Homepölykeuhkon myöhäisvaikutukset–kymmenvuotisseurannan tulokset
Duodecim
1992;108(17):1487
Vesa Vilkka, Maija Torvela, Sinikka Mönkäre ja Tari Haahtela
Aineisto ja menetelmät
Tulokset
Pohdinta
Kirjallisuutta
Maanviljelijöiden ammattitautina tunnetun homepölykeuhkon kymmenvuotisseurannassa kahdella potilaalla kolmesta esiintyi oireita vielä kymmenen vuoden kuluttua sairastumisesta. Viidesosa viljelijöistä oli luopunut karjataloudesta homepölykeuhkon takia. Sairauden alussa huomattavasti huonontunut keuhkojen diffuusiokapasiteetti parani jatkuvasti kymmenen vuoden kuluessa. Myös valtimoveren happiosapaine parani nopeasti ensimmäisen seurantakuukauden aikana mutta pysyi kuitenkin koko kymmenen vuoden ajan lievästi alentuneena. Hengitystilavuudet paranivat niin ikään nopeasti ensimmäisen kuukauden aikana ja asettuivat vakaalle tasolle vuoden kuluessa sairastumisesta. Uusi havainto oli hengitystilavuuksien pienentyminen viiden viimeisen vuoden aikana. Sairastetulla homepölykeuhkolla saattaa olla osuutta kroonisen obstruktiivisen bronkiitin kehittymiseen ikääntyvillä, tupakoimattomilla maataloustyöntekijöillä.
Homepölykeuhkolla tarkoitetaan homeisen kasvimateriaalin–yleensä heinien tai kuivikkeiden–käsittelystä aiheutuvaa allergista alveoliittia (Terho 1981). Se paranee useimmiten mutta voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin ja keuhkojen toiminnan pysyvään huonontumiseen. Tämän vuoksi potilaille on aikaisemmin suositeltu täydellistä homealtistuksen välttämistä. Seurantatutkimusten mukaan viljelijät voivat kuitenkin yleensä jatkaa ammattiaan ilman vakavan keuhkovaurion uhkaa (Barbee ym. 1968, Braun ym. 1979, Mönkäre ja Haahtela 1987). Tärkeimpänä ennusteeseen vaikuttavana tekijänä on pidetty sairauden uusiutumisten lukumäärää (Braun ym. 1979).
Totesimme aikaisemmin, että homepölykeuhkon sairastaneista viljelijöistä 65 %:lla esiintyi hengityselinten oireita vielä viiden vuoden kuluttua sairastumisesta, mutta keuhkojen toimintakokeiden tulokset olivat korjaantuneet yhtä hyvin työtään jatkaneilla kuin niillä, jotka olivat luopuneet maanviljelystä (Mönkäre ja Haahtela 1987). Nyt esitämme saman aineiston kymmenvuotisseurannan tulokset.
Aineisto ja menetelmät
Vuosina 1978–80 Tiurun sairaalassa diagnosoitiin 93 homepölykeuhkopotilasta. Diagnoosi tehtiin, kun seuraavista kriteereistä täyttyi kaksi ensimmäistä ja mitkä tahansa neljä muuta (Mönkäre 1983):
1) Altistuminen homeisille heinille tai oljille.
2) Tyypilliset oireet. 3) IgG-vasta-aineita jotain tutkittua antigeenia kohtaan (Thermoactinomyces vulgaris, Micropolyspora faeni, Aspergillus fumigatus, Aspergillus umbrosus)
4) Keuhkojen kuuntelussa pienirakkulaisia rahinoita sisäänhengityksen aikana.
5) Diffuusit varjostumat thoraxkuvassa.
6) Restriktiivinen ventilaatiohäiriö spirometrian mukaan.
7) Pienentynyt keuhkojen diffuusiokapasiteetti.
8) Pienentynyt valtimoveren happiosapaine.
Alkuperäisestä 93 potilaan joukosta 86 osallistui jälkitutkimukseen viiden vuoden kuluttua. Vuosina 1988–89 samat henkilöt tutkittiin uudestaan kymmenen vuoden kuluttua diagnoosista. Neljä potilasta kieltäytyi tutkimuksesta. Seuranta-aikana yksi sepelvaltimotautia sairastanut mies oli kuollut äkillisesti, todennäköisesti sydäninfarktiin. Kymmenvuotistarkastukseen osallistui siten 50 naista (62 %) ja 31 miestä (38 %) eli yhteensä 81 henkilöä (87 % alkuperäisestä aineistosta).
Tutkittavien keski-ikä oli nyt 59 vuotta (vaihteluväli 33–72 v), ja heistä 80 % oli alle 65-vuotiaita. Yksitoista miestä tupakoi ja kaksi oli polttanut aikaisemmin. Yksikään nainen ei ollut koskaan tupakoinut.
Alun perin potilaat oli jaettu systeemisen kortikosteroidihoidon suhteen kolmeen yhtä suureen ryhmään: 1) ei hoitoa (n = 31), 2) neljän viikon hoito (n = 30) ja 3) kahdentoista viikon hoito (n = 32). Kortikosteroidilla hoidettuihin ryhmiin arvottiin ne, joilla esiintyi vaikeita oireita ja keuhkojen diffuusiokapasiteetti oli alle 65 % viitearvosta. Muut eivät saaneet kortikosteroidia. Prednisolonin päivittäinen kerta-annos oli 40 mg ensimmäisten kahden viikon ajan, 30 mg kolmannen viikon ajan, 20 mg neljännestä kahdeksanteen viikkoon ja 15 mg viimeisten neljän viikon ajan (12 viikon hoitoryhmässä) (Mönkäre 1983).
Kymmenvuotisseurannan haastattelussa käytettiin samaa kyselylomaketta kuin viisivuotishaastattelussa. Homepölykeuhkoon liittyviksi oireiksi katsottiin hengenahdistus, yskä, kuumeilu, laihtuminen, syanoosi ja nivelkivut. Oireiden lisäksi kysyttiin työhön osallistumista, muita sairauksia ja eläkkeitä.
Tutkimuksiin sisältyivät keuhkojen auskultaatio, thoraxkuva, valtimoverinäytteen happiosapaineen mittaus ja seerumin IgG-vasta-aineiden määritys (Micropolyspora faeni, Thermoactinomyces vulgaris, Aspergillus fumigatus ja Aspergillus umbrosus). Vasta-aineet määritettiin samalla menetelmällä (kaksoisdiffuusio geelissä, Wadsworthin modifikaatio) kuin aikaisemmissa tutkimuksissa (Mönkäre 1983, Mönkäre ja Haahtela 1987).
Dynaamisella spirometrialla (Vitalograph®) mitattiin nopea vitaalikapasiteetti (FVC) ja uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1). Virtaustilavuussprirometrialla (Medikro M 101®) mitattiin edellä mainittujen suureiden lisäksi uloshengityksen virtausnopeus tasoilla 50 ja 25 % nopeasta vitaalikapasiteetista (MEF5 0 ja MEF2 5). Lisäksi mitattiin keuhkojen diffuusiokapasiteetti (Morgan Resparameter Mark IV®). Dynaamisessa spirometriassa käytettiin Berglundin ym. (1963) ja virtaustilavuusspirometriassa ja diffuusiokapasiteetin mittauksessa Viljasen (1982) viitearvoja. Tulokset ilmoitettiin prosentteina viitearvosta ja virtaustilavuusspirometrian osalta myös absoluuttisina mittaustuloksina. Kaikki tutkimukset tehtiin samalla tavalla ja samoin menetelmin kuin aikaisemmissa tarkastuksissa ja röntgenkuvat tarkasti sama radiologi (Matti Ikonen) kuin aiemmin. Virtaustilavuusspirometria tutkittiin vain viisi- ja kymmenvuotistarkastusten yhteydessä. Taudin uusiutumien toteamiseksi käytettiin samoja kriteereitä kuin sairauden alussa.
Aineistoa käsiteltiin ensin tarkastelemalla muuttujien jakaumia ja keskiarvoja. Ne laskettiin kaikilla tarkastuskerroilla sekä koko aineistosta että eri osaryhmistä. Sekoittavia tai muovaavia tekijöitä olivat ikä, sukupuoli, tupakointi, alkuvaiheen kortikosteroidihoito, karjataloustyön jatkaminen koko seuranta-ajan, homepölyvasta-ainemääritysten pysyminen positiivisina, uudet sairausvaiheet (relapsit), toistuvat altistumiset homeisille heinille tai oljille ja alkuvaiheen keskiarvoa huonommat keuhkojen toimintakokeiden tulokset.
Tilastollisina menetelminä käytettiin c2-testiä, tarkastuskertojen välisissä vertailuissa toistettujen mittausten t-testiä ja ryhmien välisissä vertailuissa riippumattomien ryhmien t-testiä. Tilastollinen käsittely suoritettiin mikrotietokoneella ja PATO-nimisellä ohjelmistolla (Mikrovuo Oy, Forssa).
Tulokset
Seurantaan osallistuneista 81 potilaasta 13:lla (16 %) sairaus oli uusinut kymmenen vuoden aikana vähintään kerran ja relapseja oli yhteensä 21. Yhdellätoista potilaalla sairaus uusi seurannan viiden ensimmäisen ja kahdella viiden viimeisen vuoden aikana.
Ensimmäisten viiden vuoden aikana sairaus uusi seitsemällä henkilöllä (9 %) kerran ja neljällä (5 %) kahdesti. Viimeisten viiden vuoden aikana sairaus uusi kerran neljällä potilaalla (5 %) ja kahdesti yhdellä. Uusiutumien lukumäärät ja jakaumat on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Homepölykeuhon uusiutuminen 81 potilaalla kymmenen seurantavuoden aikana. --------------------------------------------------------------------
Uusiutumiskertojen Diagnoosista kulunut aika
lukumäärä ------------------------------------
potilasta < 5 v 5–10
kohti n ( %) n ( %)
--------------------------------------------------------------------
0 70 (86) 76 (93)
1 7 (9) 4*) (5)
2 4 (5) 1**) (1)
--------------------------------------------------------------------
*) Kahdella henkilöllä oli ilmennyt yksi uusiutuma myös
ensimmäisten viiden vuoden aikana, kahdella vain viimeisten viiden
vuoden aikana.
**) Kyseisellä potilaala oli esiintynyt kaksi uusiutumaa myös
ensimmäisten viiden vuoden aikana, ts. hänellä ilmeni neljä
uusiutumaa kymmenen vuoden aikana.
Kymmenvuotistutkimuksen ajankohtana 32 % (viiden vuoden kohdalla 66 %) seurantaan osallistuneista jatkoi entistä työtään. Ammattia tai tuotantosuuntaa oli vaihtanut 7 % tutkituista. Vanhuus- tai sukupolvenvaihtoeläkkeellä oli 25 %, sairauseläkkeellä homepölykeuhkon vuoksi 15 % ja muiden sairauksien vuoksi 21 % tutkituista. Suuri osa eläkeläisistä osallistui jossain määrin karjanhoitoon.
Kymmenvuotistarkastuksessa 54 tutkittua (67 %) ilmoitti vähintään yhden kysytyn oireen, joka on liitettävissä homepölykeuhkoon. Viiden vuoden kohdalla tällaisen ilmoituksen antoi 56 henkilöä (69 %). Yleisin oire oli rasituksessa esiintyvä hengenahdistus. Kymmenvuotistarkastuksessa seitsemän henkilöä (9 %) valitti yskän ja yskösten esiintymisestä, vaikka kukaan ei ollut tupakoinut. Nivelkipuja esiintyi 17 tutkitulla (21 %).
Yhdentoista haastatellun mielestä oireita ei nyt esiintynyt, vaikka niitä oli ollut viisivuotistarkastuksessa. Toisaalta yhtä monelle oli ilmaantunut oireita viiden vuoden jälkeen. Haastattelussa yhdeksän henkilöä ilmoitti sydänoireita ja seitsemällä oli todettu erilaisia tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.
Sairauden alkuvaiheessa 88 %:lla potilaista kuultiin sisäänhengityksessä pienirakkulaisia rahinoita. Saostavia vasta-aineita vähintään yhtä tutkittua antigeenia kohtaan esiintyi kolmella neljästä, ja lähes kaikilla havaittiin sairauteen sopivia muutoksia thoraxkuvassa. Nämä löydökset olivat suurelta osalta hävinneet jo ensimmäisen vuoden aikana, eikä viidennen seurantavuoden jälkeen tapahtunut enää merkittäviä muutoksia, joskin röntgenlöydösten määrä näytti edelleen vähentyneen (taulukko 2).
Taulukko 2. Homepölykeuhkoon liittyvien kliinisten löydösten esiintyvyys sairauden alussa sekä yhden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua ( % tutkituista). --------------------------------------------------------------------
Sairauden 1. vuosi 5. vuosi 10. vuosi
toteaminen
(n = 93) (n = 92) (n = 86) (n = 81)
--------------------------------------------------------------------
Rahinoita keuhko- 88 27 22 25
jen kuuntelussa
IgG-vasta- 75 ei tut- 34 43
aineita kittu
Muutoksia 96 45 34 28
thoraxkuvassa
--------------------------------------------------------------------
Keuhkojen diffuusiokapasiteetti oli huomattavasti huonontunut sairauden toteamisvaiheessa. Se parani merkitsevästi ensimmäisen kuukauden aikana (p
Duodecim
1992;108(17):1487
Vesa Vilkka, Maija Torvela, Sinikka Mönkäre ja Tari Haahtela
Aineisto ja menetelmät
Tulokset
Pohdinta
Kirjallisuutta
Maanviljelijöiden ammattitautina tunnetun homepölykeuhkon kymmenvuotisseurannassa kahdella potilaalla kolmesta esiintyi oireita vielä kymmenen vuoden kuluttua sairastumisesta. Viidesosa viljelijöistä oli luopunut karjataloudesta homepölykeuhkon takia. Sairauden alussa huomattavasti huonontunut keuhkojen diffuusiokapasiteetti parani jatkuvasti kymmenen vuoden kuluessa. Myös valtimoveren happiosapaine parani nopeasti ensimmäisen seurantakuukauden aikana mutta pysyi kuitenkin koko kymmenen vuoden ajan lievästi alentuneena. Hengitystilavuudet paranivat niin ikään nopeasti ensimmäisen kuukauden aikana ja asettuivat vakaalle tasolle vuoden kuluessa sairastumisesta. Uusi havainto oli hengitystilavuuksien pienentyminen viiden viimeisen vuoden aikana. Sairastetulla homepölykeuhkolla saattaa olla osuutta kroonisen obstruktiivisen bronkiitin kehittymiseen ikääntyvillä, tupakoimattomilla maataloustyöntekijöillä.
Homepölykeuhkolla tarkoitetaan homeisen kasvimateriaalin–yleensä heinien tai kuivikkeiden–käsittelystä aiheutuvaa allergista alveoliittia (Terho 1981). Se paranee useimmiten mutta voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin ja keuhkojen toiminnan pysyvään huonontumiseen. Tämän vuoksi potilaille on aikaisemmin suositeltu täydellistä homealtistuksen välttämistä. Seurantatutkimusten mukaan viljelijät voivat kuitenkin yleensä jatkaa ammattiaan ilman vakavan keuhkovaurion uhkaa (Barbee ym. 1968, Braun ym. 1979, Mönkäre ja Haahtela 1987). Tärkeimpänä ennusteeseen vaikuttavana tekijänä on pidetty sairauden uusiutumisten lukumäärää (Braun ym. 1979).
Totesimme aikaisemmin, että homepölykeuhkon sairastaneista viljelijöistä 65 %:lla esiintyi hengityselinten oireita vielä viiden vuoden kuluttua sairastumisesta, mutta keuhkojen toimintakokeiden tulokset olivat korjaantuneet yhtä hyvin työtään jatkaneilla kuin niillä, jotka olivat luopuneet maanviljelystä (Mönkäre ja Haahtela 1987). Nyt esitämme saman aineiston kymmenvuotisseurannan tulokset.
Aineisto ja menetelmät
Vuosina 1978–80 Tiurun sairaalassa diagnosoitiin 93 homepölykeuhkopotilasta. Diagnoosi tehtiin, kun seuraavista kriteereistä täyttyi kaksi ensimmäistä ja mitkä tahansa neljä muuta (Mönkäre 1983):
1) Altistuminen homeisille heinille tai oljille.
2) Tyypilliset oireet. 3) IgG-vasta-aineita jotain tutkittua antigeenia kohtaan (Thermoactinomyces vulgaris, Micropolyspora faeni, Aspergillus fumigatus, Aspergillus umbrosus)
4) Keuhkojen kuuntelussa pienirakkulaisia rahinoita sisäänhengityksen aikana.
5) Diffuusit varjostumat thoraxkuvassa.
6) Restriktiivinen ventilaatiohäiriö spirometrian mukaan.
7) Pienentynyt keuhkojen diffuusiokapasiteetti.
8) Pienentynyt valtimoveren happiosapaine.
Alkuperäisestä 93 potilaan joukosta 86 osallistui jälkitutkimukseen viiden vuoden kuluttua. Vuosina 1988–89 samat henkilöt tutkittiin uudestaan kymmenen vuoden kuluttua diagnoosista. Neljä potilasta kieltäytyi tutkimuksesta. Seuranta-aikana yksi sepelvaltimotautia sairastanut mies oli kuollut äkillisesti, todennäköisesti sydäninfarktiin. Kymmenvuotistarkastukseen osallistui siten 50 naista (62 %) ja 31 miestä (38 %) eli yhteensä 81 henkilöä (87 % alkuperäisestä aineistosta).
Tutkittavien keski-ikä oli nyt 59 vuotta (vaihteluväli 33–72 v), ja heistä 80 % oli alle 65-vuotiaita. Yksitoista miestä tupakoi ja kaksi oli polttanut aikaisemmin. Yksikään nainen ei ollut koskaan tupakoinut.
Alun perin potilaat oli jaettu systeemisen kortikosteroidihoidon suhteen kolmeen yhtä suureen ryhmään: 1) ei hoitoa (n = 31), 2) neljän viikon hoito (n = 30) ja 3) kahdentoista viikon hoito (n = 32). Kortikosteroidilla hoidettuihin ryhmiin arvottiin ne, joilla esiintyi vaikeita oireita ja keuhkojen diffuusiokapasiteetti oli alle 65 % viitearvosta. Muut eivät saaneet kortikosteroidia. Prednisolonin päivittäinen kerta-annos oli 40 mg ensimmäisten kahden viikon ajan, 30 mg kolmannen viikon ajan, 20 mg neljännestä kahdeksanteen viikkoon ja 15 mg viimeisten neljän viikon ajan (12 viikon hoitoryhmässä) (Mönkäre 1983).
Kymmenvuotisseurannan haastattelussa käytettiin samaa kyselylomaketta kuin viisivuotishaastattelussa. Homepölykeuhkoon liittyviksi oireiksi katsottiin hengenahdistus, yskä, kuumeilu, laihtuminen, syanoosi ja nivelkivut. Oireiden lisäksi kysyttiin työhön osallistumista, muita sairauksia ja eläkkeitä.
Tutkimuksiin sisältyivät keuhkojen auskultaatio, thoraxkuva, valtimoverinäytteen happiosapaineen mittaus ja seerumin IgG-vasta-aineiden määritys (Micropolyspora faeni, Thermoactinomyces vulgaris, Aspergillus fumigatus ja Aspergillus umbrosus). Vasta-aineet määritettiin samalla menetelmällä (kaksoisdiffuusio geelissä, Wadsworthin modifikaatio) kuin aikaisemmissa tutkimuksissa (Mönkäre 1983, Mönkäre ja Haahtela 1987).
Dynaamisella spirometrialla (Vitalograph®) mitattiin nopea vitaalikapasiteetti (FVC) ja uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1). Virtaustilavuussprirometrialla (Medikro M 101®) mitattiin edellä mainittujen suureiden lisäksi uloshengityksen virtausnopeus tasoilla 50 ja 25 % nopeasta vitaalikapasiteetista (MEF5 0 ja MEF2 5). Lisäksi mitattiin keuhkojen diffuusiokapasiteetti (Morgan Resparameter Mark IV®). Dynaamisessa spirometriassa käytettiin Berglundin ym. (1963) ja virtaustilavuusspirometriassa ja diffuusiokapasiteetin mittauksessa Viljasen (1982) viitearvoja. Tulokset ilmoitettiin prosentteina viitearvosta ja virtaustilavuusspirometrian osalta myös absoluuttisina mittaustuloksina. Kaikki tutkimukset tehtiin samalla tavalla ja samoin menetelmin kuin aikaisemmissa tarkastuksissa ja röntgenkuvat tarkasti sama radiologi (Matti Ikonen) kuin aiemmin. Virtaustilavuusspirometria tutkittiin vain viisi- ja kymmenvuotistarkastusten yhteydessä. Taudin uusiutumien toteamiseksi käytettiin samoja kriteereitä kuin sairauden alussa.
Aineistoa käsiteltiin ensin tarkastelemalla muuttujien jakaumia ja keskiarvoja. Ne laskettiin kaikilla tarkastuskerroilla sekä koko aineistosta että eri osaryhmistä. Sekoittavia tai muovaavia tekijöitä olivat ikä, sukupuoli, tupakointi, alkuvaiheen kortikosteroidihoito, karjataloustyön jatkaminen koko seuranta-ajan, homepölyvasta-ainemääritysten pysyminen positiivisina, uudet sairausvaiheet (relapsit), toistuvat altistumiset homeisille heinille tai oljille ja alkuvaiheen keskiarvoa huonommat keuhkojen toimintakokeiden tulokset.
Tilastollisina menetelminä käytettiin c2-testiä, tarkastuskertojen välisissä vertailuissa toistettujen mittausten t-testiä ja ryhmien välisissä vertailuissa riippumattomien ryhmien t-testiä. Tilastollinen käsittely suoritettiin mikrotietokoneella ja PATO-nimisellä ohjelmistolla (Mikrovuo Oy, Forssa).
Tulokset
Seurantaan osallistuneista 81 potilaasta 13:lla (16 %) sairaus oli uusinut kymmenen vuoden aikana vähintään kerran ja relapseja oli yhteensä 21. Yhdellätoista potilaalla sairaus uusi seurannan viiden ensimmäisen ja kahdella viiden viimeisen vuoden aikana.
Ensimmäisten viiden vuoden aikana sairaus uusi seitsemällä henkilöllä (9 %) kerran ja neljällä (5 %) kahdesti. Viimeisten viiden vuoden aikana sairaus uusi kerran neljällä potilaalla (5 %) ja kahdesti yhdellä. Uusiutumien lukumäärät ja jakaumat on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Homepölykeuhon uusiutuminen 81 potilaalla kymmenen seurantavuoden aikana. --------------------------------------------------------------------
Uusiutumiskertojen Diagnoosista kulunut aika
lukumäärä ------------------------------------
potilasta < 5 v 5–10
kohti n ( %) n ( %)
--------------------------------------------------------------------
0 70 (86) 76 (93)
1 7 (9) 4*) (5)
2 4 (5) 1**) (1)
--------------------------------------------------------------------
*) Kahdella henkilöllä oli ilmennyt yksi uusiutuma myös
ensimmäisten viiden vuoden aikana, kahdella vain viimeisten viiden
vuoden aikana.
**) Kyseisellä potilaala oli esiintynyt kaksi uusiutumaa myös
ensimmäisten viiden vuoden aikana, ts. hänellä ilmeni neljä
uusiutumaa kymmenen vuoden aikana.
Kymmenvuotistutkimuksen ajankohtana 32 % (viiden vuoden kohdalla 66 %) seurantaan osallistuneista jatkoi entistä työtään. Ammattia tai tuotantosuuntaa oli vaihtanut 7 % tutkituista. Vanhuus- tai sukupolvenvaihtoeläkkeellä oli 25 %, sairauseläkkeellä homepölykeuhkon vuoksi 15 % ja muiden sairauksien vuoksi 21 % tutkituista. Suuri osa eläkeläisistä osallistui jossain määrin karjanhoitoon.
Kymmenvuotistarkastuksessa 54 tutkittua (67 %) ilmoitti vähintään yhden kysytyn oireen, joka on liitettävissä homepölykeuhkoon. Viiden vuoden kohdalla tällaisen ilmoituksen antoi 56 henkilöä (69 %). Yleisin oire oli rasituksessa esiintyvä hengenahdistus. Kymmenvuotistarkastuksessa seitsemän henkilöä (9 %) valitti yskän ja yskösten esiintymisestä, vaikka kukaan ei ollut tupakoinut. Nivelkipuja esiintyi 17 tutkitulla (21 %).
Yhdentoista haastatellun mielestä oireita ei nyt esiintynyt, vaikka niitä oli ollut viisivuotistarkastuksessa. Toisaalta yhtä monelle oli ilmaantunut oireita viiden vuoden jälkeen. Haastattelussa yhdeksän henkilöä ilmoitti sydänoireita ja seitsemällä oli todettu erilaisia tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.
Sairauden alkuvaiheessa 88 %:lla potilaista kuultiin sisäänhengityksessä pienirakkulaisia rahinoita. Saostavia vasta-aineita vähintään yhtä tutkittua antigeenia kohtaan esiintyi kolmella neljästä, ja lähes kaikilla havaittiin sairauteen sopivia muutoksia thoraxkuvassa. Nämä löydökset olivat suurelta osalta hävinneet jo ensimmäisen vuoden aikana, eikä viidennen seurantavuoden jälkeen tapahtunut enää merkittäviä muutoksia, joskin röntgenlöydösten määrä näytti edelleen vähentyneen (taulukko 2).
Taulukko 2. Homepölykeuhkoon liittyvien kliinisten löydösten esiintyvyys sairauden alussa sekä yhden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua ( % tutkituista). --------------------------------------------------------------------
Sairauden 1. vuosi 5. vuosi 10. vuosi
toteaminen
(n = 93) (n = 92) (n = 86) (n = 81)
--------------------------------------------------------------------
Rahinoita keuhko- 88 27 22 25
jen kuuntelussa
IgG-vasta- 75 ei tut- 34 43
aineita kittu
Muutoksia 96 45 34 28
thoraxkuvassa
--------------------------------------------------------------------
Keuhkojen diffuusiokapasiteetti oli huomattavasti huonontunut sairauden toteamisvaiheessa. Se parani merkitsevästi ensimmäisen kuukauden aikana (p
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuhannesti kiitoksia tiedoista!!! Nyt tuli tarpeellista asiaa!!!