädehoitojen aikana. "Piipahti" vain hoidoissa ruokatunnilla.
Ei se sädehoito yleensäkään taida niin väsyttää, vaan se, että moni joutuu matkustamaan satojakin kilometrejä joka päivä hoidon vuoksi.
ja alentaa hb:tä.
Sädehoito sinällään oli helppoa, 400 km junassa joka päivä kesähelteillä oli sitten toinen juttu. Eräs taksikuski kertoi saaneensa edellisvuonna sädehoitoa ja homma meni niin että hän työvuoron lomassa käväisi saamassa säteet ja sitten taas takaisin ajoon. Mieliala oli minulla vielä tuossa vaiheessa korkealla. Mutta kuten monesti on todettu, kaikki on kovin yksilöllistä.
eikä ihokaan reagoinut, hb oli koko ajan 145.
Tehosikohan se koko hoito?
Raspikurkku, kamalan pitkä matka sädehoidossa käydessäsi! Minä kun olen huolissani, että miten itse jaksan,vaikka matkaa minulla on 100 km vähemmän... Lääkäri ehdotti minulle, että muutan potilashotelliin sädehoidon ajaksi, on kuulemma sen verran "tuhti hoito", että kannattaa.
Tuota hoitoväsymystä ajattelin itse sekä juuri tällaisena väsymisenä hoidoissa eli hoidoista aiheutuvaa väsymystä, mutta mietin sitä myös tuosta suunnasta, josta Lpolku tuolla kirjoitti aiemmin...
Eli välillä olen miettinyt, onko minulla hoitoväsymystä jo näin ennen sädehoitoa? Tai oikeastaan koknaisuudessaan koko ajan... vai olenko vain hoitokielteinen.. ja mitä sekin sitten on?
Olen sädehoitoon kai menossa, mutten ihan vapaaehtoisesti vaan jotenkin koen, että lääkärin ylipuhumana ja myös mieheni. Jos saisin itse valita, olisin vain kotona ja mielellään yksin. Huomaan, että järjestelen asioita ja tilanteita niin, että saan olla yksin. Toisaalta koen siitä huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta ajattelen, etten niin kovin piristävää seuraa ole, joten ei sen niin väliä. Ja vakavasti päivittäin mietin, etten menisi kuitenkaan sädehoitoon. Leikkaus ei kohdallani ole mahdollinen, eikä sädehoitokaan tämän jälkeen. Tuntuu niin turhalta.
Tai sitten tämä on näitä alun hankaluuksia...
n. 5 tuntia päivässä, itse hoitohan kesti vain muutaman minuutin. Olisi ollut mahdollisuus yöpyö sairaalan yhteydessä olevassa hotellissa, mutta mietin, että miten saan siellä aikani kulumaan.
Kun hoitoihin lähdettiin aamulla ( klo 6-7 ) niin kotona olin jo ennen puoltapäivää. Ja loppupäivän sai viettää kotoisasti tehden mitä huvittaa.
on ihan kliininen termi, jota täälläkin käytetään paljon virheellisesti tarkoittamaan pelkästään hoidoista seuraavaa väsymystä.
Hoitoväsymys tark. oikeasti nimenomaan "väsymistä hoitoihin", se on hengenvaarallinen psyykkinen kriisi, josta kärsivä saattaa jättää hoidot kokonaan kesken ja sulkeutua kotiinsa kuolemaan tms, se on iso haaste hoitohenkilökunnalle.
Onneksi hoitoväsymys on suht harvinainen tilanne kuitenkin - kaikkein yleisin lienee lapsilla, joiden on hyvin vaikea motivoitua ikäviin hoitoihin, joiden tarkoitusta eivät ymmärrä.
tuli minulle ihan viimeisellä sädeviikolla. masennusta ja ahdistus ja pelkoja. sain tukihenkilön ja nukuin paljon ja lepäsin. olin myös fyysisesti hyvin väsynyt. nyt on kolme viikkoa säteistä ja olen rauhoittunut eikä ahdista enää. Jaksan jo touhuta ja kunto alkaa nousta pikku hiljaa.
että olisin tuntenut väsymystä. Tosin minulle tuli leikkauksen lisäksi vain sädehoito.
Jokainen ihminen on yksilö. Sellainen , jolla on samanaikaisesti koti, perhe ja lapset hoidettavana, väsyy varmasti.
tähän kaikkeen ( siis hoitoihin, tutkimuksiin, odotteluun...) Kun pääsisi jo elämään "normaalia" elämää!
Voimahali sinulle. Kyllä sinä selviät!