Ikävä tulee kansakoulunopettajia, joilla oli auktoriteettia. Nyt on kohta kaikki kansakoulun
opettajat eläkkeellä.
opettajat eläkkeellä.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kansakoulujakaan.
Ruotsista otettiin malliksi siellä huonoksi havaittu peruskoulu. Meni kuri ja meni mielenkiinto lapsilta.
...mutta meidän aikanamme oli.
Mahtava opettaja oli se Kar..en Hugo. Suurkitos hänelle. Aikanaan emme osanneet kiittää. Nyt se on myöhäistä, tietenkin.
ylläpitää tai poistaa varsinkaan kuria.
Eiköhän yhteiskunnan muuttuminen, kaiken auktoriteetin välttely ja aliarvioiminen heijastu myös lapsiin.
Kansakoulussä pärjäsi parhaiten tehtaan patruunan, insinöörin, lääkärin tai ekonomin kersa. Työläisten kakarat olivat tyhmiä ja vielä tyhmempiä.
Muista varmaan hautaan saakka opettajan ylimieleisen ilmeen ja naureskelun hänen lukiessaan "mustalais-Elsan" ainekirjotusta aihessata "Välitunti."
Muistan tuon
Elsan aineenkin, Joka kuului näin: " Välitunila. Vältunila on haska olla hyppä nuora hyppä nuora."
Tämmöista loistavuutta meidän kylillä opettajain toimeta harrastettiin.
Minulla paremmat, tai sitten ovat jo kultautuneet.
Mutta kyllä Hugo kuitenkin oli paras opettajani, huolimatta äkkipikaisesta luonteestaan. Etenkin maantiedon tunnit... kun tämä maankiertäjä alkoi kertoa kokemuksiaan. Olipas nannaa.
Ei ollut minun kansakoulu opettajani maisteri,ylioppilas kumminkin.
Oli aloittanut opettajan työnsä v.1909.
Kolme vuotta olin hänen oppilaansa ja melkein joka päivä pari tuntia laiskan läksyllä,vaikka olin luokan parhaimpia oppilaita.
Silloin oli opettajilla aikaa tehdä palkatonta työtä.
Oli kunnia asia,että sai lapset oppimaan.
Ja auktoriteettia riitti.
Aina ajattelin että minusta tulee luonnontieteen opettaja.
Kovasti kun häntä aina ihailin.
Akateeminen urani katkesi tyttökoulun ekaluokalla, kun kauhea englannin ope lopetti tavoitteeni korkeampaan kulttuuriin. Katkaisi muuten useamman typykän mielenkiinnon opiskeluun ja joutui sitten itse lopulta laitoshoitoon.
Kansakoulussa jatkoin iki-ihanan opettaja Kärkkäisen luokalla.
Sainpa mahtavan ja kannustavan onnenpotkun elämääni, työuralle, jota en koskaan ollut ajatellut.
Kävin kiittämässä, ope Kärkkäistä , vielä hänen eläkepäivinään.
Peruskoulun oppimistuloksethan ovat muihin maihin verrattuna huippuluokkaa.Ei nyt mollata näitä maisterisopettajia.Kyllä opetuksen laatu on ihan eri kun silloin kun vihkoon kopsattiin kirjasta muutama lasku matematiikkavihkoon tai ulkoa opeteltiin uskonnonläksy että osattiin jatkaa oikeasta kohdasta kun kun opettaja sanoi jatketaan vaikka keskeltä lausetta.Samaa käsityötä nyherrettiin melkein koko vuosi ja välillä purettiin.Suurin aika tunnista meni jonossa opettajan pöydän vieressä neuvoa pyytämässä.Kuri oli kova kotonakin.Jos opettajaa ei toteltu kutsuttiin isä koululle ja saatiin kotona remmistä jos opettaja ei heittänyt koulussa ikkunasta ulos.Meidän ope teki niin.Eikoulu pysty yksin kuria pitämään .Kyllä se on kotoa lähdettävä.
moittia.
Luokallamme oli sekä köyhien että rikkaitten perheitten lapsia. En milloinkaan huomannut, että opettajamme olisi kohdellut huonommin meitä köyhempiä.
Tasapuolisesti hän kohteli meitä kaikkia. Päinvastoin hän koetti heikompia kannustaa kaikessa.
Minkäänlaisia kurinpidollisia ongelmia en muista olleen.
Oli sota-aika, olisiko se vaikuttanut asiaan?
Tämä kurittomuus on saanut alkunsa 60-luvun vapaakasvatusbuumista. Sen jälkeen kaikkinainen ilkivalta ja ongelmat kouluissa ovat lisääntyneet.
Kun vielä opettajilta vietiin kaikki kurinpitomahdollisuudet, niin millään ei ole ollut mitään väliä sen jälkeen.
mekin, mutta opettajat kohtelivat tasapuolisesti sekä kansa- että oppikoulussa. Kansakoulussa jouduin kaksi kertaa nurkkaan samana päivänä. Tuttu poika(Matti) antoi omenan ja aloin syödä sitä tunnilla. Luokkakaveripojat Ahti ja Seppo istuivat minun ja Leenan edessä ja juttelimme. Nurkkaa tuli, mutta en muistele pahalla. Leipätyöni tein opettajana ja vieläkin teen pikkukeikkaa lähinnä aikuisille. Nyt toukokuussa oli mukana myös nuorisoasteen opiskelijoita. Koulumme järjestyssäännöissä sanotaan, ettei tunneilla pidä syödä eikä juoda. Siispä sanoin asiasta, mutta vastaus oli, että meidän tunneilla saa. Monet opettajat haluavat olla suosittuja sallimalla yhtä sun toista. Meidän sukupolvemme oppi tietyt säännöt jo kansakoulun alaluokilla, se nurkassaolo teki tehtävänsä.
Toista on opettajan työ nykyään, kun on yhä enemmän ongelmalapsia.
Hälyyttävää on se seikka, että kouluissa on yhä enemmän henkisesti häiriytyneitä lapsia ja nuoria, mielenvikaisia, mutta ei suinkaan aina älyllisesti kovin takapajuisia. Vaikeaa on opettajan tehdä mitään näiden hyväksi.
Tilanne tuskin paranee heidän osaltaan myöhemmällä iälläkään. Osa häiriköijistä viettää aikaansaa mhyöhemmin telkien takana.
Opettajanahan tällaiset nuoret toteaa helposti, myös monilta koulutovereilta tapaukset eivät jää huomaamatta.
ikävä tulee myös kunnollisia vanhempia, ikuisesti kestäviä avioliittoja ja lapsen kasvattamistaitoja.
eletään kertakäyttö kulttuuria joka asiassa,,
ei kunnoioiteta ketään,,oma etu paras etu,?,
onkohan noin..??
Tunnen olevani "hyviltä kaivattu",
mutta autoin myös niitä vähäosaisia
tai osattomia, joita on,
- pelkäänpä
että tulevaisuudessa, kun äiditkin ovat
ratkenneet juopoiksi,
- yhä enemmän.
Elämä on heidän lapsilleen armotonta,
ja he saattavat syyttää lastensa opettajia.
Viinassahan ei ole mitään vikaa.
Ainoa ikävä, että rahat loppuu.
rahat viinaan, vaan maksa tai mahalaukku voi loppua. Tai järki?
jonka isä oli aina humalassa pojalle julma,
yritin saada 'kautta rantain' isää ymmärtämään,
että viina on hänen ongelmansa.
Hän oikein hämmästyi ja sanoi,
ettei viina mikään ongelma ole,
vaan se, ettei perkele rahat riitä mihinkään.
tulevat olemaan sellaisten lasten kanssa, jotka jo äidin kohdussa saavat huume-ja alkoholiannoksensa. Henkisesti sairaita lapsia tulee entistä enemmän.
Kyllä siinä opettajien kärsivällisyyttä koetellaan.
ei hän mitään pysty ottamaan vastaan,
jos isä on uhannut tappaa äidin ja lapset,
nuo hänen himojensa esteet.
se tuntuu paljolta,
koska se on viinasta pois!
aina, kun joku yleistäen tuomitsee jonkun ihmisryhmän,
hyvä esimerkki tuo otsikko typeryydestä.
En minäkään sano, että kaikki miehet ovat juoppoja,
koska eivät ole.
En sano myöskään, että kaikki äiditkin juovat nykyisin, koska kaikki eivät juo.
MUTTA PALJON ON MAAILMA SIIHEN SUUNTAAN KALLELLAAN,-
- kyllä koti pitäisi olla paikka, jossa toiseen suuntaan ohjataan.
"Suomussalmi, surun salmi.." < eiköhän viina ja
krapula sielläkin ole olleet vaikuttamassa.
Nyt sitten syytetään maisteriopettajia.
Mitä mieltä olette, hekö tähän ovat syyllisiä?
Ja sekin, että koko maailma kallistuu viinaan päin.
Me emme koskaan olleet nuoria
sellaisessa maailmassa, jossa nuoret nyt aikuistuvat.
ihmiset käyttävät yhä enemmän alkoholia? Ei kai kukaan sitä piruuttaan juo.Tosin käytettiin sitä ennenkin.Ja ne sodasta palanneet miehet sekos siitä lopullisesti.Sitä oltiin karussa vuorotellen naapureissa.Ja ruumiitakin tuli ihan eri tavalla sodan jälkeen. Nyt niissä muistoissa on vaan kultaiset kultaiset kehykset.
Vanhana on kovin hyvä arvostella sitä ja tätä ja muistot kultaavat menneisyyden. Kovin hyvä siksi, että itse ei ole oppilaana, opettajana tai oppilaan vanhempana. Myös omat lapset nähdään aikuisina kasvattajina, vanhempina niin ihmeellisinä. Heissä ei toki voi olla syytä, hehän ovat jälkeläisiämme. Ja aina me olemme tehneet parhaamme, kunniamerkkien kera - vai eikö?
Aika aikaansa kutakin. Meidän kouluaikaamme mahtui hyviä opettajia,joilla oli oikeanlaista aukotoriteettia. Oli myös niitä, joiden auktoriteetti perustui pelotteluun ja oppilaiden häpäisemiseen. Myös tänä aikana on opettajia, jotka ovat alalla kutsumustyössä ja jaksavat olla arvostamisen ansaitsevia. Sen sijaan tänä aikana on entistä enemmän vanhempia, jotka eivät ymmärrä olevansa vastuussa jälkikasvustaan ja sysäävät kasvatusvastuun yksinoman koululle. Kenenkähän lapsia ne vanhemmat ovat olleet, ettei vaan nykyisten 60-70-kymppisten ikiomia?
Tavat ja tavattomuudet, kuten myös aikuisten arvostus, lähtevät ensisijaisesti kodista edelleenkin. Sitä ei tarvitse edes perustella,se on niin ilmiselvää. Vaan ei kaikille sittenkään.