Hei, miten teillä mies suhtautuu raskauteen?Meillä mies tekee kesäsuunnitelmia ihan kuin ei tiedostaisi raskauttani laisinkaan. Minua ei huvittaisi lähteä festareille tai baareihin kun olen raskaana. Olen vielä niin alussa että en haluaisin myöskään vielä paljastaa raskauttani ihan kaikille. Miten teidän miehet - ottavatko he raskautenne huomioon vai tekevätkö samanlaisia suunnitelmia kuin ennenkin. Miten minun tulisi toimia jotta mies ymmärtäisi tämänhetkisen tilanteeni. Bailaaminen ei ole todellakaan se mitä haluan tehdä raskaana. En halua kuitenkaan kieltää häneltä mitään - onhan hän aikuinen ihminen. Totta on että minähän se tässä raskaana olen ei mieheni mutta olisi niin mukavaa jos hän ottaisi minut huomioon tehdessään suunnitelmia nyt raskausaikana kun vauva on kuitenkin molempien. Tuntuu nyt jo siltä että olen ilonpilaaja vaikka raskaus on vasta ihan alussa. Miten teillä muilla?
Miten mies suhtautuu?
kesämasu
111621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kesäloma vietetään minun ja masuni ehdoilla :)
Lähdetään vaan ihan kahestaan johonkin(risteily,lomamatka,hotelli) ja otetaan ihan levon kannalta kun kesän jälkeen pääse sitten viettämään vauva-arkea ja unettomia öitä.
Mies ihan innoissaan (jostainsyystä??) lepohemmottelu lomasta.
Ei ole edes ehdottanut mitään ryyppymeininkejä.
Tietenkin mieheni saa ottaa alkoholia kunhan ei ihan ympäripäissään koko reissua heilu :)
Minä en kyllä lähtis mihkään festareille ja jos olisin sinä niin sanoisin miehelle että ei raskaana voi tollasille mennä ihan jo pelkästään hygieenia syistä ja muutenkin.Alkuraskaudessa vessassakin saa juosta kokoajan yms.
Ehkä miehesi on vaan ajattelematon?
Kokeile puhua miehelles että olis kiva esim. viettää kesä yhdessä vielä kun on aikaa olla kaksin ja että et pysty/halua/jaksa mitään hirveetä meininkiä vaan että haluisit vähän rauhallisempia kesäsuunnitelmia?
Hei!
Vihjaiset vaan vähän siipalle, että gröhöm... mahdatko muistaa, että olen raskaana. Sano, että et voi, etkä halua lähteä masun kanssa baareihin/festareille jne. Toki mitä sitä miestä kieltämään, jos hän haluaa mennä, mutta ehdota, että tekisitte jotain yhdessäkin.
Onnea odotukseen!
Meillä mies tietää ja muistaa kyllä että masua kasvatan. Se vaan ei tunnu tajuavan että tosiaan on mentävä voinnin ehdoilla. Että ei kannata tehdä suunnitelmia sen varaan että nyt jo ostaa lippuja heinäkuulle jne...jos sitten ei voikaan matkustaa vaikka mökkiä kauemmas. Silloin jo tuota mahaa alkaa olla ja tiedä mikä on tilanne. Minä yritän toppuutella ja kertoa että parempi tänä kesänä jättää väliin ne isommat suunnitelmat ja tehdä löysä kehys jota sitten muokata sopivaksi.
Voisit mun mielestä ajatella asiaa myös miehesi kannalta. Itse olen nyt viikolla 28, ja peruutin sweden rockiin menon, tosin jo hyvissä ajoin. Myöskään tänä kesänä en jaksa lähteä minnekään reissuun, siis ulkomaille.
Jos sulla ei ole vatsa vielä esteenä niin miksi et lähde? Voin kertoa että sen pahoinvoinnin kanssa olo on lastenleikkiä, loppuajasta voi tulla sellasia ihan tosi ongelmia että lääkärikin kieltää lähtemisen. Ison vatsan kanssa on hankalaa.
Miehet joutuu kuitenkin joustamaan paljon kaikessa naisen raskauden aikana, mikset siis sinäkin kun voit vielä sitä tehdä? Sanot vaikka että mennnään festareille mut ei juosta enää baareissa...
Minä olen aina ollut alkuraskaudesta ihan toistaitoinen ja joutunut perumaan jopa matkoja juuri pahoinvoinin takia. Olen joutunut olemaan sairaslomalla työstäni. Ison mahan kanssa sen sijaan olen jaksanut sitten kyllä mitä vaan.Lopussa inuun iskee aina kova pesänrakennusbuumi ja silloin virtaa riittää!
Saisitteko alottaja tehtyä kompromissi suunnitelman?
Kumpikin saisi sitä mitä haluaa. Mietin tossa itsekin että jos mies haluaa festareille tms, mikä mua ei nappaa niin menköön muussa seurassa. Miksi pitäs olla kokoajan yhdessä jos on menohalujakin.
mietinnät yhteen ja katsomaan kuinka yhdistää toiveet.Raskaus tosiaan on kahden vanhemman asia eikä vain toisen juttu.
...että meille on vauveli tulossa heinäkuun lopussa ja mies on ollut koko raskausajan ihan ok ja hyvin mukana, pari kertaa on käynyt ulkona kavereiden kanssa, joskus olen oikein kysynyt että eikö mene kun pelkää että suutun vai miksi ja hän on itse sanonut ettei kyse ole siitä(ja ihme kyllä en ole kiukustunut lainkaan niinä parina kertana kun hän on käynyt viihteellä,tosin ei olisi mitään syytäkään kiukutella mutta kun ne hormonit,heh)hän on siis itse halunnut myöskin hiljentää tahtia, ennen käytii kimpassa kerran pari kuussa ja joskus toki erikseenkin. Nyt on vaan ongelmana miehen tuleva lomareissu lokakuussa jonne hän kovasti haluaisi lähteä, matka on joka vuotinen perinne...Hän ei ymmärrä, että minua pelottaa pärjäänkö kotona pienen vauvan ja koiran kanssa...Tuskin. En siis mitenkään haluaisi päästää häntä viikon lomalle kun esikoinen tulossa joten kaikki on minullekin aivan uutta ja ihmeellistä ja koiran ulkoiluttaminen 3 kertaa päivässä voi käydä melkoisen hankalaksi syksyn sateilla...Hän ei jotenkaan nyt käsitä kuviota, että en jaksa viikkoa yksin...Toki vauva voi olla "helppo"ja arki saattaa sujua hienosti, mutta kun sitä ei vielä tiedä ja matkaa pitäisi jo varailla...Mitä mieltä olette, miten minun pitäisi suhtautua ja/tai onko muilla samanlaisia kokemuksia/ongelmia? Jotenkin mies kai kuvittelee että olen luonnostaan lapsen kanssa kuin seppä syntyessään, hän ei ymmärrä että tilanne on minulle aivan yhtä uusi kuin hänellekin ja miettisi vähän omalle kohdalleen jos minä lähtisin viikoksi pois ja jättäisin hänet ja koiran ja vauvan tänne...
Heh, meillä onkin sitten toisinpäin. Minä odottelen kovasti paria festaria ja muuta keikkaa. Laskettu aika on joulukuussa.
Ollaan jo "vaavin" kanssa parilla keikalla.
Ilman alkoa ja tupakkaa. Festareilla on hyvä se että ollaan ulkona. Saa mennä rauhaisaan paikkaan jos siltä tuntuu.
Nytkin pähkäilen erästä keikaa uskaltaisiko liput varata kun sattuu juuri lasketulle päivälle. Enpä taida kuitenkaan.
Mutta kaikki ihan voinnin mukaan. Ei harmita jos ei pääse sitten kuitenkaan lähtemään kun syykin on sitten hyvä. Vaavin ehdoillahan tässä mennään.
Antaa miehen mennä, jos menee. Me ollaan menossa yhdessä festareille kahden viikon päästä, jolloin viikkoja kasassa 26. Sen jälkeen miekkonen lähtee Ruisrockiin, koska haluaa, mutta ilman minua. Ja onhan tuolla noita muitakin kesärientoja, ja asenteeni on että menkööt, jos menottaa, kyllähän hän ehtii olla kotona kyllästymiseen asti ensi talvena :D olenhan minäkin suunnitellu kaupunkifestareita ja keikoja myöhemmin kesällä, sitähän voi sit lähteä kotiin lepäämään jos ei jaksa.Mulla ei ole mitään hinkua jäädä kotisohvalle läsöttämään. Tosin vointini sallii sen, ja tiedän ettei meno kaikille sovi, ihan fysiikkakin saattaa ottaa vastaan. (ja ei se hygienia niin huonoa siellä festareilla ole, Savetit on keksitty ja vesipisteitä on ympäri aluetta. Tietty yöt nukutaan kunnon sängyissä,ja suihkut lähellä.Telttailua emme ole harrastaneet muutenkaan enää vuosiin.
kesä riennot aivan samanlaisia kuin ennenkin, min ä vaan en juo. Juhannukseski ollaan menossa miehen kaverin järjestämille pikkufestareille, jossa kaikki on tuttuja ja juovat kaikki aivan varmasti. Sitten ollaan myös ilosaareen menossa sekä elokuussa sitten eurooppaan kaupunkilomalla. Mies on ollut enemmän huolissaan että jaksanko jussina kännisiä ihmisiä ja miten lomailu sitten elokuussa kun on jo viikkoja yli 30 etc.
Ja ensi kesänä aijon kyllä pienen lapsen kanssa lähteä jussia viettämään (tosin en silloinkaan juoden tietenkään) ja samoin festareillekin.
Itse olen tottunut olemaan menossa ja kaveripiirissä lapsellisetkin edelleenkin samalla tavalla menossa mukana, lapset on vaan messissä. Lähinnäkin se on asenne kysymys enempi kuin mikään muu.
Miehehni on oikea enkeli, ehkä hieman liiankin. Ehdotin, että lähdettäisiinkö vaikka kesäkuun alussa Barcelonaan, niin herra heti " Oletko nyt aivan varma, että se on järkevää ?" Vaikka raskaus ei silloin ole puolessakaan välissä. Itselleni sekin kyllä käy, että vietän vaikka koko kesän neljän seinän sisällä kultani kainalossa, hyvä jos uskaltaa kanssani mäkillekkään lähteä.♥