Mitä odottavat

Mutta entäs ne muut...

Tuo viesti voisi olla minun kirjoittamani! Itsekin välillä ihmettelen kaurismiehen "etäisyyttä". Hän nai minua ihanammin kuin kukaan koskaan, mutta silti jotain puuttuu...kun hän makaa siinä vieressäni..kosketan häntä, tunnen hänen sydämenlyöntinsä...mutta silti tuntuu aivan siltä kuin hän ei olisi siinä. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan?? Tajuaako kukaan mitä yritän sanoa? Hän on ihan siinä vieressäni mut silti tuntuu kuin hän olisi miljoonien kilometrien päässä.

Mielestäni meillä synkkaa henkisesti vähintään yhtä hyvin kuin fyysisestikin mutta aina silloin tällöin tulee näitä hetkiä...ihan kuin hän hitaasti lipuisi pois luotani. Hitto kun en osaa paremmin selittää. Eräs ystäväni kerran sanoi, että kaurismiestä ei voi koskaan täysin omistaa. Että kaurismiehessä on aina sellainen puoli, jota ei voi ymmärtää ja josta ei saa otetta. Ehkä tässä on kyse juuri siitä. Ehkä kauris ei koskaan voi olla minun, vaan tuntuu aina jotenkin vieraalta ja etäiseltä...

tumma skopu kirjoitti:

Tuo viesti voisi olla minun kirjoittamani! Itsekin välillä ihmettelen kaurismiehen "etäisyyttä". Hän nai minua ihanammin kuin kukaan koskaan, mutta silti jotain puuttuu...kun hän makaa siinä vieressäni..kosketan häntä, tunnen hänen sydämenlyöntinsä...mutta silti tuntuu aivan siltä kuin hän ei olisi siinä. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan?? Tajuaako kukaan mitä yritän sanoa? Hän on ihan siinä vieressäni mut silti tuntuu kuin hän olisi miljoonien kilometrien päässä.

Mielestäni meillä synkkaa henkisesti vähintään yhtä hyvin kuin fyysisestikin mutta aina silloin tällöin tulee näitä hetkiä...ihan kuin hän hitaasti lipuisi pois luotani. Hitto kun en osaa paremmin selittää. Eräs ystäväni kerran sanoi, että kaurismiestä ei voi koskaan täysin omistaa. Että kaurismiehessä on aina sellainen puoli, jota ei voi ymmärtää ja josta ei saa otetta. Ehkä tässä on kyse juuri siitä. Ehkä kauris ei koskaan voi olla minun, vaan tuntuu aina jotenkin vieraalta ja etäiseltä...

Ihan samat kokemukset..

tumma skopu kirjoitti:

Tuo viesti voisi olla minun kirjoittamani! Itsekin välillä ihmettelen kaurismiehen "etäisyyttä". Hän nai minua ihanammin kuin kukaan koskaan, mutta silti jotain puuttuu...kun hän makaa siinä vieressäni..kosketan häntä, tunnen hänen sydämenlyöntinsä...mutta silti tuntuu aivan siltä kuin hän ei olisi siinä. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan?? Tajuaako kukaan mitä yritän sanoa? Hän on ihan siinä vieressäni mut silti tuntuu kuin hän olisi miljoonien kilometrien päässä.

Mielestäni meillä synkkaa henkisesti vähintään yhtä hyvin kuin fyysisestikin mutta aina silloin tällöin tulee näitä hetkiä...ihan kuin hän hitaasti lipuisi pois luotani. Hitto kun en osaa paremmin selittää. Eräs ystäväni kerran sanoi, että kaurismiestä ei voi koskaan täysin omistaa. Että kaurismiehessä on aina sellainen puoli, jota ei voi ymmärtää ja josta ei saa otetta. Ehkä tässä on kyse juuri siitä. Ehkä kauris ei koskaan voi olla minun, vaan tuntuu aina jotenkin vieraalta ja etäiseltä...

omistaa. Hänellä on monta naista, joiden kanssa pitää pelejään kaikenaikaa. Tämä on tosi.

ei kukaan voi koskaan kirjoitti:

omistaa. Hänellä on monta naista, joiden kanssa pitää pelejään kaikenaikaa. Tämä on tosi.

Minun kaurismieheni pisti välit poikki sanoi että tunteet hiipuivat ott ja lähti ei perusteluja..etsii jo toista saalista nettipalstalla piru mieheksi ei voi muuta sanoa että näin..varokaa naiset älkää menkö halpaan..

tumma skopu kirjoitti:

Tuo viesti voisi olla minun kirjoittamani! Itsekin välillä ihmettelen kaurismiehen "etäisyyttä". Hän nai minua ihanammin kuin kukaan koskaan, mutta silti jotain puuttuu...kun hän makaa siinä vieressäni..kosketan häntä, tunnen hänen sydämenlyöntinsä...mutta silti tuntuu aivan siltä kuin hän ei olisi siinä. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan?? Tajuaako kukaan mitä yritän sanoa? Hän on ihan siinä vieressäni mut silti tuntuu kuin hän olisi miljoonien kilometrien päässä.

Mielestäni meillä synkkaa henkisesti vähintään yhtä hyvin kuin fyysisestikin mutta aina silloin tällöin tulee näitä hetkiä...ihan kuin hän hitaasti lipuisi pois luotani. Hitto kun en osaa paremmin selittää. Eräs ystäväni kerran sanoi, että kaurismiestä ei voi koskaan täysin omistaa. Että kaurismiehessä on aina sellainen puoli, jota ei voi ymmärtää ja josta ei saa otetta. Ehkä tässä on kyse juuri siitä. Ehkä kauris ei koskaan voi olla minun, vaan tuntuu aina jotenkin vieraalta ja etäiseltä...

Voisin kuvitella, että mieheni tuntee toisinaan juuri samoin. Kaurisnaisena minun on äärettömän vaikea puhua syvimmistä tunteistani, koska olen niin ujo siinä asiassa. Ennemmin näytän rakkauteni jne. konkreettisilla teoilla, mikä näkyy myös varmasti vällyjen välissä. Kuitenkin itsekin huomaan välillä, että en ole täysillä tilanteessa mukana, joten sitä ujoutta löytyy myös petipuolessa, vaikka moni näkeekin minut täysin estottomana. Sen estoisuuden tunnen ainoastaan itsessäni. Ehkä kyse on siitä, että ei voi oikein kunnolla luottaa itseään toisen käsiin. Kauris aina suojelee itseään jollakin tasolla pahalta ulkomaailmalta ja tämä varmasti pätee myös ihmissuhteissa ja seksissä. Haluamme tavallaan pitää ohjat käsissämme kaikessa. Toisaalta itsellä kyllä petipuoli kärsii, jos en juuri sillä hetkellä tunne, että olen todella haluttu ja seksikäs jne. Kauris näkee ja aistii kaiken toisen reaktioista ja tunteista, enemmän kuin kumppani ymmärtääkään. Ehkä siksi kauris on usein taitava sängyssä, koska opiskelee toisen anatomian jne. niin prikulleen ja oppii näkemään mistä toinen pitää jne. Vaikea pukea sanoiksi mitä kommenttisi herätti, mutta voin vakuuttaa, että kyseessä ei ole se, etteikö kauriisi sinusta välittäisi, se on sitä meidän itsesuojeluamme.

tumma skopu kirjoitti:

Tuo viesti voisi olla minun kirjoittamani! Itsekin välillä ihmettelen kaurismiehen "etäisyyttä". Hän nai minua ihanammin kuin kukaan koskaan, mutta silti jotain puuttuu...kun hän makaa siinä vieressäni..kosketan häntä, tunnen hänen sydämenlyöntinsä...mutta silti tuntuu aivan siltä kuin hän ei olisi siinä. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan?? Tajuaako kukaan mitä yritän sanoa? Hän on ihan siinä vieressäni mut silti tuntuu kuin hän olisi miljoonien kilometrien päässä.

Mielestäni meillä synkkaa henkisesti vähintään yhtä hyvin kuin fyysisestikin mutta aina silloin tällöin tulee näitä hetkiä...ihan kuin hän hitaasti lipuisi pois luotani. Hitto kun en osaa paremmin selittää. Eräs ystäväni kerran sanoi, että kaurismiestä ei voi koskaan täysin omistaa. Että kaurismiehessä on aina sellainen puoli, jota ei voi ymmärtää ja josta ei saa otetta. Ehkä tässä on kyse juuri siitä. Ehkä kauris ei koskaan voi olla minun, vaan tuntuu aina jotenkin vieraalta ja etäiseltä...

skorpparit meitä tykkäättekin :). Meitä, kun ei voi oikein kahlita..... Ja silti...

Kun makaat kaurismiehen vieressä,
pääsi hänen rinnallaan,
et kuule sydämen lyöntejä.

Sillä hän makaa hiljaa,
kuin vihoviimeisessä poterossaan,
peläten pommien tippumista niskaan.

Hengittämättä hän makaa siinä,
kykenemättä koskettamaan,
uskaltamatta kääntyä katsomaan silmiin.

Sillä hän pelkää,
maailman sortuvan niskaan,
koko kauniin hetken tuhoutumista,
kaikkien unelmien katoamista ikuisuuteen.

lähellä kirjoitti:

Kun makaat kaurismiehen vieressä,
pääsi hänen rinnallaan,
et kuule sydämen lyöntejä.

Sillä hän makaa hiljaa,
kuin vihoviimeisessä poterossaan,
peläten pommien tippumista niskaan.

Hengittämättä hän makaa siinä,
kykenemättä koskettamaan,
uskaltamatta kääntyä katsomaan silmiin.

Sillä hän pelkää,
maailman sortuvan niskaan,
koko kauniin hetken tuhoutumista,
kaikkien unelmien katoamista ikuisuuteen.

Kyl oli ku minunkin kauriini en tuntenut sydämen ääniä eikä muutenkaan läsnäoloa hui kauhistus ei enää onneksi minun kauriin kuin oisi ruumiin kainalos maannu sellainen oli minun tuntemus kaurismiehestäni......