Ongelmia islamilaisessa

...ne palstan häiriköt ovat aina tulleet osallistumaan tällaisiin ketjuihin omine viehättävine "islam on paholaisesta/saatanan uskonto"-kommentteineen.

perusoikeuksista ja ristiriita tilanteista.Näitä syntyy myös uskonnoissa.Tätä voisi sanoa myös vastaukseksi palstan häiriköille joille islam ja moderni nyky-yhteiskunta näyttäytyy mahdottomana yhtälönä ja palstan fundamentalisti muslimeille joilla on samainen muslimi näkökulma.

http://66.102.9.104/search?q=cache:NH3bo94CTkgJ:www.law.utu.fi/luennot/materiaalit/oik_perust_riekkinen_kl2006.pdf perusoikeuksien kollisio&hl=fi&ct=clnk&cd=2&gl=fi&client=firefox-a

Doktriinin asemaa voi kuvata seuraavalla jäsennyksellä:
Doktriinit luovat oikeusjärjestelmän ykseyden alueilla, joilla ne ohjaavat oikeudellista
analyysia. Samalla doktriinit ovat tosiasiassa usein ristiriitaisia ja kumoavat tai muokkaavat
toisiaan. Tältä osin tämä teksti kokonaisuudessaan on pieni esimerkki.
1. Moderni oikeudellinen näkökulma perustuu formaalisloogiseen analyysiin eli muodollisiin
erotteluihin ja luokitteluihin.
2. Analyysin erottelut nimeävät ilmiön oikeudellisesti oleelliseen ja epäoleelliseen.
3. Oikeudellisia erotteluja - merkityksiä - pitävät kasassa viittaukset “oikeudellisen
voimassaolon”symboliin.
4. Voimassaolo luo tosiasioiden vastaisen olettaman normien järjestyneestä “pitämisestä”.
5. “Pitämisen”kohdentamista ohjaa tosiasiallisuudesta ja tahtomisen satunnaisuudesta
poikkeava oikeuden logiikka. Näin syntyy lähtökohta koherentista oikeusjärjestelmästä.. Se
on virtuaalinen, normatiivinen maailmanjärjestys.
6. Oikeusjärjestelmän “pitämis”-maailman asukkeja ovat normit, dogmit ja doktriinit.
6.a. Normit ovat käyttäytymis- ja päättelymalleja. Nämä voi jakaa karkeasti sääntöihin
ja periaatteisiin.
Säännöt kantavat päätösrutiinin mahdollistavia käskyohjelmia.
Periaatteet yhdistävät eri käskyohjelmia kokonaisuuksiksi, joiden avulla voidaan
hyödyntää toimijoiden arvostelukykyä ja avointa argumentaatiota. Oikeuden evoluution
kuluessa periaatteilla argumentointi on luonut systeemiin sopeutuvuutta ja henkisten
voimavarojen hyödyntämisen mahdollisuuden.
6.b. Dogmi merkitsee abstraktimpaa olettamaa periaatteista ja sääntöjen
yhteiskunnallisesta asiayhteydestä, kuten instituutioista, ja näihin liittyvistä
arvotavoitteista.
6.c. Doktriini on yleinen oppi koherentista järjestelmästä, jonka säännöt, periaatteet ja
dogmit luovat.
Doktriini perustuu kantaviin arvotavoitteisiin, joita oikeusjärjestelmällä pyritään toteuttamaan.
Modernissa oikeudessa nämä lähtökohdat ilmenevät erityisesti perusoikeuksissa. Ne tarjoavat
keskeisen normiston, jonka avulla voidaan arvottaa oikeusjärjestelmän piirissä toteutuvaa
vallankäyttöä oikeuskoodin kielellä. Tämän valossa oikeuden pakottava valta on jokohyväksyttävää tai ei.
Dogmatiikka on doktriinin kielipelin pelaamista. Dogmatiikan tekeminen edellyttää pelin
luovien sääntöjen ja yleisten lähtökohtien hallintaa. On ymmärrettävä oikeusjärjestelmän
takana oleva oikeuskulttuuri, hallittava sen kielet ja nähtävä oikeudellisesti käsiteltävien
ristiriitojen juuret yhteiskunnassa ja näihin liittyvät arvot. Myös lakien ja yksilöllisten
oikeuksien suhteista käytävä väittely oikeusdogmatiikassa ja ratkaisutoiminnassa liittyvät kulttuurisiin käytäntöihin.

-Perusoikeuksien mielekkyyden edellytys on, että
lainsäätäjällä ei ole tyhjentävää valtaa niiden sisällön määrittelemiseksi.

-Idealisaatio mahdollistaa käsillä olevasta
tilanteesta ja siinä olevien intresseistä irronneen näkökulman omaksumisen. Vastaavasti
tarvitaan mielikuvitusta ja kykyä nimetä asioita symbolisesti kielen avulla. Samalla
kielenkäytön yleistettävyyskriteerit johtavat performatiivisen ristiriidan mahdollisuuteen.
Väittämisen ja keskustelun sisäinen logiikka asettaa rajoja järkeväksi koetuille syille
johdonmukaisuuden merkityksessä. Syitä omien kantojensa perustaksi esittävien on
hyväksyttävä lähtökohta, jonka mukaan jokainen esitettyjä syitä ymmärtämään kykenevä
pystyy periaatteessa esittämään itsekin uusia asiaan vaikuttavia syitä.

-oikeusjärjestelmän käsitettä ei käytetä erottamalla tosiasiallinen oikeusjärjestys (sosiaalisena
faktana) erillisestä juridisesti systematisoidusta oikeusjärjestelmästä (akateemisena
oppirakennelmana). Oikeusjärjestelmä merkitsee tässä yhteiskunnallista
kommunikaatiojärjestelmää.
5
Sen puitteissa tosiasiallinen oikeusjärjestys ja normatiivinen
oikeusjärjestelmä ovat toisiinsa liittyviä erotteluja, toistensa kääntöpuolia. Niiden rakenteen
puitteissa oikeuden pätevyyteen voidaan viitata kommunikaatiossa. Pätevyys merkitsee
oikeuden voimassaoloa ja viittaa symbolina oikeuden järjestelmälliseen ykseyteen.
6
Olettama
järjestelmän ykseydestä on toiminnallinen välttämättömyys, koska järjestelmän piirissä
kommunikoitavista asiakysymyksistä - kuten oikeuden tavoitteista, normien pätevyydestä ja
oikeuksien tulkinnasta - vallitsee jatkuvasti ristiriitoja.

-Kannattaako uskoa, että yhteiskuntiemme keskeisten käsitteiden,
kuten subjektiivisten oikeuksien tai arvojen muodostumista koskevat erittelyt ovat
maailmankuvamme optiikkana niin epäselviä, että ne ovat aina irrationaalisia? Jos
vastaisimme kyllä, voisimme lopettaa tähän. Se olisi kuitenkin väärä vastaus. Niin ajatellen
jäisimme meille syötettyjen tarinoiden ja itsestäänselvyyksien varaan.

-Yksilön itseisarvon korostaminen heijastuu oikeusperusteiseen ajatteluun myös siinä, että
yksilön oikeudet velvollisuuksien perusteina ovat ensisijaisia suhteessa yleiseen hyvinvointiin
tai hyötyyn. Tämä merkitsee sitä, että kun A:lla on velvollisuus tehdä X ja B:llä on oikeus,
että X tehdään, A:n pitää tehdä X siitä huolimatta, että A voisi lisätä kokonaishyvinvointia
jättämällä X:n tekemättä. A:n oikeus, että B tekee X:n ei siten ole vain yksi syy muiden joukossa, jota tulisi arvottaa ja punnita ratkaistaessa, pitäisikö kaikki syyt huomioon ottaen
B:n tehdä X. Sen sijaan se, että A:lla on oikeus siihen, että B tekee X:n, sulkee pois
harkinnassa muut tavalliset syyt, joiden perusteella B tekisi tai jättäisi tekemättä X:n.

-Yksilöllisten oikeuksien korostaminen on niiden institutionalisoimisen historiassa pitkälti
merkinnyt perustavien oikeuksien sisällön samaistamista negatiivisiin velvollisuuksiin.
Erityisesti klassiset perustavat oikeudet ovat merkinneet valttikorttia estää jonkun toisen
puuttuminen oikeuden haltijan persoonaan, omaisuuteen tai poliittisiin vapausoikeuksiin.
Jyrkimmän negatiivisia oikeuksia korostavan näkemyksen mukaan kenelläkään ei ole
positiivista oikeutta mihinkään; olipa kyse sitten esineestä, ruuasta, hyvinvoinnin tasosta,
koulutuksesta tai vaikkapa kulttuurisista ideoista. A:n oikeudet merkitsevät tässä suhteessa
vain velvollisuutta olla tuottamatta vahinkoa A:n oikeuksien suojaamille intresseille tai
vapaudelle. Vastaavasti B ei loukkaa A:n oikeutta, jos B ei paranna A:n asemaa antamalla
tälle hyvästä tahdosta tai muun motiivin takia jonkin positiivisen suoritteen, kuten ruokaa,
rahaa tai pääsyn kulttuuristen ideoiden varantoon. Jos korostetaan negatiivisia velvollisuuksia,
niin juridisesti relevanttia on vain vahingon suoranainen aiheuttaminen A:lle toimimalla A:n
oikeusaseman kunnioittamisvelvollisuuden vastaisesti.

- A:n oikeus siihen, että B ei loukkaa A:n asemaa ja A:n
odotuksia korreloi siihen, että B:llä on vastaava velvollisuus olla loukkaamatta niitä. Siten
jonkun oikeuden loukkauksesta seuraa määritelmän mukaan jonkun negatiivisen
toimintavelvollisuuden laiminlyönti.

***

Perustuslain perusoikeussäännökset eivät voi ainakaan yleisesti voi olla sillä tavoin ehdottomia, että niitä ei voisi missään laajuudessa eikä millään edellytyksillä rajoittaa.Näin ei ole silloinkaan, kun perusoikeussäännös ei sisällä mitään mainintaa rajoitusmahdollisuudesta.
Perusoikeuden käyttämistä voivat ensinnäkin rajoittaa toisten ihmisten perusoikeudet.
Yksilö ei voi vaatia niin ehdotonta suojaa perusoikeudelleen, että se johtaisi toisen yksilön perusoikeuksien loukkaukseen.

V-P Viljanen (perusoikeudet,1999)