Mitä mä teen?

...kannattaa kertoa sille ihastukselle asiasta. muuten saat elää epätietoisuudessa koko elämäsi.

Kokemuksesta voin sanoa, että ei kannata menettää järkeään miettimällä ihastustaan päivät pitkät, ei se ole sen arvoista. Helpommalla pääset, kun otat selville toisen tunteet tai teet asialle jotakin. Sen jälkeen voit ainakin jatkaa elämääsi.

Olen itsekin ujo (naispuolinen). Kahdesti olen uskaltanut vasta tunteeni paljastaa ihastukselleni... nekin tosin vaan sähköpostitse ja tekstarilla. Ensimmäiselle kerroin mailailun jälkeen tunteistani (josko ne silloin edes oikeita tunteita olivat...). Hän ei tuntenut samoin, sanoi että voitaisiin olla frendejä. Ei loukannut (tuolla viestillä, myöhemmin kylläkin) tunteitani. Pystyin jatkamaan eteenpäin :) Toiselle "ihastukselle" (tai paremminkin kiinnostuksen kohteelle) kerroin vaivihkaa tunteeni tekstareilla, ja hän oli myös kiinnostunut. Juttu kariutui kuitenkin moneen seikkaan, meillä oli loppujen lopuksi kuitenkin eri tasoiset ajatukset.
Olen käyttänyt kokonaisen vuoden elämästäni rakastamalla (tunteeni olivat todella vahvat) ihmistä, jolle en koskaan tunteistani kertonut. Tietystä syystä viimein unohdin hänet, mutta kauan siihen meni. En suosittele samaa kellekään, ei ole mitään järkeä roikkua haaveissaan, jollei niille mitään ole valmis tekemään.

Voi herranjestas. Sie et voi saavuttaakaan mitään, jos sie et tee asialle jotain. Mie olin ennen kauheen ujo, mutta onneksi tuli huomattua ettei ne asiat yleensä itestään lutviudu. Se on itsestään kiinni. Sie et sinänsä menetä mitään, jos yrität sitä, mutta voit menettää hyvän suhteen josset yritä. :) Noin mie aattelen aina, ja nyt miulla onkii ihana kulta.