pentu tulossa kesällä. Asunto ja työmatkat jne on kunnossa. Itsellä on välillä pelko siitä, jos meneekin hermot ihan kokonaan, mun tuurilla koira kuseksii ja paskoo kaikki matot ja pureksii huonekalut jne. Tiedän, että kaikki koirat tekevät niin ja koiraa pitää kouluttaa, rakastaa ja kasvatta, kuin pientä lasta. Olen vaan niin onnellinen nyt että pelkään, että alas tullaan ja kovaa.Kai tää on aika normaalia, kun ottaa eka koiraa... Eniten odotan lekkejä koiran kanssa ja semmosta yhdessä oloa, koira on pienikokoinen ja tarkoitus olis ottaa niin paljon mukaan matkoille jne kuin vain mahdollista.
Tuntuu, että olen jopa hysteerinen pennun kanssa, ettei jää minkään alle, loukkaa, tipu mistään. osaanko hoitaa ja kasvattaa koiraa oikein. Koiran ruokinnassa tulen olemaan tosi tarkka, että varmasti saa kaikkea mitä tarvii.
Täytyy myöntää, että tää ei ole vauva, vaan koirakuumetta pahimmillaan, pitäiskö ostaa jokin opaskirjanen. kasvattajan sivut jne muuta vinkit on kaikki koluttu...
Tuntuu, että olen jopa hysteerinen pennun kanssa, ettei jää minkään alle, loukkaa, tipu mistään. osaanko hoitaa ja kasvattaa koiraa oikein. Koiran ruokinnassa tulen olemaan tosi tarkka, että varmasti saa kaikkea mitä tarvii.
Täytyy myöntää, että tää ei ole vauva, vaan koirakuumetta pahimmillaan, pitäiskö ostaa jokin opaskirjanen. kasvattajan sivut jne muuta vinkit on kaikki koluttu...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea vaan tulevan uuden perheenjäsenen johdosta :) Sen voin taata että oletpa kuinka onnellinen tahansa, hermot menee joskus ja takuu varmasti, mutta se on ihan normaalia. Niin käy koirien kanssa, niin käy ystävien kanssa ja niin käy lasten kanssa. Silloin pitää vain hengittää syvään, mennä vaikka yksin hetkeksi ulos istumaan tai rentoutumaan. Minulla itselläni on 1,5vuotias koira joka oli siis viime kesänä ihan vauva. se tuli minulle maaliskuussa ja muistan kuinka sitä odotin. aivan intona :) olin NIIN onnellinen. tämä koira on toinen koirani ja ei se ollut sen helpompi kuin ensimmäinenkään. itseasiassa vaikeampi mikä johtuu kyllä rodusta... mutta siis hermot meni moneen otteeseen. koira tuhosi paikkoja, sotki matot (suosittelen muuten että laitat matot joksikin aikaa jonnekkin kaappiin koska niihinhän se pentu pissaa mieluiten) jnejne. ja tämä ei edes tuhonnut mitenkään vähän! 700euron lattiankorjauslaskun saimme kun se söi lattiamaton eteisestä ja listat sieltä sun täältä. mutta me selvisimme ja nyt minulla on paras ystävä mitä toivoa saattaa :) kärsivällisyyttä vaan ja jos joskus on mahdollisuus antaa koira jollekin tuttavalle hoitoon niin se kannattaa tehdä. helpottaa ihmeesti ja jaksat taas paremmin :) ei tietenkään usein ettei koira stressaannu... malttia ja tsemppiä teille ! :)
eiköhän tosiaan ne hermot mene ainaki aluks ku oot niin väsyny sen pennunkaa.. mä ainaki ekat 3 viikkoo olin ihan älyttömän väsyny ku en ollu tottunu sellasee rumbaa..
suosittelen kyllä jonkunnäköst opuksen lukemist kyllä, koska sit ku sul se pentu pyörii siin jalois ni et kyl mitää kerke lukemaa..
parempi valmistautuu kunnolla ni on helpompi tulevaisuus ja odotukset pennusta.
mutta onnea uudesta pennusta=)
Kuulostaa tutulta tuo. Meille tuli koiranpentu viisi viikkoa sitten monen vuoden harkinnan jälkeen. Ensimmäisenä iltana itkua tuhersin kun olin niin hämmentynyt koko asiasta ja mies oli vielä matkoilla eli kahdestaan toisiamme tuijoteltiin. Kyllä on meinannut näiden viikkojen aikana monta kertaa usko loppua mutta sitten kun pentu kaapii ovea ja pyytää ulos tarpeilleen tai istuu kun kauniisti pyytää niin voi hyvä ihme miten ihanalta tuntuu tai kun metsässä vempulana käyskennellään. Tai hermoja kiristävä joka aamuinen varpaiden syönti (en ole aamuihminen ja pentu taas virkeimmillään) ja lahkeiden repiminen....aaargs! Mutta voi miten kamalanihana se on. Odotan kovasti että saadaan kaikki rokotukset kuntoon ja lenkille ja kylille ja telttailemaan kesällä. Maailman ihanin mäykkyvempula meillä kotona kasvamassa....
ja kaikki pikkutavarat, sekä kaikki arvokas pois pennun ulottuvilta. pentu on kuin pieni lapsi:kaikki suuhun, tukehtumisvaarasta ei tietoakaan.pentu pissii ja kakkii varmuudella siihen puolen vuoden ikään sisälle, alussa enemmän lopussa vähemmän. koiran hermorakenteet ovat vielä kypsymättömär koiran tullessa sinulle, ajan myötä viimeistään vuoden ikään mennessä kehitys ja kypsyminen tapahtuu. jos on kyseessä ekä koirasi, niin suosittelen pentua odotellessasi sinua lukemaan muutaman koirakirjan. ymmärrät sitten koirasi käytöstä ja aivoituksia paremmin, ja koulutuskin sujuu itkuitta.
Ei kannatta liikaa olla huolissaan pennusta koska sitten ei voi rentoutua yhtään :D
Arvo esineet pois yms ettei tapahdu vahinkoja.
pahimpaan, niin koet ehkä pelkkää helpotusta (= Meillä on nyt 5kuukautinen pentu ja sen tullessa maalasin kaikki uhkakuvat ja varauduin pahimpaan. Matot ja kaikki sellainen pois mikä harmittaa jos tuhoutuu.
Pelkäsin tosin turhaan, pentu on maailman ihanin, eikä ole tuhonnut yhtään mitään (= sisäsiistiksikin oppi hirveän nopeasti. Välillä ihmettelen, kuinka pentu voi noin ihana ollakaan (jääräpäärotu) Rakkautta ja huolenpitoa on saanut kylliksi, kaippa sekin vaikuttaa.
Tosin kohta koittaa uhmaikä, joten varaudun taas pahimpaan (=
Kuulostaa niin tavalliselta uuden koiranomistajan hermoilulta.
Ei sen pennun kanssa tarvitse hermoilla. Opastat pikkuhiljaa ja kärsivällisesti talon tavoille.
Suosittelen hyllyyn Tuire Kaimion kirjaa: Pennun kasvatus. On hyvä perusopas ja niillä opeilla et voi tehdä pahoja virheitä.
Onnea pennustasi, rauhoitu ja nauti siitä.
Kuulostaa niin kovin tutulta.... ;) Meillä nyt pentu talossa kuudetta viikkoa ja rehellisesti täytyy sanoa, että ensimmäiset 2 viikkoa oli yhtä helvettiä!
Mieheni kanssa tunsimme itsemme täysin tolloiksi ja avuttomiksi pienen pennun edessä - eka koira molemmilla kyseessä. Tuntui että emme osaa mitään, emme lukea koiran "aivoituksia", saatika tehdä yleensäkään mitään oikein. Ulkoilu oli hankalaa kun pentu tietenkin oli alkuun älyttömän arka suuren maailman ihmeiden edessä. Öitä emme saaneet nukuttua ja se jatkuva rätin kanssa heiluminenkin alkoi tympiä.
Monet itkut tuli meikäläisellä tirautettua ja olimme molemmat jo valmiita lyömään hanskat tiskiin ja manattiin kaikki tutut alimpaan helvettiin, jotka sanoivat että "kyllä se siitä, ihan helppoahan ja ihanaahan se pennun omistaminen on" jne. ;)
Meiltä vain pääsi unohtumaan se fakta, että pentu tosiaankin oli, ja on edelleen ihan vauva! Eihän siltä vielä voi odottaa aikuismaista käytöstä, vaan se meuhkaa niinkuin pennun kuuluukin. Hermoja ja pitkää pinnaa pennun kanssa eläminen vaatii. Moneen otteeseen on pinna paukkunut ja varmasti tulee vielä paukkumaankin, mutta enpä ole vielä sitä katunut, että koira otettiin! Ne hetket kun pentu on itse rauhallisuus ja käyttäytyy kauniisti, ovat palkka siitä että jaksaa venyttää omaa pinnaa. Huomattavaa edistystä on jo tapahtunut: pentu nukkuu yöt joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tosi rauhallisesti (välillä tietenkin köpöttelee, vaihtaa paikkaa tilassa jossa nukkuu)ja pidätyskykyäkin on selkeästi tullut lisää, on saanut rohkeutta ja itseluottamusta lisää, joka ilmenee innokkuutena moikata ulkona kaikkia ihmisiä, kun aiemmin se tuli jalkoihin piiloon. Ulkona "lenkkeilykin" on helpottunut, kun suuri maailma ei enää niiin kauheasti pelota.
Täytyy vaan muistaa, että ottaa oman aikansa kun pennusta tulee sisäsiisti ja se viisastuu ja vanhenee, niin kaikki alkaa sujumaan huomattavasti helpommin. Vielä kun saisi pennun ymmärtämään, että jalkojen ja käsien pureminen ja lahkeessa roikkuminen EI ihmisten mielestä ole kivaa.....
Minäkin suosittelen sinua lukemaan muutaman koiraeepoksen läpi, sillä sitten kun pentu on talossa, kaikki aika menee sen silmälläpitoon. ;) Ja matot pois, sähköjohdot piiloon (meidän koiruus tosin ei osoita mielenkiintoa johtoja kohtaan), ripottele lattialistoille valkopippuria, sivele sitruunaa esim. ovilistoihin ja paikkoihin jotka ovat ehdoton ei!
Tsemppiä ja onnea tulevan pennun kanssa, ja muista, että alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo!! :)