Mun mielestä kaikki vauvat eivät ole söpöä ja pelkään että omanikin on ruma kun tuolta esiin putkahtaa. Olenko ainoa joka tuntee näin? Mikä mua vaivaa?
Mikä mua vaivaa?
olen vain ihminen
6784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se verinen,kinanen,sininen...pää voi olla muotoutunut suipoksi,jos ollut kovin ahtaalla tai käytetty imukuppia.Hiukset voi olla kun peikon tukka tai pikkunen kaljupää:)Mun ensireaktio ainakin oli kun vauva nostettiin mun rinnan päälle,että IHANA!
Ihan samaa olen pohtinut...Eli et ole ainoa, etkä mitenkään mielestäni omituinen. Kaikki vauvat/lapset ei mustakaan ole todellakaan kauhean ihania tai lutuisia. Välillä on mieleen putkahtanut ajatus, että apua, mitä jos oma lapseni ei olekaan söpö tai hellyttävä..??? Sitten sitä tietysti heti ajattelee, että hitto, tärkeintä on pikkuihmisen terveys ja että ylipäätään saa lapsen - mutta silti noita epä-äidillisiä ajatuksia välillä tulee mieleen... Ensimmäistäni odotan, ja koko asia tuntuu vielä vähän oudolta, vaikka jo puolivälissä mennäänkin. Rakastaako äiti aina omaa lastaan, minkä näköinen sieltä nyt sitten ikinä putkahtaakaan..?
esikoinen syntyi reilu vuosi sitten, ja ensireaktio oli lähinnä "jaa tommonen sieltä tuli" ja se fiilis jatkui vielä muutaman päivän. (tosin oli yliaikainen käynnistetty, synnytys 29 h ja kiireellinen sektio päälle ja kaikenlaista tulehdusta lisäksi eli pää sekaisin lääkkeistä ja lapsikin vietti 5 ekaa päivää keskolassa. ei mikään kovin likeinen alku äiti-lapsisuhteelle). Ei siinä ehtinyt ihmetellä, onko söpö vai rumilus, kun vain ihmetteli sitä, että tuollainen/tällainen sieltä nyt syntyi ja nyt sitä ollaan äiti. Ihana poika ja suloinen ku mikä tuo kyllä on, aina vaan, ja olihan se sitä alussakin kun oikein muistelen.
ajatuksissani. Edelleenkin vaikka takana jo yksi lapsi. Onneksi ekani oli komea. Toivottavasti tämä toinenkin on.
Koska kyllä on olemassa rumiakin lapsia...
Tää on aika tylyä, mutta ei voi mitää.... =D
Ei ole kaikki vauvat söpöjä, ei. Ihan niin kuin ei ole kaikki meistä naisistakaan missi-ainesta. Eli "pelkosi" on aiheellinen. Mutta mitä sitten? Rakastatko lastasi sen ulkonäön vuoksi? Et kai muitakaan läheisiäsi rakasta heidän ulkonäkönsä perusteella? Eiköhän se rakkaus ihan jostain muusta tule.
Äidinrakkauden kasvaminen voi toki viedä aikaa, itsekään en vielä ekan kuukauden aikana huomannut mitään ylitsevuotavaa mieletöntä äidinrakkautta tuntevani. Vasta kun toivuin alun hormoonimysrkyistä, vauva alkoi olemaan enemmän vuorovaikutuksessa, tutustuin hänen persoonaansa ja sain vastakaikua osoittamalleni rakkaudelle, kasvoi rakkaus sellaisiin mittasuhteisiin, että ei sitä enää voi sanoin kuvata.
Vauvani ei ollut mikään "nukke" kasvoiltaan, tiedostin kyllä että hänellä oli kovin näppyläinen iho ja iso kyömy/pottunenä. Silti hän oli alusta asti ihana! Osin minun näköinen, osin mieheni. Ja kovin suloinen pikkupoika hänestäkin kasvoi, joka saa muiltakin paljon ihailevia katseita ja kommentteja.
On se lapsi minkä näköinen vaan niin sun silmissä se on maailman kaunein. En pysty uskomaan, että kukaan omaa lastaan rumana näkee. Joku muu voi nähdäkkin, mutta kyllä se oma on aina paremman näköinen kuin muiden =)
Ainakin mun poika on maailman komein =)