Kyselisin kokemuksia synnytysmasennuksesta joka on alkanut myöhemmin synnytyksen jälkeen. Eli lähinnä lapsen ollessa jo useamman kuukauden tai jopa vuodenkin vanha. Miten masennus on alkanut/oletko huomannut merkkejä millä olet esim todennut olevasi masentunut tms, ja millä keinoin tätä on hoidettu. Itselläni on kaksi lasta; 11kk ja n.4v. Useamman kuukauden jo kärsinyt itkuisuudesta, päänsärystä ja mielialanvaihteluista. Mielialoista päällimmäisin on "jatkuva" ns raivoaminen "joka" asiasta, hermot ns kireällä 24h :(. Vauva ei heräile öisin, mutta oma nukkuminen silti vaihtelevasti kyseenalaista. Eilen kävin yleislääkärillä mutta hän ei juurikaan osannut mitään sanoa muutakuin ehdotti heti masennuslääkkeitä! Jos joku haluaa kertoa omasta kokemuksestaan niin kiitoksia kovasti jo etukäteen =)...
synnytysmasennus
2xäiti
71611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on ollut vastaavanlaista. Nyt taas näyttää kirkkaammalta. Minullakin siis kaksi lasta, alle 4-v.
Itse luin kirjan jonka nimi muistaakseni "Vauvan varjo", oli todella avartava lukukokemus! :) Tapauskohtaisia kertomuksia, ja kuinka helpottavaa oli huomata/"löytää" samanlaisia tuntemuksia muidenkin kokemuksissa. Itselläni oli se, etten tienyt mikä minulla oli. Mutta kun oli kirjan lukenut, tuntui kuin lähes puolet taakasta olisi pudonnut, sillä ahdistusta oli lisännyt epätietoisuus, "Mikä minulla on?".
EHDOTTOMASTI SUOSITTELEN KIRJAA, JOKAISELLE ÄIDILLE, YSTÄVÄLLE, MIEHELLE, oikeastaan jokaiselle, sillä se varmasti aukaisee monen silmät huomaamaan toisen pahoinvointia. Ja se että synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivä EI OLE HULLU, myös hormoneilla on iso rooli asiassa!!!
:):):)
Käypä lainaamassa kirja mahdollisimman pian!! Tsemppiä!!
vinkistä kirjan suhteen!! Kävin lainaamassa ja kirja odottaa tuossa pöydällä lukijaansa =)
Hei! Mun nuorimmainen on nyt 1,6v ja viime kevään ja kesän olin aivan "romuna". Olin myös kireä ja kiukkuinen, eikä nukkumisesta tullut mitään, kun valvoin ja heräilin yöllä. Syksyllä terv.keskuslääkäri teki minulle masennustestin ja tarjosi lääkitystä. (Keskivaikea masennus) En yleensä syö edes särkylääkkeitä, mutta nyt otin avun avun vastaan ja lääkitys paransi oloani nopeasti. Lääkäri selitti, että mulla oli ilmeisesti suuri seratoniinin vaje. Seratoniini toimii välittäjäaineena aivoissa.
Lääkitys siis auttoi kireyteen ja jatuvaan pahaan oloon. Vieläkin taistelen ahdistuneen olon kanssa, mutta olo on paljon parempi kuin vuosi sitten.
Ota vaan apua vastaan! Se ei ole vaarallista vaan sairauteen kannattaa ottaa lääkettä, ainakin kokeilla auttaako.
raivoamistasi, niin tarvitset rauhoittavia lääkkeitä.
Mutta jos minä olisin sinä, ottaisin ensin itseäni niskasta ja yrittäisin lopettaa raivoamiseni ihan omin neuvoin omaa järkikultaa käyttäen. Jätä lapset miehesi tai jonkun muun hoitoon muutamaksi tunniksi ja lähde kävelemään ihanaan alkukesän luontoon. Viiden kilometrin kohdalla alkaa taatusti helpottaa, ja kymmenen kilometrin kohdalla on ihan kiva mennä taas kotiin ja painua nukkumaan. Kokeilepa!
no rauhoittavia ei nyt sentään vielä tarvita, sen sentään itsekkin tiedostan. Tarkoitan tuolla raivoamisella lähinnä hermojen menettämistä eli kuten sanoin niin pienemmistäkin asioista tuppaa hermot kiristymään ja olenkin pistänyt sitä väsymyksen "piikkiin".(Vanhimmalla typyllä vielä uhma joka kiristää pinnaa...) En toki joka minuutti sentää räyhää =)!! Tänään kävin mittaamassa veriarvot jne, ja siellä olikin sekä verenpaine että veriarvo todella heikoilla mallilla eli sekin osaltaan selittää väsymyksen. No mutta eiköhän se tästä; kesä alkaa ja lomat joten eiköhän se väsymyskin tästä lopulta taltu ja mieli "rauhoitu" :). Kiitos kaikille vastanneille ja hyvää kesää!!
Minulla on juuri parhaillaan menossa masennus!Minulla on 2 lasta toinen täyttää ens kuussa 2 v ja toinen on kohta 2 kk vanha.....se mua masentaa kun minä joudun olemaan lasten kans 24 tuntia vuorokaudessa, mies kyllä käy töissä mutta sillä on kuitenkin illat vapaana....mutta siltikkään se ei halua olla lasten kans ja sit se kuitenkin sit ite menee yksin joka paikkaan ja mä en edes pääse miehen serkun tykö ollenkaan ja aina kun mies lähtee yksin jonnekkin niin mä joudun sit jäämään yksin lasten kans kotia!mihinkään mä en pääse kun meillä on vaan yksi auto ja mun pitäs aina mennä kävellen joka paikkaan!mä en tiedä mitä tehdä?
T:Masentunut
kaikki tosiaankin näyttää valoisammalta =). Lopulta kävi niin että kävin ns testeissä ja siellä todettiin myöskin ns keskivaikea masennus. Sain lääkkeitä ja nyt kuukauden kuurin jälkeen kaikki tosiaankin näyttää paremmalta! Suurten epäillysten ja kuinka monien epäileväisten kysymysten jälkeen otin minäkin nuo lääkkeet vastaan ja epäilyistäni huolimatta lääke auttoi ja olo on todellakin rauhallisempi jne! Ei muutakuin tsemppiä muille samassa tilanteessa pähkäileville ja ottakaan ihmeessä asia puheeksi joko läheisten taikka ihan terveyskeskuslääkärin kanssa. Sieltä se apu "parempaan jaksamiseen" alkaa =)