Näin lukuvuoden päättyessä tekee mieli sanoa muutama sana nykykoulusta opettajan kannalta.
Ensinnäkin suurin osa oppilaista on mukavia ja opinhaluisia, suurin osa vanhemmista on yhteistyöhaluisia, silloin kun tarvitaan. Näiden kanssa on ilo työskennellä.
Valitettavasti tähän sääntöön on poikkeuksia.
Eräillä vanhemmilla ei näy olevan juurikaan hajua lasten kasvattamisesta. Lasten tekeminen on ollut heille itsetarkoitus ja lasta on pidetty jonkinlaisena näyttelyesineenä. Kasvatusvastuun tällaiset - voi sanoa "biologiset" - vanhemmat sysäävät koululle.
Kun lapsen kanssa tulee ongelmatilanteita, tällaiset "vanhemmat" syyllistävätkin opettajan. Tälläkin keskustelupalstalla kyllä riittää todisteita tuon väittämän puolesta. Opettaja on muka puolueellinen!
Monesti opettaja tulee jopa helpommin toimeen noiden pikkunilkkien kuin niiden sivistymättömien vanhempien kanssa. - Tosin kummankin kanssa yhteistyö on väliin samaa kuin p...kaa lapioisi, anteeksi kansanomainen, mutta hyvin kuvaava sanonta.
Vanhempien olisi syytä muistaa, että opettajalla on melkoinen ihmistuntemus. Lapsen perusteella hän tekee melkoisesti johtopäätöksiä kodista, joskin tietää siitä muutenkin. - Kokemusta muuten on näistä asioista.
Ensinnäkin suurin osa oppilaista on mukavia ja opinhaluisia, suurin osa vanhemmista on yhteistyöhaluisia, silloin kun tarvitaan. Näiden kanssa on ilo työskennellä.
Valitettavasti tähän sääntöön on poikkeuksia.
Eräillä vanhemmilla ei näy olevan juurikaan hajua lasten kasvattamisesta. Lasten tekeminen on ollut heille itsetarkoitus ja lasta on pidetty jonkinlaisena näyttelyesineenä. Kasvatusvastuun tällaiset - voi sanoa "biologiset" - vanhemmat sysäävät koululle.
Kun lapsen kanssa tulee ongelmatilanteita, tällaiset "vanhemmat" syyllistävätkin opettajan. Tälläkin keskustelupalstalla kyllä riittää todisteita tuon väittämän puolesta. Opettaja on muka puolueellinen!
Monesti opettaja tulee jopa helpommin toimeen noiden pikkunilkkien kuin niiden sivistymättömien vanhempien kanssa. - Tosin kummankin kanssa yhteistyö on väliin samaa kuin p...kaa lapioisi, anteeksi kansanomainen, mutta hyvin kuvaava sanonta.
Vanhempien olisi syytä muistaa, että opettajalla on melkoinen ihmistuntemus. Lapsen perusteella hän tekee melkoisesti johtopäätöksiä kodista, joskin tietää siitä muutenkin. - Kokemusta muuten on näistä asioista.
Vastaukset 26
Vanhimmat
nykyäänhän ei SAA sanoa mitään negatiivista, koska KAIKKI vanhemmat TIETÄVÄT ihan kaiken. KOSKAAN ei vika ole omassa lapsessa.
Säälin teitä opettajia ja kaikkia lastenkasvatustyötä tekeviä. Uskon, että moni olisi harkinnut alaa kahdesti jos olisi tiennyt millaiseen ryöpytykseen ja ahdistavaan ympäristöön joutuu. Kaikki opettajatkin vanhenevat ennen aikojaan- kielii se kai jostakin..
Voimia Sulle työhösi! Minä en jaksaisi..
Olen samaa mieltä siitä, että jos vanhempiin ottaa yhteyttä lapsen huonon käytöksen vuoksi vanhemmat syyllistävät kaikki muut kuin itsensä.
Omassa mukulassa ja omassa kasvatuksessa ei haluta nähdä niitä ongelmia.
Pelätään että jos ollaan rehellisiä elämä murenee ympäriltä.
tällätavoin vain saatetaan lapsi tulevaisuudessa ongelmiin oman käytöksensä kanssa.
Aikuisten pitäisi katsoa peiliin ja uskaltaa olla heikkoja ja myöntää että hekin ovat tehneet virheitä, ei muuten niitä voida korjata.
Se ei satu kovinkaan paljon kun kääntää katseensa itseensä ja katsoo omia toimiaan ulkopuolisen silmin ja siitä lähtee parannus jolloin voisi kysyä, mitä minä voisin omalta osaltani tehdä jotta lapsellani olisi kaikki hyvin.
Silloin kun lapsella on kaikki hyvin ja hän osaa käyttäytyä sosiaalisesti se heijastuu positiivisena ympäristöstä lapseen takaisin.
En ole opettaja, olen vain sivusta seurannut lapsia ja itse pienten, tai pienten ja pienten lasten äiti.
Ladatkaa opet itsenne kesällä hyvin ja muistakaa lapset kasvavat eikä huomisesta koskaan tiedä mitä iloja se tuo tullessaan.
Niin, melkoisen samaa mieltä. Tuli mieleen nykypäivän "syyllistämättömyys", koska ketäänhän ei saa syyllistää koskaan mistään. Ei lasta eikä aikuista, on kysymys sitten vanhemmasta tai opettajasta tai kenestä vaan.
En tiedä milloin tämä syyllistämättömyys-vaihe alkoi, mutta voisin hyvällä mielikuvituksellani ajatella, että siinä villeimmän vapaankasvatuksen huumassa. Oltaisiinkohan me nyt niitä aikuisia, joita ei koskaan lapsena saanut syyllistää ja nyt me emme syyllistä itseämme emmekä lapsiamme, vaan mielummin aina jonkun muun? Mene ja tiedä.
Kuitenkin jos miettii, kenen syytä on, jos lapsi vaikka tieten tahtoen heittää lasin lattialle? Äidin, isän vai naapurin? Eikös silloin olisi asianmukaista edes vähän syyllistää lastakin: Lasi meni rikki SYYSTÄ että sinä heitit sen lattialle, kyllä se oli sinun syy. Jos minä lyön lastani, onko syyllinen minun äitini tai vaikka aviomieheni? Ihan pitäisi uskaltaa ja saadakkin tuntea sitä syyllisyyttä: Lasta sattui, SYYSTÄ että minä löin häntä. Tunnen syyllisyyttä, otan vastuun teostani, enkä syytä siitä esimerkiksi äitiäni tai riitaa mieheni kanssa.
Mutta kun ketään ei saa syyllistää, ei se, jonka pitäisi olla vastuussa asiasta, saa tuntea syyllisyyttä, jolloin ei ole vastuutakaan omasta käyttäytymisestään. Vastuun ja vapauden pitäsi kulkea käsikädessä ja olla tasapainossa. Nykyään tuntuu että vaakakuppi on kallellaan reippaasti pelkän vapauden suuntaan, eikä se näytä toimivan.
Kumarrumme puoleesi kuuntelemaan ääntäsi...
Opettajaahan ei nykypäivänä saa lainkaan kritisoida.
Ei millään tavalla, opettaja on AINA oikeassa.
HYVÄ HYVÄ, viedään kaikki opettajalle omena.
viisautta. Älä huoli, me opettajat olemme tottuneet myös sinunlaisiin ihmisiin. = )
Alkuperäisen viestistä kuulaisui ainoastaan ettei osannut itse ottaa kritiikkiä vastaan.
Sokeaa tuommoinen "ihmistuntemus"
Kovia sanoja vanhempia kohtaan joita tuskin tuntee.
Tokihan se on aina ollut: Opettaja arvostelee, eikä ole arvosteltavana. Osia olisi joskus hyvä edes hetkeksi vaihtaa.
väkisinkin kertyy kun muutama tuhat samanikäistä siinä työuran aikana katselee...siis hiukka enempi kuin siellä kotona yleensä on :)
Opettajassahan ei ole koskaan mitään vikaa?
ihmistuntemuksella ja ammattitaidolla voisi pyyhkiä vaikkapa p*****ttä!
Tätä ajatusta olen itsekkin pohtinut,vaikka en ole ope ja vain yhden lapsen äiti. Monessa tilanteessa mietin mitä vanhemmat mahtavat pohtia, kun lapsi kulkee likaisissa epäsiistissä vaatteissa,käyttäytyen huonosti-samalla aikaa kun vanhempien hiuksissa on viimeinen malli ja väri,päällä kalliit vaatteet ja alla upea auto.
Aika paljon siitä näkee ja sellaista jota ainakin itse olisí vaikea katsoa peilistä.En ole täydellinen äiti-en edes sinne päin ,mutta yritän aina silloin tällöin vilkasta peiliin ja miettiä minkä mallin elämään lapselleni haluan antaa.
Kirjoittaja on niitä vanhempia, joille annan arvoa. Varmasti hänen lapsensa menestyy elämässä.
Kun katsoo ketjun aloituspuheenvuoron jälkeen esitettyjä puheenvuoroja, niin näkee, millaista joukkoa on vanhemmissa. Niiden mielestä lasten kasvatus kuuluu koululle ja opettaja on väärässä, kun on kyse heidän lapsestaan.
Tuo on tuttu ilmiö. kun on seurannut tätä palstaa. Useinhan täällä ruikuttavat luuserivanhemmat ja/tai luuserioppilaiden vanhemmat.
Kaikeksi onneksi tuollaiset vanhemmat ovat vähemmistönä. Joka tapauksessa niitäkin on siedettävä.
Menestyvän lapsen taustalla ovat hyvät kotiolot, ja välttämättä koti ei ole rikas. Luuserilapsen taustalla ovat tavalla tai toisella puutteelliset kotiolot, ja koti ei välttämättä ole köyhä.
Kodin antamat elämän eväät ovat ratkaisevat ja se nähdään jo koulussa. Turha yrittää väitellä vastaan, tämän tietää jokainen opettaja. Tietää tosin moni muukin, mm. edellinen kirjoittaja.
Allekirjoitan todella mielipiteesi, myös omaan kokemukseeni pohjautuen.
On aika hankala välillä luovia eteenpäin, kun vastassa on ajattelematon vanhempi/vanhemmat ja oppilas siinä välissä hämmennyksissään.
Kuitenkin meidän pitäisi vetää yhtäköyttä lapsen parhaaksi.
Mutta ansaittua kesälomaa kaikille oppilaille, opettajille, koulunkäyntiavustajille ja rehtoreille!!
Asiaa!!! Alkuperäinen osui naulan kantaan. Miten voi olla totta, että jos oma lapsi lyö toista välitunnilla, niin äiti tulee lankaa pitkin kouluun ja huutaa, että meidän lapsi ei lyö. Meidän lapsi ei ole koskaan lyönyt. (sama lapsi muuten löi äitiä koululla varttikeskustelussa)Mitä tässä nyt sitten sanoo?
Lapset ovat tosiaan vanhempien kuvia: tänään todistusten jaon jälkeen keskustelin erään perheen kanssa ja he kiittivät opea lukuvuodesta. Samalla viereeni tuli lapsi, joka aina keskeyttää opettajan puheen ja puhuu muiden päälle. Tämän lapsen vieressä seisoi koko perhe ja he kaikki keskeyttivät minut ja tämän kiittelevän perheen. En antanut tämän häiritä. Juttelin asiani loppuun ja "kekeyttäjien perhe" oli jo mennyt luokan ulkopuollelle. Ei putoa omena kauas puusta, ei!
Meillä 8-vuotiaat pojat rinnakkais luokilla. Veljeksillä on ollut vauvasta saakka täysin erilainen temperamentti.
En tiedä mitä se lapsen käytös sitten kertoo kotioloista, kun toisella käyttäytyminen sanallisessa arvioinnissa paras mahdollinen ja toisella huonoin mahdollinen...
Samanlaisen kasvatuksen ovat saaneet, ja yhtä rakkaita lapsia ovat kumpikin. Toinen vain on ollut aina "haastavampi".
Voin hyvin kuvitella mitä kaikkea mahdollista tämä viikarin opettaja voisi olettaa perheestämme ja kasvatuksestamme, jos poika olisi ainokaisemme!!!
Sen haastavan lapsen kanssa täytyy tehdä enemmän töitä! Ei erilaisia lapsia voi kasvattaa samalla tavalla! Eli käärikääpä hihat ja ryhtykää hommiin!
Samanlaisella kasvatuksella tarkoitin sitä, että perheemme arvot ja vanhempien esimerkki ovat olleet molemmille samat. Selvähän se on, että tämän vaativamman kanssa ollaan jouduttu samoja asioita käymään läpi uudestaan ja uudestaan...
Perheeseemme kuuluu näiden koululaisten lisäksi myös nuorempia sisaruksia, ja välillä tuntuu, että tämä "eemeli" työllistää enemmän kuin leikki-ikäinen ja vauva yhteensä!!!
Aika näyttää, millaisen kuvan nämä nuoremmat aikanaan antavat perheestämme koulussa :)
Viestilläni halusin vain kertoa, ettei aina voi ajatella niin suoraviivaisesti lapsen käyttäytymisen johtuvan pelkästään kotikasvatuksesta tai sen puutteesta.
Tottakai sitä itse äitinä miettii mikä on mennyt pieleen, kun homma koulussa ei tahdo toimia. Keskusteluja on käyty, reissuvihkoja kulunut vuoden mittaan useita jne. Mutta kun se pylly ei tahdo pysyä paikallaan siellä penkissä, ei sitten millään!
Aina ei todellakaan voi ajatella lapsen käyttäytymisen johtuvan pelkästään kotikasvatuksesta tai sen puutteesta. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, vaikka ns. tavislasten vanhemmat ja monet opettajatkin mielellään niin ajattelevat.
Tulevatkohan koskaan edes hiljaa mielessään miettineeksi, miten pahalta tuntuu kuulla arvostelua kasvatuksen puutteesta sellaisen vanhemman, joka on varmasti parhaansa yrittänyt ja tehnyt töitä lapsen kanssa, mutta lapsen käytös ei silti anna aihetta kehumiseen.
Onko täysin mahdotonta ymmärtää, että kaikki lapset eivät hyvästäkään kasvatuksesta huolimatta yllä ns. normaaliin käytökseen, ja siitä on silloin väärin syyllistää vanhempia. Kaipa on kantapään kautta opittava tuokin asia, eli sitten vasta sen täysin ymmärtää, kun itse kokee. Mutta koetetaan olla haavoittumatta haukuista, me parhaamme yrittäneet viikareiden vanhemmat.
Samasta perheestä voi tulla kovin erilaisia lapsia. On sekin koettu jo vanhana opekonkarina. Vanhempiakin on joka lähtöön. Jotkut tukevat lastaan koulun käynnissä , toiset taas eivät.
Opettajan taitoa onkinoppia lapsi tuntemaan ja tietää, miten juuri sitä tiettyä epeli kannattaa ohjata, jotta tulos olisi optimaalinen. joskus vain sitten on niin, että ei auta, ei sitten mikään... vaan kuitenkin aika harvoin. Ja näissä harvoissa tapauksissa pääsääntöisesti ei kodin tuelle voi pisteitä antaa, ikävä kyllä.
Kammottavinta on se, että joillekin lapsille koulu on ainoa paikka, missä on ns. tutut ja turvalliset aikuiset, eikä tarvitse pelätä mitään.
Jo vastauksen tuohon.. (toivottavasti ainakin)
Se miten toimit koulun kanssa yhteistyössä kertoo paljon jo perheestä.
Jos et tee tämän villimmän opettajan kanssa yhteistyötä ja sovi yhteisiä pelisääntöjä koska toisenkaan lapsen kanssa ei niin tarvitse tehdä, on aika selvää missä mennään = )
Itselläni oli (nyt jo yläkoulussa) todella haasteellinen ja ongelmallinen, tempperamentikas poika alaluokilla, mutta opettajien kanssa yhteistyöllä ollaan saatu siitäkin lapsesta fiksu ja rauhallinen teini.Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta eipä olisi opettajakaan mitään voinut jos minä en olisi ollut yhteistyöhalukas ja uskaltanut myöntää sitä, et lapseni on hankala.
Samalla luokalla on ollut eräs hyvän perheen hyvä lapsi, joka jatkuvasti on rehtorin puhuttelussa huonon käytöksen ja kiusaamisen takia, ja vuosien ajan sama laulu, "Me ei ymmärretä mistä tämä käytös johtuu, en olisi ikinä uskonut et meidän Erkki-Juulia tällaista tekee.." joo, luulis viidennen kerran jälkeen jo tajuavan, et jossain on vikaa, eikös vaan?
Mutta kun ei haluta myöntää et vikaa on, niin siitä kärsii kaikki, niin opettajat, luokkatoverit ja ennenkaikkea se kiusaaja itse, kun ei sille kukaan pistä stoppia siihen käytökseen.
(meni vähän aiheesta ohi, mut..)
Aika paljon näikin jos se joskus on noin.
Mielestäni nyt on menty siihen että lisi otettava ne pleikkarit vveks ja jos mahdollista toisen vanhemman jäätävä kotiin ja unohdettava ne materialisitet jutut edes hetkeksi.
syyllistäväsi myös vanhemmat jotka yrittävät parhaansa lapsen sekä koulun suhteen, mutta lapsen luonne on vaan sellainen ettei sitä mikään muuta... ja meillä ei ole vapaa kasvatus. Poika on kiltti, mutta melkoinen taivaanrannanmaalari :) ja vilkas
Heittäisin opettajille pienen kysymyksen, miksi erotilanteen jälkeen jos lapset ovat äidillä ja oh yhteishuoltajuus otetaan isään yhteys vasta kun on tapahtunut jotakin vakavaa? Oppilas on vahingoittanut toista tai muuta. Miksi ei ilmoiteta sille etä vanhemmalle esim vanhempainilloista ym? Nämä tiedothan eivät kulje eron jälkeen lähivanhemmalta sille etävanhemmalle. Yhteishuoltajuudessahan on kyse tasavertaisesta vastuusta, toisenkin pitää tietää ja olla mahdollisuus osallistua. Meillä lasten opettajat ovat sanoneet ettei tarvi ilmoitella sille etälle, mutta meidän kunna koulusäännöissä lukee että tiedot pitää antaa myös etälle yhteishuollossa.
Opettaja ottaa yhteyttä henkilöön, jonka huollettavana lapsi on ja jonka luona hän asuu. Jos hän asuu molempien vanhempiensa luona, hän ottaa yhteyden toiseen vanhemmista.
Jos vanhemmat ovat eronneet ja lapsi on määrätty toisen vanhemman hoitoon, koulu ottaa yhteyttä vain tähän vanhempaan. OLisi melkoisesti työtä opettajalla, jos hänen pitäisi ottaa erikseen yhtytttä vielä "etävanhempaan" ja selvittää hänen osoitteensa. Tämä asia on vanhempien hoidettava keskenään, olivatpa välit millaiset tahsnsa.
että me emme kyllä syyllistä opettajia tai koulua tavanomaisissa ristiriitatilanteissa...meillä siis adhd-poika jonka kanssa välillä paljonkin ongelmia koulussa.Onneksi suurin osa opettajista ymmärtävät pojan pulmat ja yrittävät keksiä keinoja pulmien ratkaisemiseksi.On toki myös niitä opettajia jotka tietävät "kaikesta kaiken" ja näin torpedoivat lapsen koulumotivaatiota.Olemme kotona selittäneet että kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa,eivätkä jotkut aikuiset osaa käyttäytyä kuten aikuisen pitäisi.Jotkut opet kun harrastavat lapsen haukkumista koko luokan edessä alvariinsa.
Meidän lasta kiusataan koulussa ja kun olemme halunneet puuttua asiaan niin näiden kiusaajien vanhemmat vähät välittää aiheesta.Heidän mielestään koulu on mätä paikka ja poikamme aiheuttaa kiusaamisen olemalla erilainen!?!?
Olisi niin helppoa syyllistää koulu,opettajat ja koulun loppuki henkilökunta, mutta usein "syy" riitoihin ja muihin konflikteihin löytyy kyllä meidän pojasta ja hänen impulsiivisuudestaan ja kiivaudestaan.Ja silloin on vaikea puolustaa ketään....on vaan "otettava härkää sarvista" ja yritettävä selvittää tilanne ketään loukkaamatta.
Me olemme tyytyväisiä opettajien suhtautumiseen poikaamme, vaikkakin väliin viikottain tuleviin "kantelu"-puheluihin on vaikeaa ottaa etäisyyttä.Mutta silloin tiedämme että kaikki ei ole hyvin pojalla,ja usein taustalta löytyykin joku pulma mikä vaivaa poikaa.
Että on meitäkin jotka emme joka asiassa syyllistä opettajia ja koulua,vaan nöyrästi yritämme yhteistyötä.:o)
ettei meidän poika oireile kotiasioiden takia...kun meillä ei minkäänlaisia "juttuja" täällä kotona ole.Eikä kolmen muun lapsen kanssa ole mitään erityistä koulussa...Että en ihan alleviivaa mustavalkoisesti että "pulmalapsilla" olisi huonot kotiolot väitettä.
Lapsi kasvaa sellaiseksi kuin hänet kasvatetaan. Perintötekijät ovat tietysti mukana.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti, kyllä kodista on etsittävä syytä. Opettaja ei kotia korvaa.
Tuo sontaämpärien heitto opettajien suuntaan tulee juuri pääosaltaan juuri noiden epäonnistuneiden kasvattajien taholta. Ne eivät halua vain myöntää omaa kokemattomuuttaan ja saamattomuuttaan.