Lapsen 5vuotistarkastuksessa päiväkodin henkilökunta antoi palautetta, että lapseni ei katso kunnolla aikuista silmiin. Kotona kyseistä ilmiötä ei ole näkyvissä kuin ainoastaan silloin, kun lapsi tehnyt jotain pahaa ja tietää sen ja häpeilee. Lapseni on luonteeltaan ujo. Onko meidän syytä huolestua päiväkodin palautteen perusteella? Tulisiko 5vuotiaalla olla suora katsekontakti kaikkien aikuisten kanssa?
Silmiin katsomisesta
silmät on sielun peili
6995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikka ujo onkin. Olen samaa mieltä päiväkodin kanssa, että lisää opettelua- ei mahdoton tehtävä kenellekään:)
voi kertoa myös siitä, että lapseen ei oikein tahdo saada kontaktia.
Hei! Et kertonut kuinka kauan lapsesi on ollut päiväkodissa? Jos ei kauaa (alle vuosi), voi turvallisen suhteen luominen aikuiseen viedä aikaa. Jos taas on jo ihan tuttuja aikuisia, voi pohtia myös sitä, että onko tämä suhde aikuiseen/aikuisiin jäänyt syystä tai toisesta syntymättä.
Suuressa lapsityhmässä käy usein niin, että ne vilkkaammat vievät aikuisen huomion, jolloin heihin tulee myös "tutustuttua" nopeammin. Hiljaisemmat ja ujommat jäävät, ikävä kyllä, helposti vähemmälle huomiolle aikuisten taholta, koska he ovat "kiltisti". Tästäkin syystä voi aikuisen ja lapsen hyvän suhteen syntyminen viivästyä.
En osaa sanoa, kannattaako asiasta varsinaisesti huolestua. Kuitenkin on hyvä ottaa huomioon erilaisia asioita, varsinkin jos muitten tuttujen aikuisten kanssa katsekontakti sujuu ja vain päiväkodissa se on ongelma. Kaikki ei aina johdu lapsesta.
että aspergerin syndroomaiset lapset saattavat vierastaa silmiin katsomista. Jos hoitajat pitävät tätä mahdollisena sairauden oireena.
Ei noita opejen juttuja välttämättä kannata ottaa niin tosissaan. Itse vanhemmat tietää miten lapsi voi. Tosin tuo voi kertoa myös siitä miten lapsi viihtyy hoidossa, että jospa ei oikein viihdy.
vain nopeasti vilkaisee silmiin ja sitten katsoo muualle. Ei haittaa!
Ja sitäpaitsi juuri tuli tutkimus, että esim. ulos tuijottavat ihmiset löytävät sieltä ulkoa sen vastauksen,siis kaivelevat aivojaan, ilman että katsovat silmiin. (tämän tunnistin heti itsessäni, etsin vastauksen usien "ulkoa tai seiniltä")
Heippa!
Silmiin katsomattomuus tässä tilanteessa on varmasti "vain" ujoutta. Eikä siitä kannata ollenkaan huolestua, paitsi tietenkin silloin jos se haittaa hänen jokapäiväistä elämäänsä.
Lapsia on monenlaista tässä maailmassa. Toiset ovat rohkeampia ja toiset ujompia. Jokainen on yhtä hyvä sellaisena kuin on. Valitettavasti aikuiset vain usein näkevät ujouden häiritsevänä tai "unohtavat" ujon lapsen, joka hiljaisuutensa ja "helppoutensa" takia jää vähemmälle huomiolle.
Kuinkahan monta kertaa minäkin olen saanut kuulla, että "voi kun sinun pitäisi olla rohkeampi", voi kun sinun pitäisi olla sitä ja tätä. Ensin koulussa valitettiin ujoudesta ja hiljaisesta äänestä ja arvatenkin työharjoitteluissa sai kuulla "olisit saanut täydet pisteet, mutta ujoutesi laski numeroa".
Uskoisin, että monen ujon elämä olisi nyt ja myöhemmin paljon helpompaa, jos muutkin hyväksyisivät hänet sellaisena kuin on, vaikka hän nyt sattuukin olemaan ujo.